Parasta Suomen tukikohtani sijainnissa on se, että sieltä pääsee kohtuullisen nopeasti iskän Volvolla käymään Lapuan Kankureilla. Tämä on onnellista, koska rrrrakastan kyseistä firmaa. Voisin ostaa Lapuan tehtaanmyymälästä joka visiitillä jotakuinkin kaiken, enkä ole tähän mennessä onnistunutkaan lähtemään tyhjin käsin. Noiden tyyppien pellavafroteepyyhkeet on vähätellen ja lievennetysti sanottuna maailman parhaita, eikä normaalit pyyhkeet tunnu niiden jälkeen enää miltään. Villahuovissa on ihan eri tuntu - ja lämpö! - kuin joskus vuosia sitten Ikeasta noin puolella eurolla ostetussa rievussa. Keittiöpyyhkeistä en edes lähde puhumaan, totean vaan että on harmillista, että meillä on niitä jo riittävästi. Voisin hehkuttaa myös jotakuinkin jokaista muuta tuotekategoriaa. Odotan sitä oletettavasti hyvinkin kaukaista päivää, kun meillä on vihdoin sauna: ette ikinä arvaa minkä firman pelit ja vehkeet sinne tulee!

Erityisen kiitoksen ansaitsee Kankureiden visuaalinen kokonaisilme. Itse tuotteet miellyttävät allekirjoittanutta erinomaisen paljon, mutta lisäksi mainoskuvat, esillepano liikkeissä ja messuilla, kuvasto ja sen pienet tarinat ovat kerrassaan ihania. Tuovat palan kotimaata myös tänne, ja se jos mikä on aina tervetullutta.

Etsittyäni mieleistä kylpytakkia turhaan viimeiset kaksi vuotta päätin tänä vuonna olevani niin hyvä tyyppi, että ansaitsen alakuvassa olevan (ehkä, tai ainakin jonkun kovasti samannäköisen) pellavafroteisen ihanuuden. Kyllä jokaiseen vakavastiotettavaan syntymäpäivään kuuluu ainakin yksi itselle ostettu lahja, sanon minä. Takki on kyllä ollut jokaisen siihen sijoitetun euron arvoinen! Karheahkon froteen tunne iholla on ihana, ja muistan edellleen ihastella takkia suureen ääneen myös toiselle osapuolelle joka kerta sen ollessa käytössä. Jos tuote aiheuttaa moista iloa, on se hintansa väärti, on linjaukseni.

Toin Suomesta mukanani pari juttua, jotka ovat sittemmin parantaneet elämänlaatuamme pienin, mutta huomattavin askelin. Ensimmäisenä eteeni sattuivat Turun jossain ekohippikaupassa vieraillessamme Kiertin bambuiset tiskirätit. Aika nopeasti haisemaan alkavien Viledojen pois heittely on vaivannut mieltäni jo kauan, ja kokeilin jo myös mukamas ainakin kymmenen pesukertaa kestäviä versioita. No eivät kestäneet. Nämä ihastuttavat ketut ja sipulit sen sijaan voi pestä ties miten monta kertaa, ja niiden huhutaan jopa paranevan pesukoneessa! Bambu on materiaalinia tosi kivan tuntuinen ja oikein hyvin rättikäyttöön soveltuva. Rätit myös siis poistavat lian ja murut sen sijaan, että siirtelisivät niitä pyyhittävällä pinnalla paikasta toiseen. Näitä hankin lisää ensi reissulla.

Toinen löydökseni, josta on kiittäminen vinkin antanutta tamperelaista majoittajaamme, on säästänyt jo ainakin pari kiloa meidän molempien hermoja. Taustatarinana kerrottakoon, että toinen puolisko luottaa mustiin sukkiin. Niitä löytyy arviolta miljoona paria, kaikki näennäisesti samanlaisia. Näennäisesti siksi, että ne on ostettu vähän eri aikoihin, ja käyttöhistoriansa varrella osa on muuttunut hiukan sinertäviksi, osa harmaiksi, osa venyneet, osa ei... Näin ollen joka pesukerran jälkeen makkarissa uiskentelee päiviä (tai viikkoja) sukkavuori, koska ketään ei kiinnosta leikkiä "etsi sukalle pari" -leikkiä. No tämä kaikki voidaan nyt unohtaa! Tästä on kiittäminen Supi-sukkapidikkeitä (voi ei, nyt viimeistään alan kuulostaa Ostos-TV:ltä), joita suositteleva taho oli löytänyt Prismasta ja allekirjoittanut Citymarketista. Noilla sukat yhteen ennen pesua, ja kaikki mahdolliset ongelmat ovat kadonneet. Ah! Ei enää sukkavuoria eikä arvioidusti tunteja kestävää ripustusta! Näitäkin on saatava vielä yksi paketillinen lisää. 

