Jo hetken jos toisenkin pinnan alla kuplinut täydellinen kyllästyminen tekemistä vailla olevaan elämänvaiheeseen pääsi valloilleen eilen, mikä seurauksena oliin puoli iltaa huonolla tuulella ja tänään tunnelmana on ollut lähinnä levoton ahdistuneisuus. Suurin osa ihmisistä ei ehkä voi kuvitella luppoajan alkavan tympiä, mutta voin kuulkaa kertoa näin käyvän kolmessa kuukaudessa, tai jopa aikaisemmin. Tympii että arkipäivieni sisältö koostuu pääasiassa pyykinpesusta sekä leipomisesta (joka on toki kivaa, mutta korvapuustitkin maistuisivat paremmilta ilman läpitunkevaa "näin tapoin pari tuntia" -sivumakua). Lisäksi tympii että voisin ihan itse myös esimerkiksi käydä kuntosalilla (no en pääse ennen kuin oon uusinut jäsenyyden, mitä varten vaadittavat rahat ovat matkalla tililtä toiselle, mikä olisi toki voinut tapahtua jo pari viikkoa sitten), lukea niitä kirjoja/prujuja mitä uhkailin tai esimerkiksi ihan vaan keskittyä nauttimaan näistä viimeisistä vapaista viikoista ennen syyskuussa VIHDOIN alkavia töitä. Tympii siis että suurelta osin oon myös itse saanut aikaan ongelmani, koska voisin myös koota itseni ja yrittää täyttää vapaa-aikaa jotenkin. Bonuksena lisäksi hermostuttaa jokaisesta ostoksesta seuraava huono omatunto, kerta tuloja ei ole. Oliko tarpeellista käydä juustokakulla, oonko sen jälkeen oikeutettu ahdistumaan tilin kutistuvasta saldosta? Mäh. Onneksi syyskuun alkuun ei oo enää kovin pitkä aika, ja sitä ennen saadaan vielä Mau ja Arttu kylään ja mennään kaik yhdes koos katsomaan jalkapalloa!

Korvapuustit kun tässä tuli mainittua, niin esittelen tossa alla tän päivän tuotokset. Tässä kohtuullisenkin usein hiivataikinaa pyöritellessäni on herännyt kysymys siitä, miten ihmeessä on mahdollista tehdä ei-jättiläiskokoisia puusteja? Mä saan aikaan puolen litran taikinasta vaan 15 pullaa vaikka miten yritän. Yhden kappaleen tyypillinen koko on jotain kolme kuutiometriä. Leipomisvinkkejä otetaan vastaan (kuten myös uusia reseptiehdotuksia, sillä mun noin kolme vaihtoehtoa alkaa kohta kyllästyttää).

PS. Kävin eilen pankkiautomaatilla nostamassa 25 euroa. En kuitenkaan muistanut ottaa rahoja mukaan, vaan jätin ne automaattiin. Tämä aiheutti ei niinkään pienen vaipumisen epätoivoon.