Lähes suoraan Suomesta suuntasimme auton kohti Zürichiä, jonne meidät oli kutsuttu ETH Zürichissä väikkäriä askartelevan Florianin kolmekymppisille. Ajoitus ei mennyt ihan putkeen, koska oltiin kotona vasta kymmenen pintaan torstai-iltana, minkä jälkeen ei päästy tietty nukkumaan ikuisuuteen syistä kamojen purku, pakkaus ja erinäisten asioiden kuten ajoreittien ja pysäköintilupien tulostaminen netistä. Perjantaina lähdettiin ajelemaan aikaisin, jotta oltais joskus perillä ja myös vältettäisiin pahimmat Staut eli "mikään ei liiku seuraavaan 16 kilometriin" -ruuhkat.

Perille päästyämme oltiin senverran puhki ettei jaksettu kunnon turistin tavoin rynnätä heti kaupungille pyörimään. Siispä vietettiin rauhaisa ilta Flon kämpillä seuranamme siellä myös yöpynyt herra Lufthansan lentäjä Ulrich. Pojat kokkaili aika currypitoista kanakastiketta, mutta mahani selvisi suuremmin valittamatta koska keskityin lähinnä riisin popsimiseen.

Lauantaina käytiin Renén kanssa pyörimässä keskustassa muutaman tunnin ajan ennen pippaloiden alkua. Ilman kanssa sattui huipputuuri, koska edeltävän viikon ajan oli kaiketi lähinnä sadellut ja ollut kylmä. Aurinko paistoi kuitenkin niin, että etenkin René halusi pysytellä aika tiukasti varjossa. Huomio, se kestää siis kuumaa aurinkoa vielä huonommin kuin mä! Kaupunki on kyllä edelleen hurjan nätti. Käveltiin Zürichsee-järveksi muuttuvan Limmat-joen rannalla, istuttiin penkillä katselemassa veneitä ja maisemia ja pyörittiin myös vähän vanhassa kaupungissa, josta onneksi löydettiin myös etsimäni Bookbinders-liike. Mukaan tarttui yks valokuvakehys, joka odottelee nyt sopivan kuvan löytymistä ja seinälle pääsyä varmaan tovin jos toisenkin.

Itse juhlat oli symppikset. Paikkana oli siirtolapuutarha-alueella oleva mökki, jonka pihassa grillailtiin. Oltiin valitettavasti varsinkin aluksi molemmat niin dööd että seurusteltiin lähinnä keskenämme tiukasti sisätiloissa aurinkoa vältellen, mutta saatiin sitten koottua itsemme illan edetessä. Juhlapaikalta ei olleet mitkään pöllömmät näkymät, kuten kuvasta näkyy.

Sunnuntaina vuorossa oli lähinnä ajelu takaisin kotiin. Oli kyllä kiva tulla pitkästä aikaa tänne Darmstadtiin ja rauhoittua kaiken reissailun jälkeen. Ainoa miinuspuoli on jo mainitsemani yksinolo, mieluiten oisin tietty iltaisin sohvalla kainalossa. Pöh. Tänään välttelen iltaikävää vetämällä perinteiset överit paikallisen lievästi italiaanohenkisen ravintolan loistavassa torstaibuffetissa. Mums jo valmiiksi!