Meidän valokuvaajat kävivät pari viikkoa sitten kylässä, kuten hiukan aiemmin kerroin. En malttais millään odottaa kuvien saapumista! Alkuun jännitettiin aika paljon sitä, miten poseeraaminen onnistuu. Normaalisti allekirjoittanut muuttuu lähinnä äärimmäisen luonnolliseksi suolapatsaaksi kameran nähdessään, eikä kanssa-asukkaan tilanne ole juuri sen parempi. Jotenkin nyt oli kuitenkin yllättävän helppoa olla kameran edessä (sanoo hän ainakin niin kauan, kun ei ole vielä nähnyt kuvia). Ehkä asiaa helpotti se, että sekä Johanna että Jouni kuvasivat paljon koko täälläolonsa ajan, ja kameroiden läsnäoloon ehti siis tottua jo ennen sunnuntaille ajoittunutta kuvaussessiota. Kuvia otettiin sekä meidän lähikaduilla että ihan täällä kotona samalla, kun kokkailtiin seurueelle lasagnea lounaaksi. Etenkin kotona otettuja kuvia odotamme jännityksellä, niissä kun ei poseerattu pätkääkään vaan keskityttiin siihen ruoanlaittoon. Ja silti se tuotos hiukan mustui uunissa, ketale!

Noin niinku muuten ollaan (tai minä olen, puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä) mietitty, mitä niiden bileiden eteen voisi tehdä jo näin hyvissä ajoin, jottei sitten lopussa iskisi stressi. On aika vaikeaa keksiä mitään! Hääyön hotellikin tuli jo päätettyä. Niinpä päädyin eilen ja tänään tekemisenpulassa (oon perinteiden mukaisesti jo kolmantena vuonna peräkkäin syyskuussa kipeä) väkertämään tietokoneella menu- ja vieraskirjalehtisten raakaversioita. En todellakaan ole mikään askarteluihminen, enkä myöskään usko että sillä tavoin säästää pennin hyrrää painatukseen verrattuna, varsinkaan kun mukaan laskee kaikki koeversioiden koeversiot, mielen muutokset ja kilokaupalla ostetut, mutta kuitenkin väärän väriset pahvit ja muut setit. Lisäksi pulssi nousee pelkästä ajatuksesta. Siispä meille on tulossa painatetut kutsut, menut ja kaikki muutkin kirjalliset tuotokset. Skumppaa ja askartelua -ilta kaason kanssa olisi myös haastavahko järjestää pitkähkön välimatkan takia. Ryystetään kuohuvat sitten eri tilanteessa.

Eilen nimittäin. Maanantaina oli vielä vaikka miten lämmintä, mutta sitten viileni ja ilmaan tuli selkeä syksyn tuntu. Enpä muista, onko siirtymä ollut aiempinakin vuosina näin helposti huomattavissa. Loppuviikolle on kyllä luvattu taas hieman lämpimämpää ilmaa, mutta tuskin tuo syksyinen tunne enää mihinkään katoaa. Katsotaan koska lehdet alkaa ruskistua, vielä ovat kovinkin vihreitä.

