Tuntuu että koostun noin 80-prosenttisesti mahasta, eikä mikään ihme, sillä laskettu aika on huomenna! Beibi ei ole toistaiseksi osoittanut minkäänlaisia ulostulon merkkejä, joten katsotaan kauanko tätä palloa pitää vielä kanniskella mukana.
Synnytysvalmennuskurssin muut mammat valittelivat rauhatonta oloa ennen synnytystä. Ovat käyneet kävelemässä, järjestelleet kaapit ja siivonneet kämpän lattiasta kattoon. Itsehän lukeudun näköjään ennemmin heihin, jotka ajavat kaikki tarpeettomat toiminnot alas näinkin jännittävää tapahtumaa odotellessa. Olen siis lähinnä nukkunut ja lopun ajan ajatellut nukkumista. Sairaalakassi on sentään jokseenkin pakattu, joten kyllä täällä valmiita oltaisiin!
Olen koko loppuraskauden pukeutunut vain ja ainoastaan ompelemiini mekkoihin (jos siis olen ylipäänsä pukeutunut mihinkään - viikkotolkulla oli niin kuuma että se oli mahdotonta). Niiden soveltuvuus isomahaiseen elämään on siis testattu huolella, ja vieläkin on hyvin tilaa. Tämä kuvan punainen yksilö on ehkä lempparini, ja uskon sen pääsevän tiheään käyttöön myös ensi kesänä pienemmälle mahalle sopivaksi lyhennettynä versiona.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että päätimme tässä keskittyä talousasioihin aiempaa tehokkaammin. Rahaa jää tietenkin enemmän säästöön ja sijoitettavaksi, jos sitä kuluttaa vähemmän.
Pian innostuin myös raivaamaan kaappejamme. Huomasin kaksi asiaa: ensinnäkin, miten suuri osa joka paikan täyttävästä tavarasta on lopulta täysin yhdentekevää ja toisekseen, miten vaivalloista on päästä kerran hankitusta tavarasta eroon. Kuka haluaisi vaatteeni, käyttämättä jääneet Aarikan korut, vuosia unohduksissa olleet tuikkulyhdyt, kerran luetut tai kokonaan lukematta jääneet kirjat ja anopilta saadut, edelleen pakkauksessaan olevat cake pops -muotit? Minne nämä kirotut tavarat voi viedä ilman, että se vaatii älytöntä määrää vaivannäköä? Ja pääseekö kaikesta kestävästi eroon edes vaivoin?
Katsonpa minne tahansa täällä asunnossa, näen tavaraa. En ole koskaan mieltänyt itseäni tai miestäni kerskakuluttajiksi, ja kerron mielelläni itselleni ja muille ostavani ajattomia ja klassisia juttuja, jotka kestävät aikaa. Totuus on kuitenkin, että tulojemme noustessa viime vuosien aikana myös kulutus on kasvanut. Melkeinpä jokaiselle ostokselle on kyllä tarvittaessa löytynyt helposti syy (sellaisiahan saa aina keksittyä), mutta kuinka moni hankinta on lopulta ihan oikeasti käsi sydämellä tarpeellinen? Epäilen, että aika harva.
En ole mikään tiukkis: jos jotain tarvitaan oikeasti, sen voi ostaa. Siinä tapauksessa yritän löytää tavaran ensin käytettynä - mikä onnistuu varsin usein. Yhden vetoketjun ostin uutena, kun sellainen sattui uupumaan. Kaupasta löytyivät myös tarhakengät pojalle pieneksi jääneiden tilalle, vaikka olisihan niitä saanut käytettynäkin jos olisi hieman etsinyt. Hankin myös kaksi imetysyöpaitaa, koska en kertakaikkiaan jaksanut ommella niitä itse.
Näin maailman ylikulutuspäivän jälkeen ostolakko tuntuu tietenkin varsin sopivalta. Yhtä suuri motivaatio on kuitenkin myös oman elämämme helpottaminen: jos tavaraa ei jatkuvasti kanna sisään asuntoon, sille ei myöskään tarvitse löytää säilytystilaa eikä sitä tarvitse järjestellä. Rahaakin on jäänyt ihmeen paljon säästöön ihan huomaamatta. Ja jos mietin, mikä elämässä on oikeasti tärkeää tai millä on minulle oikeasti väliä, ei se lista täyty esineistä vaan jostain ihan muusta.
