Loma oli onnistunut. Sen huomasi ainakin siitä, että palattuani töihin jouduin miettimään hetken työkoneen salasanaa. Olo on muutenkin ollut vielä kohtuullisen seesteinen. Kolme viikkoa oli riittävän pitkä tauko: loman pätkimistä lyhyempiin osiin en halua ilman pakkoa harrastaa. Aikataulutuskin onnistui vahingossa ihan nappiin: ekan viikon keräilin voimia kotopuolessa viihdykkeenäni olympialaiset ja neulomukset, tokan viikon harrastin aktiivista koti- ja ulkomaanmatkailua (käytiin Tallinnassa) ja kolmannen viikon, jolloin myös toinen osapuoli oli paikalla, latasimme akkuja mökillä ja kotona.

Tauko tuli meille molemmille tarpeeseen. Mulla oli ennen lomaa vielä viikon pakollinen paussi sisar hento valkoisten (hentojen valkoisten? miten se taipuu?) hoidossa, jolloin tosiaan mm. rautavarastoni tankattiin taas täyteen. Näin hemoglobiiniarvojen ollessa taas järjellisellä tasolla ja pääkopan vielä kohtuullisen seesteisissä lomatunnelmissa on kyllä taputettava itseään olalle siitä, että keväästä selvittiin kaikesta huolimatta. Pienen hengähdyksen jälkeen kulkee paljon paremmin, sekä töissä että vapaalla.

Huomasin Suomessa tällä kertaa myös itse hyvin selvästi eron hektisyydessä nykyiseen olinpaikkaani verrattuna. Kontrasti oli tietenkin heti alkuun jäätävä sijaitessani Pohjanmaalla, jossa tuota trafiikkia ei niin hirveesti ole, mutta huomasi sen muuallakin. Suorastaan lähes tunsin fyysisesti mieleni asettumisen lepoasentoon ajellessani lakeuksien keskellä viivasuoria tietä (onko siellä myös muunlaisia?), joilla vastaan tuli joskus auto ja joskus toinen. Jos liikennevaloissa sattui kestämään, takaa ei heti kuulunut miljoonaa tööttäystä. Näin kesällä myös joka suunnalla näkyvät pellot ja muutenkin läsnä oleva luonto edesauttoivat seesteiseen tunnelmaan pääsyä. Mökillä istuttiin tovi jos toinenkin saaren kalliolla tuijotellen järvelle. Jos Kesä-Suomessa ei mieli lepää, niin ei varmaan missään.

Jännittävää on, miten sitä itsekin ajautuu huomaamattaan kullekin maalle ominaiseen moodiin. Itehän olen enemmänkin rauhallista sorttia, mutta tuo toinen osapuoli (on pakko sanoa saksalaiseen tapaan, vaikka kliseehän sekin) hermostuu helposti asioista, joita en itse meinaa edes huomata. Itsekin kyllä varsinkin väsyneenä löydän erinäisistäkin paikoista herneitä nenään vedettäväksi, joten aivan pyhimyksiä ei olla täälläkään päässä ;) Suomessa nyt kuitenkaan ei jotenkin tullut edes mieleen kiinnittää huomiota joihinkin mitättömiin pikkuseikkoihin, koska miksi tuhrata energiaa moiseen? Täällä asukastiheys on tietenkin huomattavasti suurempi, ja myös kansan luonne hiukan erilainen, joten ehkä siksikin konfliktitilanteita syntyy helpommin. Esimerkkinä eilen autoiltiin hieman lähiympäristössä, ja kummasti muista tienkäyttäjistä löytyi jälleen äkkiä useampiakin idiootteja ja erinäisiä eläinkunnan edustajia. Kai tässä on tietoisesti pysähdyttävä, mentävä itseensä ja mietittävä, mihin energiaansa haluaa käyttää.

Näiden pohdintojen jälkeen ollaan molemmat yritetty pitäytyä iltaisin niin akkuja lataavissa tunnelmissa kuin mahdollista. Siivottiin asunto, jotta mieli lepäisi järjestystä katsellessa, ja asetettiin itsellemme puolivakava tietokonekielto illoiksi (täytyy kohta sammuttaa tää vehje). Lisäksi sovittiin olevamme aina iltaisin lomalla. Saattaa ehkä kuulostaa naurettavalta, mutta ainakin viime viikon ajatusleikki toimi. Puuhasteltiin mukavia asioita ja pysyttiin rentoutuneina. Lomailua jatketaan siis myös tämä viikko - katsotaan miten sujuu. Mukavaa arkea myös Sulle!