Parilla työkaverilla oli käsittämätön näkemys siitä, että nyt olisi vielä kesä ja että syksy alkaisi vasta lokakuussa. Kuulin myös huhuja siitä, että syyspäiväntasaus olisi käsitettävä viralliseksi syksynalkamisajaksi. En ehkä ole vielä riittävän keskieurooppalaistunut, kun en vaan kertakaikkiaan osaa lukea edes syyskuun alun päiviä enää kesään. Muussa tapauksessa tämä kuukausi olisi varmaan myös nimetty toisin. Baijerilaiset koululaiset ovat tosin vielä hetken lomalla, joten ehkä siellä on vielä kesä käynnissä. Meillä Hessenissä se loppui jo. Täällä koulujen loma-ajat on aika rankasti porrastettuja, koska koko maan samanaikainen lähtö lomalle ruuhkauttaisi Saksan autobaanojen lisäksi varmaan myös puoli muuta Eurooppaa.

Uunituoreita lapasia on kuin onkin tarvittu jo yhtenä aamuna, ja tänään töistä kotiin polkiessa ikävöin niitä myös. Niin ne ajat muuttuu, enpä olisi pari viikkoa sitten uskonut. Tästä on hyvä poimia lisämotivaatiota seuraaville neuleprojekteille.

Pilviltä saapui taannoin haaste, joten minähän vastaan, kiitokset! Tähän kuului kyllä myös 11 satunnaista faktaa, mutta täällä vallitseva yllätyshelle on pehmentänyt pääni niin, etten keksi yhtäkään. Siirrytään siis suoraan asiaan, eli varsinaisiin kysymyksiin. Aiheena matkustaminen.

1) Jos nyt pääsisit lähtemään äkkilähdöllä lomalle minne vain, välittämättä kustannuksista tai käytännön järjestelyistä, mihin lähtisit?

Vaikea kysymys heti alkuun. En oikeastaan ole mitenkään äärimmäisen innokas matkailija. Yksi matkakohde on kuitenkin "toivottavasti vielä joskus" -listalla, joten valitaan se. Menisin siis Australiaan ja ottaisin kanssa-asukkaan mukaan. Meitä odottelee siellä itse asiassa kolmekin eri tahoa, kaikki Sydneyssä.

2) Mikä maa tai alue ei kiinnosta sinua matkakohteena juurikaan?

Ihan ekana tulee mieleen rantalomakohteet. En tykkää olla auringossa enkä turistirysissä, ja biitsillä makoilu on ehkä tylsintä mitä tiedän.

3) Mikä on lempimatkakohteesi Suomessa?

Tää on helppo. Mökki!

4) Miksi juuri se paikka?

Mökkiin tiivistyy kaikki, mitä lomaltani kaipaan: rauha, luonto ja armas kotimainen järvimaisema. Vietin siellä hyvin suuren osan lapsuuden kesistäni, joten myös kaipuu tuttuihin maisemiin ja perinteisiin on yksi tärkeä syy pyrkiä paikalle joka kesä.

5) Auto, juna, lentokone vai laiva, ja miksi, tai miksi ei?

Lentokone, koska se vie mut nopeasti käymään kotona. Tässä kohtaa unohdan sisäisen vihreäni.

6) Millainen matkasuunnittelija olet? Riittääkö, että on lennot varattu, vai suunnitteletko vähän pidemmälle etukäteen?

No ihan surkea. Lennot ja majoituksen saan just ja just varattua, mutta ihan turha kuvitella, että käyttäisin matkaa edeltävät illat mihinkään suunnitteluun. 

7) Minne, päiväreissua pidemmälle, matkustit viimeksi?

Suomeen kesälomareissulle.

8) Mikä matkassa oli parasta?

Suomi ja kesäloma näin tiivistettynä.

9) Missä matkakohteessa olet toivonut, että voisit jäädä sinne pysyvästi? Miksi?

Toi tunne iskee lähinnä joskus näteissä kaupungeissa, viimeksi ehkä Kööpenhaminassa. Siellä oli niin mukava tunnelma ja puitteet kohdallaan. Ja se ruoka! NAM. Loppujen lopuksi en kyllä koskaan halua jäädä pysyvästi mihinkään, paitsi jompaankumpaan kokemistani asuinmaista.

10) Kerro pahimmasta matkustuskokemuksestasi.

Nyt ei tule mieleen kerrassaan mitään kauhutarinoita. En ole koskaan myöhästynyt lennolta, kaikki alan lakotkin ovat livahtaneet allekirjoittaneen ohi enkä ole myöskään sairastunut matkalla. Pahoittelen tylsää vastausta.