Jännittävää tässä kokeilussa on se, miten jatkuvaan ostamiseen onkin tottunut. Tässä parin kuukauden aikana olen jo ehtinyt huomata, miten ensimmäiset viikot ostamatta mitään kuluivat helposti, mutta sen jälkeen sormia alkoi syyhytä. Huvittaisi ostaa jotain vauvalle! Emmekö kuitenkin tarvitsisi imetystyynyä? Ooh, miten hienoja reppuja mainostettiin Instagramissa! Ostan tämän luonnonkosmetiikkadödön loppuneen tilalle, enkö hankkisi samalla myös kaiken muun samalta merkiltä kun olen nyt kuitenkin tilaamassa? Ja sitten oli tietenkin koko Suomea puhuttanut muumimukikeissi. Pysyin päätöksessäni enkä edes yrittänyt hankkia.
Katsotaan miten onnistun jatkamaan! Oletko itse harkinnut vähentäväsi hankintoja? Jos, miten se onnistui?
***
Samaan aiheeseen liittyen aiempi kirjoitukseni:
Oletko tullut ajatelleeksi, että voisit korvata kylppärin kaapin purkkeja keittiöstä löytyvillä aineksilla? Keittiöstä löytyy vaikka mitä kauneudenhoitoon soveltuvaa!
Siskon ollessa viime viikolla kylässä kokeilimme itse tehtyä kasvonaamiota. Sen kaikki ainekset löytynevät useimmista talouksista: tähän versioon tarvitaan kahvinporoja, hunajaa ja jogurttia. Niillä on vaikka mitä hyviä vaikutuksia. Kahvi uudistaa ihoa ja vähentää punoitusta ja tummia silmänalusia. Se myös kuorii ihoa, kiihdyttää verenkiertoa ja kirkastaa olemusta. Hunaja taas kosteuttaa ihoa tehokkaasti, ja jogurtti rauhoittaa. Kuulostaa hyvältä!
Ainesosien suhteita voi säätää oman makunsa mukaan. Tämän version määrät olivat suunnilleen seuraavat:
2-3 rkl kahvinporoja
1-2 rkl hunajaa
1 rkl jogurttia
Sekoita ainekset, levitä kasvoille, anna vaikuttaa haluamasi ajan ja pese sitten pois haalealla vedellä. Pois pestessä voit myös hyvin kuoria kasvot pyörivin liikkein.
Iho jäi naamion jäljiltä mukavan virkistyneeksi ja kosteutetuksi. Sen värikin tuntui tasoittuneen - omat luonnostaan tummat silmänaluseni ja punottavat nenänpielet erottuivat aiempaa vähemmän. Annos oli sen verran reilu, että sitä jäi vielä koko kropankin kuorimiseen. Ihanaa pientä arjen luksusta!
Erityisen hyvän fiiliksen saa siitä, että naamio on itse tehty. Tämä menee ehkä hieman henkimaailman juttujen puolelle, mutta uskon vahvasti siihen, että näkemällä hieman vaivaa ja tekemällä itse antaa lopputulokselle ihan erilaisen arvon kuin valmiina hankitulle ratkaisulle. Oli kyse sitten parissa minuutissa sekoitetusta kasvonaamiosta tai kaksi viikkoa kestäneestä juhlamekon ompelusta, tekemisprosessi lisää lopputulokseen rakkautta ja arvostusta ihan eri tavalla kuin kaupasta hakeminen.
Kokeile ihmeessä sinäkin!
Huh hellettä! Suomessa on kuuma, mutta niin on täälläkin. Lämpötilat ovat huidelleet yli 30 asteessa jo tovin, ja tänään pääsimme ennätysmäiseen 37 asteeseen. Viimeisillään raskaana olevalle tämä on aika tuskaista.
Riittävästä nesteytyksestä huolehtiminen on näillä helteillä varsin tärkeää. Jossain vaiheessa jääkaappikylmäkään vesi ei enää houkuttele, ja sen sijaan tekee mieli jotain, missä on vähän enemmän makua. Valmiit jääteet ovat järjestään kaikki omaan makuuni liian makeita, enkä muutenkaan kaipaa niiden sokeria jämähtämään vyötärölle. Olenkin tehnyt jääteetä itse.
Jääteetä voi tehdä kofeiinilla ja ilman. Olen useimmiten valinnut kofeiinittoman version, jota voi juoda mihin kellonaikaan tahansa haluamiansa määriä. Teen tekeminen on varsin yksinkertaista: tarvitaan vain vettä ja oman maun mukaista teetä.
