Kadonneita asioita sekä radiovinkki ulkosuomalaisille
huhtikuuta 09, 2013
Asioita, joiden havaitsin tänään olevan kadoksissa:
- Kuitti farkuista, jotka ostin viikonloppuna satojen kilometrien päässä täältä huomatakseni kotona ottaneeni vahingossa mukaani väärän koon. Puhelukierroksen jälkeen selvisi, että voin vaihtaa pöksyt myös Frankfurtissa, mutta siihen tarvittaisiin se kuitti. Joka oli kädessäni vielä sunnuntaina.
- Lompakkoni, joka oli ihan satavarmana mukanani mennessäni kahvilaan hakemaan Fritz-kolaa iltapäiväkooman iskettyä, mutta paluumatkasta ei sitten ollutkaan enää tietoa. Koska luulin kahvilan menneen jo kiinni, en palannut sinne kyselemään oliko jotain jäänyt tiskille, vaan sulkea päräytin ensi hätään korttini ja kirosin olevani ulkomailla ilman voimassaolevia henkkareita. Noin viisi minuuttia korttien sulkemisen jälkeen kahvilasta soitettiin ja kysyttiin, haluaisinko ehkä hakea rahapussin ennen kuin he sulkevat tältä päivältä.
- Aivoni, kuten edeltävistä esimerkeistä voi päätellä.
Töissä on pitänyt pari päivää käsitellä dataa tietokoneella. Homma on aika puuduttavaa, enkä usein meinaa jaksaa keskittyä kovin kauaa kerrallaan vaan harhaudun surffailemaan pitkin poikin. Musiikin kuuntelukaan ei oikein aina auta, mutta tänään keksin loistavan apukeinon: Roman Schatzin Maamme-kirjan kuuntelu Areenasta. Saksassa asuvana ulkosuomalaisena on hauska kuunnella saksalaista Romania puhumassa Suomesta, suomalaisuudesta ja kotimaahan liittyvistä asioista. Luulenpa, että muutkin ulkomailla asuvat saattaisivat pitää ohjelmasta. Aloitin jaksolla Onko Suomi tyly maa?, jonka kulttuuripohdinnasta tykkäsin kovasti. Roman Schatzin olemassaolon sisäistin oikeastaan vasta pari vuotta sitten ostaessaan hänen kirjoittamansa, aika loistavan Suomesta asiallisesti mutta hauskasti (vaan ei niin ällökliseisesti kuin useimmat "hei katsokaa, muutin ulkomaille ja kerron nyt miksi paikalliset ovat outoja" -trendin julkaisut) kertovan kirjan Gebrauchsanweisung für Finnland eli käyttöohje Suomeen. Valitettavasti opusta ei ole käännetty (vielä?) suomeksi, mutta saksantaitoisille suosittelen lämpimästi. Koska Schatz on jäänyt hiukan tuntemattomaksi, en myöskään ollut tajunnut, miten täydellistä suomea hän puhuu. Ilman mitään aksenttia! En jotenkin ajatellut moisen olevan edes mahdollista. Täytyypä kertoa kanssa-asukkaalle, josko tuo motivoisi opiskeluun.
Kuvassa on muuten pääsiäisjäniksemme, joka ei ole vieläkään joutunut tahi päässyt parempiin suihin. Itsehän en pidä suklaasta, joten homma jää toisen osapuolen vastuulle.
3 kommenttia
Tyyppi on niin Paintilla piirtänyt nuo silmälasit tuolle pupulle!
VastaaPoistaSiis piirrän aina Paintilla silmälasit kaikille! Tai vaihtoehtoisesti ostan vain ja ainoastaan asioita, joilla on jo pahviset silmälasit päässä.
PoistaKiitos vinkistä. En ole huomannut tuolta radiopuolelta kuunneltavaa etsiäkään. Juhannusjunaa katsoessani ihmettelin, kuka tuo Roman Schatz on ja pällistelin varsinkin hänen aksenttivapaata suomeaan. Ei ole reilua, että aikuisena maahan muuttanut ulkomaalainen puhuu virheetöntä suomea. Sitä se rakkaus teettää:tuli sauna-, amme- ja kielikylpyjä. Jos jotakin oikein haluaa, niin sen myös saavuttaa. Siihen romuttui sitten minun ennakkoluuloni, että suomi olisi muka liian vaikeaa ulkomaalaisille.
VastaaPoista