11) Miten lomailet, jos lomaan ei kuulu matkustusta?

Matkustan lomalla käytännössä aina Suomeen. Jos en satu tekemään niin, en myöskään tee yleensä täällä mitään erityistä. Rentoudun kotosalla ja lataan akkuja sekä etsin sisäistä zen-tilaani.

Kuten mainitsin, suuri osa lomasta tuli vietettyä neulomusten parissa erinäisten sohvien, sänkyjen ja kulkuneuvojen nurkissa. Jotain valmistakin sain aikaan, nimittäin lapaset. Tänään on äärimmäisen sopiva päivä aiheesta kirjoittamiseen, täällä on nimittäin noin 25 astetta lämmintä ja taivaalla seilaa pari pilvenhattaraa. Oletan kuitenkin, että näin syyskuun aikana päästään jo joku aamu lapaskeleihin, joten julistan postauksen asiaankuuluvaksi ja ajan hermoon iskeytyväksi. 

Jostain allekirjoittaneelle tuntemattomasta syystä kuvien värit ovat sekä kuvaohjelmassa että Picasassa sata kertaa kirkkaammat ja luonnonmukaisemmat kuin otosten siirryttyä Bloggeriin. En nyt juuri osaa muuttua korjaustoimenpiteeksi, joten uskokaa kun sanon että ovat oikeasti intensiivisemmät ja söpömmät. Nämä tumput olivat eka kosketukseni kuvioneuleeseen (ellei lasketa sukkia, jotka aloitin ennen näitä ja joiden yritelmän purettuani totesin aloittavani treenit hiukan helpommista lapasista), ja varsin hauskaahan tuo neulominen oli. Vähän houkuttais toiset samanlaiset, mutta sinisävyisenä! Katsotaan syntyvätkö joskus. Nyt on kuitenkin vielä eri proggis kesken, siitä enemmän joskus Myöhemmin(tm).

Loma oli onnistunut. Sen huomasi ainakin siitä, että palattuani töihin jouduin miettimään hetken työkoneen salasanaa. Olo on muutenkin ollut vielä kohtuullisen seesteinen. Kolme viikkoa oli riittävän pitkä tauko: loman pätkimistä lyhyempiin osiin en halua ilman pakkoa harrastaa. Aikataulutuskin onnistui vahingossa ihan nappiin: ekan viikon keräilin voimia kotopuolessa viihdykkeenäni olympialaiset ja neulomukset, tokan viikon harrastin aktiivista koti- ja ulkomaanmatkailua (käytiin Tallinnassa) ja kolmannen viikon, jolloin myös toinen osapuoli oli paikalla, latasimme akkuja mökillä ja kotona.

Tauko tuli meille molemmille tarpeeseen. Mulla oli ennen lomaa vielä viikon pakollinen paussi sisar hento valkoisten (hentojen valkoisten? miten se taipuu?) hoidossa, jolloin tosiaan mm. rautavarastoni tankattiin taas täyteen. Näin hemoglobiiniarvojen ollessa taas järjellisellä tasolla ja pääkopan vielä kohtuullisen seesteisissä lomatunnelmissa on kyllä taputettava itseään olalle siitä, että keväästä selvittiin kaikesta huolimatta. Pienen hengähdyksen jälkeen kulkee paljon paremmin, sekä töissä että vapaalla.

Huomasin Suomessa tällä kertaa myös itse hyvin selvästi eron hektisyydessä nykyiseen olinpaikkaani verrattuna. Kontrasti oli tietenkin heti alkuun jäätävä sijaitessani Pohjanmaalla, jossa tuota trafiikkia ei niin hirveesti ole, mutta huomasi sen muuallakin. Suorastaan lähes tunsin fyysisesti mieleni asettumisen lepoasentoon ajellessani lakeuksien keskellä viivasuoria tietä (onko siellä myös muunlaisia?), joilla vastaan tuli joskus auto ja joskus toinen. Jos liikennevaloissa sattui kestämään, takaa ei heti kuulunut miljoonaa tööttäystä. Näin kesällä myös joka suunnalla näkyvät pellot ja muutenkin läsnä oleva luonto edesauttoivat seesteiseen tunnelmaan pääsyä. Mökillä istuttiin tovi jos toinenkin saaren kalliolla tuijotellen järvelle. Jos Kesä-Suomessa ei mieli lepää, niin ei varmaan missään.