Keittämisen sijaan olen kylmäuuttanut teetä, jolloin sitä ei tarvitse erikseen jäähdytellä. Litraa vettä kohti tarvitaan viisi teepussia tai viitisen teelusikkaa irtoteetä. Olen itse tyhjennellyt kaapista erinäisiä hedelmäteepussien jämiä, jotka olen laittanut suoraan kylmällä vedellä täytettyyn kannuun. Tee on valmista parin jääkaapissa vietetyn tunnin jälkeen. Kannullisen voi hyvin laittaa tekeytymään myös illalla, jolloin tee on aamulla valmista juotavaksi. Sen sekaan voi teepussien kanssa lisätä myös vaikka minttua, jos sitä sattuu olemaan. Erillistä makeutusta hedelmätee ei mielestäni kaipaa.
Tänään on viides hääpäivämme. Aika heinäkuusta 2013 tähän päivään tuntuu samaan aikaan lyhyeltä ja ikuisuudelta. Viiteen vuoteen on mahtunut kaikenlaista. Meistä on tullut vanhemmat, ja parisuhde on muuttanut muotoaan noista kahdestaan vietetyistä ajoista. Tärkein on kuitenkin tallella: varmuus siitä, että rinnalla on oikea tyyppi.
Juhlistamme hääpäivää itse asiassa tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Tähän mennessä olemme sattumalta olleet joka vuosi Suomessa, yleensä autossa matkalla kohteesta A kohteeseen B. Nyt lapsi on anoppilassa, ja me varasimme itsellemme treffi-illan hotelliöineen. Saatamme katsella hääkuvat läpi ja muistella tuota päivää, joka oli kiistämättä elämämme onnellisimpia.
Toinen raskaus on ollut erilainen kuin ensimmäinen. Esikoista odottaessa tiesin aina päivälleen, mikä raskausviikko on menossa, ja mietin muutenkin harva se päivä erinäisiä vauvaan liittyviä asioita ja hankintoja. Neuloin hänelle peiton ja askartelin mobilen.
No, tämän kakkosen kohdalla tiesin raskausviikon ainoastaan ensimmäisen kolmanneksen aikana. Sen jälkeen olen joutunut useampaan kertaan selvittämään netin laskureista, monennella kuulla olen ja mikä viikko onkaan kyseessä. Menin sentään synnytysvalmennuskurssille, jossa huomasin eron esikoistaan odottavien ja allekirjoittaneen välillä. Edellä mainitut ovat lukeneet kaiken mahdollisen raskauteen, synnytykseen ja vauvan hoitoon liittyen, kun taas itse olen vähän vasurilla liikenteessä. Kenellä nyt on aikaa keskittyä raskauteen, kun töissä pitää käydä, ja kotona on jo yksi viihdyttämistä kaipaava muksu?
Tilanne ei ole juuri muuttunut äitiyslomallakaan. Olen nauttinut vapaa-ajasta ja siivoillut kaappeja, mutta kaikki vauvaan liittyvät hommat ovat jääneet varsin vähälle huomiolle. Tänään sain sentään vihdoin selvitettyä, onko meillä riittävästi vaatetta vastasyntyneelle (saavat luvan riittää). Tuo makuuhuoneeseen tuotu hoitopöytä pikkuruisine vaatteineen konkretisoi vauvan saapumista sen verran, että saan ehkä lähipäivinä sairaalakassinkin pakattua. Vaikea kuvitella, että meitä on noin kuukauden päästä neljä!
Olen tässä minimalismihuumassani lueskellut myös kaikenlaisia nollahukka- eli zero waste -juttuja. Yksinkertaisempi elämä, vähemmät hankinnat ja jätteiden vähentäminen kulkevat loogisesti käsi kädessä, ja olenkin alkanut katsella kylppärin purkkiarsenaalia ihan uusin silmin. Mikä älytön määrä muovia! Ja tarvitsemmeko tosiaan kaikkia kaapeissa majailevia tuotteita? Tämä kysymys koskee lähinnä allekirjoittanutta, koska varsin tyypilliseen tapaan mieheni purkkikokoelma on huomattavasti omaani pienempi.
Kuten niin usein jostain asiasta kiinnostuessa, tuntuu pikainen toiminta varsin houkuttelevalta. Heti eroon kaikesta turhasta! Tilalle pelkkiä palasaippuoita ja muita muovittomia juttuja, ja niitäkin vain minimimäärä! No, ympäristön kannalta typerintä olisi tietenkin heittää puolitäysiä ja käyttökelpoisia tuotteita menemään, joten tämä muutos etenee pienin ja hitain askelin.
