Taas sunnuntai. Eilisellä illallisella työkavereiden kanssa tuli puhetta Simon & Garfunkelista, enkä millään muistanut, mikä on se yksi biisi, jota meillä (ehkä) kuunneltiin kotona kun olin pieni. Yöllä se sitten tuli mieleen: Sound of Silence! Nyt se soi taustalla, mikä on äärimmäisen onnellista, koska jos Simon & Garfunkel johonkin päivään sopii, niin viikon viimeiseen.

Topeekan Kalusteesta tuli sähköpostia. Sohva haetaan tehtaalta jo ensi viikon torstaina, ja kuljetusfirman pojat pakkaavat Saksaan lähtevää autoa perjantaina. Sohvattoman olohuoneen aikakausi päättynee siis jo parin viikon sisällä. Vähän jännittää jo, miten iso yksilö tulikaan ostettua (ja kuka sen kantaa ylös tänne kolmanteen kerrokseen). 

Viime viikolla paistoi ihanasti aurinko. Nyt taivas on ennemminkin hieman harmaa, mutta katot valkoiset. Täällä sateli melkeinpä koko viikon lunta, mikä on harvinaista ja periaatteessa mukavaa. Huomasin kuitenkin, ettei pyörällä autojen sekaan kaatuminen ole pidemmän päälle kaikista mukavinta puuhaa, joten jouduin jalkautumaan töihin päästäkseni, kunnes olosuhteet paranevat. Tämän pilven hopeareunus: aamuinen puolen tunnin kävelylenkki on toisaalta myös ihan piristävä.