Jännittävää on, miten sitä itsekin ajautuu huomaamattaan kullekin maalle ominaiseen moodiin. Itehän olen enemmänkin rauhallista sorttia, mutta tuo toinen osapuoli (on pakko sanoa saksalaiseen tapaan, vaikka kliseehän sekin) hermostuu helposti asioista, joita en itse meinaa edes huomata. Itsekin kyllä varsinkin väsyneenä löydän erinäisistäkin paikoista herneitä nenään vedettäväksi, joten aivan pyhimyksiä ei olla täälläkään päässä ;) Suomessa nyt kuitenkaan ei jotenkin tullut edes mieleen kiinnittää huomiota joihinkin mitättömiin pikkuseikkoihin, koska miksi tuhrata energiaa moiseen? Täällä asukastiheys on tietenkin huomattavasti suurempi, ja myös kansan luonne hiukan erilainen, joten ehkä siksikin konfliktitilanteita syntyy helpommin. Esimerkkinä eilen autoiltiin hieman lähiympäristössä, ja kummasti muista tienkäyttäjistä löytyi jälleen äkkiä useampiakin idiootteja ja erinäisiä eläinkunnan edustajia. Kai tässä on tietoisesti pysähdyttävä, mentävä itseensä ja mietittävä, mihin energiaansa haluaa käyttää.

Näiden pohdintojen jälkeen ollaan molemmat yritetty pitäytyä iltaisin niin akkuja lataavissa tunnelmissa kuin mahdollista. Siivottiin asunto, jotta mieli lepäisi järjestystä katsellessa, ja asetettiin itsellemme puolivakava tietokonekielto illoiksi (täytyy kohta sammuttaa tää vehje). Lisäksi sovittiin olevamme aina iltaisin lomalla. Saattaa ehkä kuulostaa naurettavalta, mutta ainakin viime viikon ajatusleikki toimi. Puuhasteltiin mukavia asioita ja pysyttiin rentoutuneina. Lomailua jatketaan siis myös tämä viikko - katsotaan miten sujuu. Mukavaa arkea myös Sulle!

Voi että oon onnellinen. Mulla alkoi eilen loma! Maanantaina kävin vielä näön vuoksi töissä hoitamassa pari käytännön hommaa, mutta lähdin iltapäivällä jo kohtuullisen ajoissa kotiin. Ilmeisesti tauko tuli suurempaan tarpeeseen kuin aattelinkaan, koska kotiin päästyäni istuin ensimmäiset puoli tuntia sohvalla onnen kyyneleet silmissä. Tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista, joten tauko tulee tarpeeseen. Ja kaipaan kyllä kerran vuodessa vähän pidempää oleilua kotimaassa. Saksa alkoi tossa loppuvaiheessa tuntua yhä hektisemmältä. René on sanonut aina, ettei suomalaisilla ole koko ajan niin kiire kuin saksalaisilla. En aluksi tajunnut mistä on kyse, mutta nyt kesän venyessä ja loman edelleen puuttuessa aloin ainakin kuvitella tarvitsevani rauhaa, jota löytyy vain armaasta kotimaasta.

Täällä nyt siis ollaan, saavuin eilen. Nämä useankin viikon kotimaanlomat täyttyvät yleensä ihan yrittämättäkin siten, että ohjelmaa ja siirtymiä on vallankin optimoitava. Nyt oon yrittänyt ihan tietoisesti  jättää liiallisen suunnittelun väliin, jotta ehtisin oikeasti myös rentoutua loman aikana. Oon onnistunut aika mainiosti, vaan noin puolet kolmesta viikosta on ohjelmoitu etukäteen. Lopun ajan ajattelin neuloa lapasia ja selailla Hesarin Ruokatorstaita, jonka ostin heti tänään. Jos olet kohtalotoveri, niin ihanaa lomaa myös Sulle!