Suihkun puolella on kuitenkin muutamakin lähes tyhjä puteli, joten tilasin niiden tilalle paikallisessa zero waste -ryhmässä kehuttuja tuotteita: kiinteän shampoon ja suihkusaippuan korvaavia palasaippuoita. Odotan näiden kokeilua jännityksellä! Koska valmistaja ei ollut entuudestaan tuttu, oli saippuoiden tuoksua vaikea hahmottaa kuvauksista huolimatta. Tilasin siis muutamia erilaisia, jotta joukossa olisi varmasti jotain myös miehen nenään kelpaavaa. Onneksi niin myös kävi, hän antoi nimittäin vain kahdelle pikkupalalle täystyrmäyksen.
Odotukset sekä saippuoiden että shampoon kohdalla ovat varsin korkealla! Tositoimiin molemmat pääsevät jo tällä viikolla, joten katsotaan miten käy.
Kävin viime vuonna muutaman kollegan kanssa värityyppianalyysissa. Olin haaveillut siitä jo pidempään, koska olin aavistellut, että oman värityypin selvittäminen voisi auttaa vaatekaapin selkeyttämisessä. Suurin pukeutumiseen liittyvä ongelmani oli varsin yleinen: ostin yksittäisiä, kivalta tuntuvia vaatteita, joita en sitten kuitenkaan osannut yhdistää ja joita käytettäessä tuntui, että jokin oli pielessä. Usein ne jäivätkin kovin vähälle käytölle. Siis tiivistettynä vaatekaappiani vaivasi perinteinen "kaappi täynnä, muttei siltikään mitään päällepantavaa" -ongelma.
Värityyppianalyysi tiivistettynä: analysoitava henkilö istuu ilman meikkiä peilin edessä. Hänen päälleen asetetaan eri värisiä kankaita kaulasta alaspäin siten, että peilistä näkyy vain naama ja se kangas. Kunkin värin vaikutus kasvoihin näkyy todella selkeästi: jotkut värit saavat ihon hehkumaan terveen näköisenä, kun taas toiset vetävät kasvoista kaiken värin, tekevät ihosta epäpuhtaan näköisen ja korostavat jokaista ryppyä ja näppyä. Analyysi alkaa selvittämällä, sopivatko henkilölle lämpimät vai kylmät sävyt, ja jatkuu siitä värien tummuusasteeseen ja kirkkauteen. Tuloksena on analysoitavan oma värityyppi.
Värityypit on nimetty vuodenaikojen mukaan, ja itse sain kuulla olevani kevään ja syksyn sekoitus. Väripaletista löytyy lämpimiä säyvjä: oranssia, vaaleahkoja ruskeita, punaista. Vihreääkin on, mutta sininen, tuo vaatekaapistani varsin usein löytynyt väri, loistaa poissaolollaan. Analyysissa ja sen jälkeen ymmärsin miksi: se tekee minusta kalpean ja elottoman näköisen. Tämä selitti, miksi en tuntenut oloani koskaan kovin hyväksi tummansiniseen pukeutuneena. Vaatteet tuntuivat liian tummilta, värittömiltä, eivät minulta.
Värianalyysin tekijä pyysi meitä tuomaan mukanamme pari lempivaatetta ja myös muutaman vaatekaapissa sitkeästi pyörivän yksilön, jota emme käytännössä koskaan käytä siitä huolimatta, että se on ihan kiva. Jokaisella meistä nuo periaatteessa ihan kivat vaatteet, jotka eivät koskaan eksy päällemme, olivat väreiltään epäsopivia, kun taas lempivaatteet olivat automaattisesti niitä, jotka saavat meidät hehkumaan. Tosi mielenkiintoista!
Analyysin tultua puheeksi usein kuultu kysymys on, miksi ihmeessä pitäisi uskoa mitä joku ulkopuolinen sanoo väreistä, joita saa tai ei saa käyttää. No ei tietenkään mistään syystä, mutta mystisesti epäsopivien värien käyttäminen ei enää oikein kiinnosta sen jälkeen, kun on itse nähnyt, miten paljon huonommalta niihin pukeutuneena näyttää. Ei siis pelkkää huuhaata, vaikka miespuoliset kollegamme tiukasti sitä mieltä ovatkin!
Inspiroiduin värityyppini selvittämisestä niin, että järjestelin vaatekaappini samantien. Olin yrittänyt karsia sieltä vaatteita jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta ensimmäistä kertaa raaskin oikeasti poistaa sieltä ainakin lähes kaikki yksilöt, joita en kertakaikkiaan tule käyttäneeksi. Jäljelle ei jäänyt mitenkään älyttömästi vaatteita, millä oli ehdottoman positiivinen vaikutus.
