Puuhastelua perjantaihin
tammikuuta 04, 2013
Kotiväki taisi vedellä seinään paritkin ruksit kuullessaan meidän ompelukone(heräte)ostoksesta. Allekirjoittanut ei jaksanut innostua kässäntunneilla tuosta aktiviteetista pätkääkään, vaan hermot meni usein jo kaavojenleikkausvaiheessa. Vallalla oleva neulomisinnostukseni sai mut kuitenkin miettimään, ettei se ompelukaan nyt voi niin vaikeeta olla. Ensin syntyi kangaskassi mustasta Muijasta (erityisen ylpeä olen sisäkassista, joka on meillä jo ollut, ei niin silmiä hivelevä vanha yksilö. Mitä uusiokäyttöä!), sitten toinen kassi.
Nyt Helsingissä käydessäni marssin heti Marimekolle ostamaan lisää mainittua Muijaa. Koko homma oli lähteä lapasesta, koska kankaan lisäksi saatoin haalia mukaan pari muutakin kyseisellä kuosilla kuvitettua asiaa. Kanssa-asukkaalta ei kuitenkaan tullut juuri yhtään kommenttia Muijan invaasiosta, joten taisin pysytellä kohtuuden rajoissa.
Tästä uusimmasta palasta syntyy vetoketjullisia (!!!) (toivottavasti kaikki eivät pyörtyneet kotona yhtä aikaa) tyynynpäällisiä meidän keittiön tuoleihin näin talvikaudeksi, jolloin ovat vähän viileät ilman tyynyjä. Yhden askartelin jo, ja se näyttää kuin näyttääkin jotakuinkin siltä miltä pitää! Saatan poksahtaa ylpeydestä!
Kuvassa näkyy muuten myös hyvin oleellinen osa näitä projekteja eli netistä kaivettu kuvallinen ohjeistus eri työvaiheisiin.
5 kommenttia
Olen lueskellut blogiasi aina silloin tällöin, mutta nyt on pakko kommentoida ensimmäistä kertaa. Minulla on hyvin samankaltainen suhde ompeluun kuin sinulla, ja juuri joulun alla osti otselleni ja koko perheelle "joululahjaksi" Singerin ompelukoneen! En ole sitä vielä ehtinyt edes kokeilla, kun olimme maalla, mutta tarkoitus olisi ainakin kohta leikkiä sillä jotta tytärkin pääsisi ompelemaan lisää keppihevosia kepparitalliinsa.
VastaaPoistaHei ja aivan ensin onnittelut ehkä mahtavimmasta nimestä aikoihin! Meillähän toi kone seisoi ensin makkarin nurkassa muutaman kuukauden ennen kuin uskaltauduin kokeilemaan. Tähän ompeluun näyttää kyllä jäävän koukkuun, mainittakoon heti alkuun varoituksen sanana. Nyt pitäis jo päästä kangaskauppaan etsimään hamekankaita, ajattelin apinoida yhden kietaisuhameen kaavat ja ommella itse toisen. Se ei varmaan voi olla kovin vaikeeta. Pitää vaan vielä verestää muistikuvia noista kaavakuvioista - olikos siihen jotain kaavapaperia, ja miten se koko homma tapahtuikaan...
PoistaPitää paikkansa:ompeleminen ei ole vaikeata. Koulujen käsityötunnit ovat luku sinänsä, koska opettaja-paran on opetettava oikeaoppisesti kaavojen eli säätöjen mukaan ja arvosteltava valmis tulos - sikäli kun työ tulee ylipäänsä valmiiksi.Kreatiivisuudella siinä ei ole sijaa. Nyt voit (vihdoin) tehdä ikiomaa designiasi kauniista kankaista ja se on kivaa. Onnea uudelle harrastuksellesi!
VastaaPoistaKiitokset! Näinhän se taitaa olla. Käsitöiden kanssa on siis vähän sama juttu kuin liikunnassa: toivuttuaan kouluajoista sitä saattaa kuin saattaakin löytää sen oman jutun, minkä jälkeen koko hommasta tuleekin yllättävän hauskaa Mun tyynynpäälliset olivat menestys, nyt suunnittelen jo vaatekuvioita!
PoistaRuksit seinässä tsek!
VastaaPoista