Parsaa, huutomerkkejä!
huhtikuuta 29, 2013
Kevään varma merkki on, että parsakausi on vihdoin pitkän odotuksen jälkeen alkanut. Puoli Saksaa tuntuu menevän sekaisin näistä kauden herkuista, joita ainakin täällä saa joka kulmalle pystytetyistä kojuista, joissa parsaa voi ostaa suoraan viljelijöiltä. Kohta siellä myydään myös mansikoita ja hilloja. Me aloitettiin parsaviikot lauantain illallisella, jonka pääruokana oli Avaruusasema-blogista bongaamani parsakeitto Crème Ninon. Aivan sairaan hyvää, mutta kuvaa ei ole, koska intohimoni ruokakuvaukseen ei tähän mennessä ylitä innostustani ruoan syömistä kohtaan. Siis keitot katosivat äärimmäisen nopeasti parempiin suihin. Kyytipalaksi askartelin vielä pieniä piiraita, jotka halusin oikeastaan tehdä myös Avaruusaseman ohjeella, mutta koska meillä ei sitten kuitenkaan ollut minttua mausteeksi, katsoin myös, mitä Kauhaa ja Rakkautta -blogin Eeva oli piiraisiinsa laittanut.
Parsapiiraat
jotakuinkin 500 g voitaikinalevyjä
ehkäpä 20 vihreää parsaa
1 dl mascarponea
n. 2 dl raastettua parmesania
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
mustapippuria
kananmuna
Voitaikinalevyt ovat täällä usein neliöitä, niin nytkin. Siispä leikkasin levyt puoliksi. Katkaisin parsat niin, että niistä tuli suunnilleen levyjen mittaisia. Sekoitin mascarponen ja parmesanin ja lisäsin seokseen sitruunamehun ja mausteet. Levitin täytteestä kökköjä voitaikinalevyille, laitoin parsapalat päälle, voitelin vapaaksi jääneet osat levystä ja paistoin jotakuinkin 200 asteessa 10 minuuttia. Valmis! Jäljelle jääneet parsan varret siirtyvät tänään vihannespannuun.
Parsapiiraat
jotakuinkin 500 g voitaikinalevyjä
ehkäpä 20 vihreää parsaa
1 dl mascarponea
n. 2 dl raastettua parmesania
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
mustapippuria
kananmuna
Voitaikinalevyt ovat täällä usein neliöitä, niin nytkin. Siispä leikkasin levyt puoliksi. Katkaisin parsat niin, että niistä tuli suunnilleen levyjen mittaisia. Sekoitin mascarponen ja parmesanin ja lisäsin seokseen sitruunamehun ja mausteet. Levitin täytteestä kökköjä voitaikinalevyille, laitoin parsapalat päälle, voitelin vapaaksi jääneet osat levystä ja paistoin jotakuinkin 200 asteessa 10 minuuttia. Valmis! Jäljelle jääneet parsan varret siirtyvät tänään vihannespannuun.
10 kommenttia
Lisää huutomerkkejä! Näyttää äärettömän herkulliselta! Minulla on tänään vuorossa sesongin parsakierros numero kaksi, ja ellei se vaatisi uutta kauppareissua, olisin napannut reseptisi heti käyttöön... Mutta onneksi on parsakierrokset kolmesta eteenpäin vielä edessä!
VastaaPoistaJoo kantsii kokeilla! Äläkä missään nimessä missaa tota keittoakaan, se on sairaasti vähätellen parasta ikinä. Etenkin se oleellinen kuohariosuus. Nam nam!
PoistaÖö...Kehtaankohan minä tässä seurassa sanoa, etten ole tietääkseni kertaakaan elämässäni tähän asti syönyt parsaa! Se ei vain ole täällä Suomessa niissä piireissä, missä elän, mitenkään muodissa ollut. Mitä siinä niin ihmeellistä on? T. Merja
PoistaEn mäkään ollut tainnut syödä ennen tänne muuttamistani. Mutta tosiaan ainakin koko Hessen sekoaa aivan täysin parsakauden alettua ja kyseistä kasvista tunkee joka tuutista. Pitihän siihen siis tutustua itsekin. Mua miellyttää sen hento, mutta selkeä maku - voisi sitä ehkä hienostuneeksikin kuvailla jos nyt aivan lähtisi hifistelemään. Lisäksi parsakausi kestää vain hetken (koska kaukaa tuotua parsaa ei pidä ostaman), ja olen erinäisten sesonkien suuri ystävä. Parsa on myös helppo juttu: meidän yksi vakkariresepti on, että otetaan nippu valkoista parsaa ja keitetään se, seuraksi perunoita ja pannulla ruskistettua ja sitruunamehulla maustettua voita. Avot! Mutta toi keitto, se on maailman parasta.
PoistaAloin miettimään, mikä voisi Suomessa olla vastaava ruoka, mikä saa aikaan tuollaisen haloon, kuin parsa Saksassa. Ei kai se voi olla mikään muu kuin uudet perunat, ainakin jollekin ikäluokalle! Minussa nekään eivät aiheuta mitään suurta ahaa-elämystä. Toki ne on hyvän makuisia, mutta ei ne nyt mitään ihmeellisiä ole...T. Merja
VastaaPoistaMäkään en oo kyllä koskaan ollut mitenkään erityisen täpinöissäni uusista perunoista. On ne tietenkin astetta parempia kuin normaalit keitetyt perunat, jotka ovatkin ehkä tylsintä ikinä, mutta noh, on noita muitakin syötäviä. Kuten parsa! ;)
PoistaParsa maistuu, mutta se on myös erinomaisesti sopiva talven jälkeen terveyskuuriksi jo antiikin roomalaisten ajoista asti: aineenvaihduntaa edistävä, vähäkalorinen, kuitu-, vitamiini- ja mineraalipitoinen.(Pääsiäisen suklaat on syöty ja rantaloma pikku pikku bikineissä vilkuttaa !) Ehkäpä jo antiikin roomalaiset opettivat näille germaaneille parsanviljelyn ja -syönnin niin kuin viininviljelynkin ja -juomisen nykyiseen Hesseniin asti. Vrt. Wikipedia (vihannes)parsa ja Limes (engl. ja saksa)
VastaaPoistaTerveysaspekteja en ookaan vielä ajatellut lainkaan. Taas yksi syy lisää kokeilla uusia reseptejä ja laajentaa repertuaaria :)
PoistaKiitti reseptistä - nyt on kokeiltu parsapiiraita. Idioottivarma ja maistuva!
VastaaPoistaOlkaa hyvä! Hienoa että piiraiden ilosanoma leviää.
Poista