Nyt kaapissa olevat vaatteet sopivat automaattisesti yhteen ja huomattavasti aiempaa pienempi määrä tuntuukin entistä suuremmalta, kun kaikki vaatteet ovat oikeasti käytössä. Olen myös huomannut, etten oikeastaan tarvitse enempää. Hillitty vaatemäärä riittää varsin hyvin. Myös vaate- ja kangasostokset ovat helpottuneet, kun ei tarvitse edes katsoa kuin itselle sopivia värejä. Ehdoton suositus siis tälle! Analyysi maksaa itsensä helposti takaisin jo muutamalla vältetyllä hutiostoksella.
Nyt kaapissa olevat vaatteet sopivat automaattisesti yhteen ja huomattavasti aiempaa pienempi määrä tuntuukin entistä suuremmalta, kun kaikki vaatteet ovat oikeasti käytössä. Olen myös huomannut, etten oikeastaan tarvitse enempää. Hillitty vaatemäärä riittää varsin hyvin. Myös vaate- ja kangasostokset ovat helpottuneet, kun ei tarvitse edes katsoa kuin itselle sopivia värejä. Ehdoton suositus siis tälle! Analyysi maksaa itsensä helposti takaisin jo muutamalla vältetyllä hutiostoksella.
Näin kotona ollessa olen oikeastaan vasta sisäistänyt, miten väsynyt olen ollut viimeiset pari vuotta. Siis sen ajan, kun olen käynyt töissä ja ollut arkipäivät yksin lapsen kanssa. Töiden ja arjen pyörittäminen on raskasta ja vie helposti ilon molemmista, kun tuntuu että lähes kaikki energia menee lähinnä selviytymiseen.
Olenkin miettinyt paljon, mitä voisi muuttaa. Koska perheen yhdistäminen myös kaikiksi arkipäiviksi ei erinäisistä realiteeteista johtuen ole niin simppeli homma kuin joskus kuvittelimme, pitää keksiä jotain muuta. Olen siis pohtinut, mistä asioista saan energiaa ja mitkä vievät sitä. Tai toisin ilmaistuna mikä tekee minut onnelliseksi ja mikä ei.
Minulla on yksi paikka, jossa sielu lepää, nimittäin mökki. Mikään kaukomatka tai luksuskaupunkiloma ei vedä vertoja kesäpäiville tutussa paikassa metsän keskellä, järven rannalla. Puhelin saa jäädä pois päältä, ja päivät kuluvat satunnaisia kunnossapitojuttuja puuhastellessa, lukiessa ja syödessä. Kun perhe on mukana, kasassa on oikeastaan kaikki tarpeellinen. Olisiko arki siis yksinkertaisesti liian täynnä kaikkea hälinää?
Introverttinä huomaan rasittuvani kaikenlaisista ärsykkeistä: suurista ihmisjoukoista, melusta - ja myös tavaroista. Olen toki KonMarini lukenut, ja on sanottava, että joka paikassa olevien tavaroiden hallinnoimiseen menee hirveästi aikaa ja energiaa ja niiden näkeminen rasittaa. Mitä vähemmän roinaa, sitä levollisempi mieli.
Listatessani onnelliseksi tekeviä asioita ei materia ole listalla, kauneus ja harmonia kylläkin. En siis tyhjentäisi koko asuntoa radikaalisti, mutta mitä jos lopettaisi lisähankinnat ja karsisi turhaa tavaraa? Meillä on jo kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Suuri osa huonekaluista on vanhoja ja rakkaita, juuri niitä siis, jotka tekevät tästä asunnosta kodin. Jospa siis yrittäisi luopua niistä jutuista, jotka eivät tee kotia vaan vaikeuttavat arkea? Mitä jos kokeilisi, miten selviää, jos ei hetkeen ostakaan mitään? Katsotaan, miten pitkälle pääsen ja muuttuuko arjessa mikään.
Oletko itse miettinyt hidastamista tai minimalismia? Jos, jaa ihmeessä ajatuksesi!
Useinhan raskausuutisten jälkeen alkaa mietintä siitä, mitä hankintoja uutta perheenjäsentä varten on tehtävä. Näin tietenkin myös meillä! Varsin loogisesti ensimmäinen (ja jokseenkin ainoa) kohta listalla oli isompi pöytä keittiöön.
Tiedetään, ei ehkä tyypillisin ratkaisu, mutta perhekoon kasvaminen toimi hyvänä kimmokkeena hankkia vihdoin enemmän tilaa ruokailulle. Meillähän oli pitkään ruokapöytänä mummilta ja vaarilta peritty vanha Artek, jolla on hurjasti tunnearvoa, mutta joka on kyllä rehellisesti sanottuna varsin pieni neljälle hengelle. Nyt tämä vanha rouva siirrettiin ompelupöydäksi, ja tilalle ilmestyi kuvassa komeileva tamminen, jatkettava kaunotar.
