Kävin viime vuonna muutaman kollegan kanssa värityyppianalyysissa. Olin haaveillut siitä jo pidempään, koska olin aavistellut, että oman värityypin selvittäminen voisi auttaa vaatekaapin selkeyttämisessä. Suurin pukeutumiseen liittyvä ongelmani oli varsin yleinen: ostin yksittäisiä, kivalta tuntuvia vaatteita, joita en sitten kuitenkaan osannut yhdistää ja joita käytettäessä tuntui, että jokin oli pielessä. Usein ne jäivätkin kovin vähälle käytölle. Siis tiivistettynä vaatekaappiani vaivasi perinteinen "kaappi täynnä, muttei siltikään mitään päällepantavaa" -ongelma.

Värityyppianalyysi tiivistettynä: analysoitava henkilö istuu ilman meikkiä peilin edessä. Hänen päälleen asetetaan eri värisiä kankaita kaulasta alaspäin siten, että peilistä näkyy vain naama ja se kangas. Kunkin värin vaikutus kasvoihin näkyy todella selkeästi: jotkut värit saavat ihon hehkumaan terveen näköisenä, kun taas toiset vetävät kasvoista kaiken värin, tekevät ihosta epäpuhtaan näköisen ja korostavat jokaista ryppyä ja näppyä. Analyysi alkaa selvittämällä, sopivatko henkilölle lämpimät vai kylmät sävyt, ja jatkuu siitä värien tummuusasteeseen ja kirkkauteen. Tuloksena on analysoitavan oma värityyppi.

Värityypit on nimetty vuodenaikojen mukaan, ja itse sain kuulla olevani kevään ja syksyn sekoitus. Väripaletista löytyy lämpimiä säyvjä: oranssia, vaaleahkoja ruskeita, punaista. Vihreääkin on, mutta sininen, tuo vaatekaapistani varsin usein löytynyt väri, loistaa poissaolollaan. Analyysissa ja sen jälkeen ymmärsin miksi: se tekee minusta kalpean ja elottoman näköisen. Tämä selitti, miksi en tuntenut oloani koskaan kovin hyväksi tummansiniseen pukeutuneena. Vaatteet tuntuivat liian tummilta, värittömiltä, eivät minulta. 

Värianalyysin tekijä pyysi meitä tuomaan mukanamme pari lempivaatetta ja myös muutaman vaatekaapissa sitkeästi pyörivän yksilön, jota emme käytännössä koskaan käytä siitä huolimatta, että se on ihan kiva. Jokaisella meistä nuo periaatteessa ihan kivat vaatteet, jotka eivät koskaan eksy päällemme, olivat väreiltään epäsopivia, kun taas lempivaatteet olivat automaattisesti niitä, jotka saavat meidät hehkumaan. Tosi mielenkiintoista!

Analyysin tultua puheeksi usein kuultu kysymys on, miksi ihmeessä pitäisi uskoa mitä joku ulkopuolinen sanoo väreistä, joita saa tai ei saa käyttää. No ei tietenkään mistään syystä, mutta mystisesti epäsopivien värien käyttäminen ei enää oikein kiinnosta sen jälkeen, kun on itse nähnyt, miten paljon huonommalta niihin pukeutuneena näyttää. Ei siis pelkkää huuhaata, vaikka miespuoliset kollegamme tiukasti sitä mieltä ovatkin!

Inspiroiduin värityyppini selvittämisestä niin, että järjestelin vaatekaappini samantien. Olin yrittänyt karsia sieltä vaatteita jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta ensimmäistä kertaa raaskin oikeasti poistaa sieltä ainakin lähes kaikki yksilöt, joita en kertakaikkiaan tule käyttäneeksi. Jäljelle ei jäänyt mitenkään älyttömästi vaatteita, millä oli ehdottoman positiivinen vaikutus.

Nyt kaapissa olevat vaatteet sopivat automaattisesti yhteen ja huomattavasti aiempaa pienempi määrä tuntuukin entistä suuremmalta, kun kaikki vaatteet ovat oikeasti käytössä. Olen myös huomannut, etten oikeastaan tarvitse enempää. Hillitty vaatemäärä riittää varsin hyvin. Myös vaate- ja kangasostokset ovat helpottuneet, kun ei tarvitse edes katsoa kuin itselle sopivia värejä. Ehdoton suositus siis tälle! Analyysi maksaa itsensä helposti takaisin jo muutamalla vältetyllä hutiostoksella.