Halusimme kuuden hengen pöydän, jota saisi jatkettua vielä isommaksi. Jokseenkin säännöllisesti kylässä on sen verran ystäviä yhtä aikaa, että suurta pöytää tarvitaan. Pöydän piti olla jatkettunakin käytännöllinen ja kivan näköinen - ei siis mitään epämääräisiä jatkopaloja, jotka jättävät pöydän jalat mahdollisimman epäkäteviin kohtiin istumista varten.
Kriteerit täyttävä yksilö löytyi itävaltalaiselta massiivipuuhuonekaluja valmistavalta firmalta nimeltään Team 7. Pöytää jatketaan vetämällä jalkoja ulospäin ja taittamalla jatkopalat esiin, joten se näyttää pitkänä käytännössä samalta kuin kompaktinakin. Olemme varsin ihastuneita pöydän simppelin ajattomaan muotoiluun, ja kunnon puusta tehtynä se pysyy seuranamme seuraavat vuosikymmenet.
Näin muutaman kuukauden käytön jälkeen on sanottava se, minkä tiesinkin jo etukäteen: onni on iso keittiön pöytä! Emme vaihtaisi takaisin.
Näin äitiyslomalla on aikaa puuhastella kaikenlaista. Jo ennen varsinaiselle äitiysvapaalle jäämistä tein jonkin aikaa kolmipäiväistä työviikkoa lomapäivistä eroon pääsemiseksi, joten vapaa-aikaa on ollut ihmeen paljon. Väsyneenä harhailun lisäksi olen järjestellyt kaappeja ja lueskellut vähän kaikkea talousblogeista minimalismi- ja zero waste -juttuihin - ehkä pesänrakennusvietti ilmenee tällä kertaa näin. Järjestelin myös kangaskaapin ja huhhuijaa, mikä määrä sekä uusia että jämäkankaita siellä onkaan! Asetin itselleni samantien ostolakon ja tavoitteen yrittää hyödyntää jämätilkkuja mahdollisimman moniin projekteihin.
Zero waste- eli nollahukka-juttuja lueskellessa tuli mieleen, että kestovanulaput ja -tiskirätit olisivat hyvä idea epämääräisistä tilkuista eroon pääsemiseen. Meillä onkin ollut jo vuosia Ruohonjuuresta hankittuja bambuisia tiskirättejä, jotka ovat ihan mahtavia. Nyt kokeilin tehdä niitä trikoo- ja joustocollegetilkuista, saas nähdä tykätäänkö näistä käytössä yhtä paljon kuin bambufroteisista versioista. Pienimmät tilkunpalat leikkelin ympyröiksi ja saumuroin niistä kestovanulappuja. Eiköhän näillä lähde ripsivärit ihan yhtä hyvin kuin kertakäyttöisilläkin!
Laskettu aika elokuussa tuo mukanaan sekä hyviä että huonompia juttuja. Molemmissa tapauksissa tarkoitan tietenkin säätä. Ei varsinaisesti suosikkieni joukossa: tämän Saksan Toskanaksikin kutsutun asuinalueeni helteet ison mahan kanssa. Vuodenajan lämpötilojen hyvät puolet: olen hengaillut huhtikuusta lähtien pelkissä mekoissa.
Olen ilmankin raskautta pesunkestävä mekkonainen, mutta näin mahakkaana ihmisenä ne ovat kertakaikkiaan parasta, mitä vaatekaappi voi tarjota. Siksipä olenkin ommellut useita yksilöitä tätä aikakautta varten. Ihan kaikkia mekkoja ei ole tullut kuvattua, mutta osan kanssa ehdin eksyä kameran linssin eteen.
Yksikään mekoista ei ole varsinainen raskausmalli, ja uskonkin voivani käyttää niitä myös ilman suurehkoa mahaa. Allekirjoittanut viihtyy joka tapauksessa parhaiten liehuvahelmaisissa koltuissa, ja niissä on ilmankin muokkauksia kätevästi tilaa kasvavalle beibille. Kasvamisesta puheen ollen onkin sanottava, että maha on laajentunut näistä kuvista reippaasti. Itse asiassa nyt ollaankin päästy niin pitkälle, että tänään oli viimeinen työpäiväni! Toistaiseksi äitiysloma tuntuu varsin merkilliseltä, mutta eiköhän tähän totu. Suunnitelmissa on ainakin paljon päiväunia.
Vietin viime viikonlopun muutaman tunnin matkan päässä Luxemburgissa. Ohjelmassa oli lähiseutujen suomalaisten bloggaajien tapaaminen, tuo jo tutuksi tullut konsepti. Aiemmin olemme tavanneet enemmän tai vähemmän satunnaisissa kohteissa, mutta tällä kertaa pääsimme Viisi kymppiä lasissa -blogia kirjoittavan Ainon vieraiksi hänen kotikaupunkiinsa.
Osa meistä allekirjoittanut mukaan lukien ehti tällä kertaa paikalle kahdeksi yöksi, mikä olikin mahtava juttu. Näin oli mukavasti aikaa nauttia kesäisestä säästä ja tutustua kaupunkiin leppoisasti sinne tänne kävellen. Olen ollut Luxemburgissa kerran aiemminkin, mutta siitä vierailusta on jo vuosia, enkä muistanut kaupungista kuin sen jännän sijainnin osin laaksossa ja osin kukkuloilla. Paikallisoppaan kanssa on tietenkin aina parasta tutustua uusiin paikkoihin, ja Luxemburgissa jo yli 20 vuotta asuneen Ainon johdolla saimmekin varmasti varsin hyvän kuvan kaupungista.
Ei ole mikään salaisuus, että pidän kaupunkilomilla eniten kauniiden talojen seassa kuljeskelusta. Tykästyin Luxemburgiin kovasti, ja se livahtikin kertaheitolla lempikohteideni joukkoon. Osasyynä voi tietenkin olla myös lähes täydellinen sää ja mainio seura, mutta kyllä tämä kaupunki hurmaisi myös siellä yksin kierrellessä. Luxemburg on inhimillisen kokoinen, kaunis ja ihmeen vihreä. Rahan läsnäolo on selvää - joka paikassa on siistiä, eikä rähjäisiä rakennuksia näy juuri missään - mutta tunnelma on silti sympaattinen. Kaupunki tuntuu suht mataline rakennuksineen ja runsaine puineen pienen ihmisen kokoiselta, ja minusta tuntui että siellä on hyvä elää ja olla.
Vierailuun mahtui tällä kertaa kulttuuriakin, kun ehdimme käydä piipahtamassa modernin taiteen museossa MUDAMissa meille sponssattujen Luxemburg-korttien voimin. Paikka on vierailun arvoinen sekä sisältä että ulkoa: rakennuksen arkkitehtuuri oli mieleeni, näyttely mielenkiintoinen ja museota ympäröivä paikoin metsämäinenkin puisto taideteoksineen ja kaupunkimaisemineen ihana paikka hengähtää.
Kaupungilla pyörimisen ja kulttuurihommien lisäksi vierailu sisälsi tietenkin ruokaa ja juomaa. Lauantaisen alkuillan apero emäntämme Ainon luona sisälsi tällä kertaa osaltani shampanjan sijaan kuplavettä, mutta sehän ei haittaa vauvan potkiessa mahassa. Hymy oli herkässä lasin sisällöstä riippumatta. Viikonloppu piristi kertakaikkiaan kovasti, ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja!
Mukana matkassa olivat tällä kertaa
Olenkin usein maininnut, miten mielellämme kutsumme vieraita kylään. Siinä missä aiemmin ystäväpariskunnat saapuivat illalliselle, on painopiste siirtynyt nykyään yhä enemmän brunssien puolelle - ne kun ovat helppoja lapsiperheille.
Ylläoleva kuva on viime vapulta, jolloin juhlimme meillä tuoretta tohtorintitteliäni. Tänäkään vuonna brunssi munkkeineen ei jäänyt välistä, ja parhaillaan kylässä olevan siskoni lisäksi meille saapui muutamia työkavereita perheineen. Kahden heistä kanssa vietän paljon aikaa - noin kahdeksan päivittäisen toimistossa jaetun tunnin lisäksi tapaamme säännöllisesti myös töiden ulkopuolella. Yksi kutsutuista sen sijaan on vähän vieraampi, emmekä ole epäsäännöllisten työlounaiden ja joidenkin pikkuprojektien lisäksi olleet juurikaan kosketuksissa. Hänen puolisoaan tai lapsiaan en ollut tavannut eilistä ennen koskaan.
Ja tiedättekö mitä - melkeinpä aina nämä vieraampien tyyppien kutsumiset ovat niitä parhaita ideoita! Vierailut ovat poikkeuksetta jättäneet jälkeensä tosi hyvän mielen ja tuoneet elämäämme uusia ystäviä. Teoriani on, että kotinsa ja jääkaappinsa vieraille avaava luo automaattisesti lämminhenkisen tunnelman. Kylään kutsuminen viestii: laitan sinulle ruokaa, koska pidän sinusta. Mikäpä sen parempi pohja uudelle tuttavuudelle! Olitpa siis muuttanut uuteen maahan tai asunut kotikaupungissasi jo vuosia, kokeilepa pyytää kylään se mukavan oloinen tyyppi, jonka kanssa olet jutellut niitä näitä. Olen varma, että se on hyvä idea.
Eräänä maaliskuun alkupuolen perjantaina otin vapaata töistä ihan vaan koska voin. Vietin päivän kaupungilla: kävin kampaajalla, lueskelin lounaalla ruokalehteä ja kiertelin kaupoissa. Tiedättehän ne kerrat, jolloin ostoksilla käynti sujuu kuin tanssi, ja joka kaupasta löytyy jotain mukaan otettavaa? Harvassa ovat, mutta aina joskus onnistaa.
Tällä kertaa tähdet olivat oikeassa asennossa kenkäkaupoissa. Lähdin lopulta kotiin tuona harmaana ja sateisena päivänä kahdeksassa lämpöasteessa kassissani kolmet kevät- ja kesäkengät. Kyllähän se hieman optimistiselta tuntui, kun keväästä ei näkynyt vilaustakaan, mutta ajattelin voivani kerrankin kiittää itseäni ilmojen lopulta lämmetessä.
Viime viikonloppuna ne sitten saapuivat kuin tyhjästä, ne 20 asteen rajapyykin ylittävät päivät. Ballerinoille ja mekoille on ollut käyttöä tällä viikolla joka päivä. Onneksi siis olin kerrankin ajoissa, sillä nyt ei tarvitse pyöriä paniikissa verkkokaupoissa kenkiä viime vuonna puhkikävelleiden tilalle!
Ehkäpä odottamattomin raskausoire, jonka tiedän: näön radikaali muuttuminen. Viimeksi kärsin migreenistä usean viikon ennen kuin syy selvisi. Nyt osasin odottaa saman tapahtuvan, joten yhtäkkinen päänsärky töissä ei tullut yllätyksenä.
Normaalistihan raskauden aikana ei suositella uusien silmälasien ostamista, koska näkö voi tosiaan muuttua. En kuitenkaan voinut lopulta lukea mitään enkä siten tehdä töitä, joten hankinta oli välttämätön. Päätin ostaa samantien uudet kehyksetkin pelkkien linssien sijaan. Nämä tuntuvat nyt mukavan raikkailta, kyllä vaihtelu virkistää aina välillä!
Nyt vaan toivotaan, ettei näkö muutu tästä enää ihan kamalasti, jotta selviän näillä linsseillä raskauden loppuun saakka. Yksi lukukyvytön jakso riitti vähäksi aikaa - toisaalta jos nyt etsimme jotain positiivista, on asunnon jokainen kaappi nyt siisti ja kaikki huoneet paitsi makkari myllätty uuteen järjestykseen. Kokeilepa itse olla vaikkapa viikko ilman lukemista tai telkkarin katselua (omalla kohdallani myös ompeleminen jäi, koska siinäkin pitää katsoa tarkasti lähelle). On harvinaisen vaikeaa keksiä muuta tekemistä kuin järjestely!
Täällä on kevään kunniaksi rymsteerattu melkeinpä joka huoneessa. Kylläpä järjestyksen muuttaminen osaakin piristää!
Olohuoneessa sohva ja kirjahylly vaihtoivat paikkaa, ja kokonaisuudesta tuli heti paljon kotoisampi. Olemme uuteen järjestykseen niin tyytyväisiä, että sekä mies että minä huokailemme vähintään kerran päivässä, miten miljoona kertaa kivempi olohuone on nyt.
Erityinen plussa rymsteeraamisessa on myös se, että kaappeja ja muita siirtäessä on myös tuhannen taalan paikka käydä niiden sisältö läpi. Nyt tämäkin perintö-Lundia on suorastaan konmaritettu niin, että myös noiden valkoisten ovien takana on vain järjestyksessä olevia tavaroita, joita tarvitaan. Huima muutos edelliseen, uskokaa kun sanon! Siistimme myös kirjahyllyosaa ja jätimme hyllyyn vain kirjat, joilla on meille erityistä tunnearvoa. Nyt on taas tilaa Suomesta tuodulle luettavalle.
Siniselle nojatuolille kävi jännä juttu. Sen paikka ei siirtynyt senttiäkään, mutta siinä missä se tuntui ennen vähän irralliselta, on se nyt sohvan vieressä ihanan kotoisa pesäpaikka, jossa istuu paljon mieluummin kuin ennen. Kerrassaan onnistunut muutos kertakaikkiaan!
