Meidän olkkarissa
huhtikuuta 24, 2014
Nyt kun Lundia on kasassa ja tämä puolikas asunnosta on muutenkin siistiytynyt, kaivelin esiin toisen objektiivin ja otin kuvia olohuoneesta. Otoksia ei olekaan tainnut näkyä sen jälkeen, kun seinä muuttui valkoiseksi.
Tässä kuvassa näkyy syy, miksi rrrrakastan meidän asuntoa enkä muuttaisi tässä elämäntilanteessa pois siitä huolimatta, ettei täällä ole minkäänlaisia säilytystiloja, kellari on ihan kostea, talvisin pitää tuulettaa jatkuvasti, kolmas huone olisi lapsen takia kiva eikä ole hissiä. Väliäkö näistä, sillä täällä on valoa! Tilaa hengittää! Kattoikkuna! Puuta!
Olkkari ja makuuhuone ovat yhtä isot ja ne erottava seinä katkaisee asunnon keskeltä. Ihan huippujuttu on melkeinpä koko seinustan mittainen ikkunarivistö. Ikkunat ovat vähän seinää ulompana. Yksi nerokas yksityiskohta ei nyt näy tässä kuvassa, mutta ikkunoiden viereisille seinille (eli kuvassa reunimmaisen ikkunan vieressä kohtisuoraan kameraa vastaan) on laitettu simppelit, kehyksettömät peilit. Ne peilaavat viistosta katsottuna maisemaa siten, että ikkunarivi näyttää entistä pidemmältä. Parasta.
Tässä näkyy meidän uudistunut Lundia. Alunperin meillä oli kaksi täyskorkeaa ja yksi matalampi tikas, ja nyt päivitimme hyllyä vaihtamalla matalankin tikkaan korkeaksi ja tilaamalla hyllyyn ovet. Koska nuo vanhat osat ovat jokseenkin saman ikäisiä kuin kirjoittaja, on ihan pikkiriikkistä värieroa havaittavissa. Eiköhän nuo uudetkin tuosta muutaman vuoden sisään kellastu, toivomme. Totuuden nimissä on sanottava, että pelkäsin kyllä pahempaa, väriero ei hypi silmille niin brutaalisti kuin olisi voinut olettaa. Mutta tosiaan toivottavasti värisävyt yhtenevät pian, tummunut ja kellastunut mänty on tässä enemmän mieleeni. Siitä tulee niin kotoisa olo. Lisäksi emme rehellisesti sanottuna todellakaan jaksaneet edes harkita vanhojen osien hiomista ja lakkaamista, joten näillä mennään.
Työpöytä seisoo useimmiten aika tyhjän panttina, mutta ei siitä raaski luopuakaan. Mummin ja vaarin ensimmäinen (ensimmäisyys saattaa kyllä olla pelkkä legenda, johon takerrun kunnes joku pahansuopa taho todistaa muistikuvani vääräksi) yhteinen ruokapöytä on seurannut mukanani jo opiskelujen alusta lähtien ja kuuluu ehdottomasti kodin vakiokalustoon. Lisäksi onhan tuossa kätevää ommella tai puuhastella, jos tarve iskee. Ja vaikka perheessä onkin nyt tuore tohtorisherra, on täällä kuitenkin vielä yksi väitöskirja kirjottamatta. Pöytä siis pysyköön paikallaan.
8 kommenttia
Meidänkin Lundiassa on noita värieroja havaittavissa, mutta eivätpä ne kyllä sitten loppujen lopuksi haittaa vaikka aluksi niin luulin. Teillä kun on asunnossa muutenkin paljon puuta niin tuo Lundia sopii tuonne kyllä ihan täydellisesti!
VastaaPoistaOikeestaan musta on myös sympaattista, ettei toi hylly ole ihan niin justiinsa. Kun eivät omistajansakaan ;) Kieltämättä se istuu tänne kuin nakutettu. Muistan vieläkin sen suuren päivän, kun hyllyn osat saapui joskus pari vuotta sitten. Sitä kotoisuuden tunnetta! Nyt ollaan jaksettu ihastella sitä, miten paljon siistimmän vaikutelman noi ovet tekee avohyllyyn verrattuna. Ja valkoinen tuntuu kasvattaneen huoneen kokoa reippaasti.
PoistaKivalta näyttää! Kyllä ne Lundian värierot valon vaikutuksesta tasaantuvat ja kaksi tohtoria mahtuu hyvin samaan asuntoon, ainakin meillä ;). Tsemppiä siis omankin väikkärin kirjoittamiseen.
VastaaPoistaKiitos! Nyt on ensin edessä tauko vuoden loppuun asti, mutta sen jälkeen päästään tositoimiin. Enpä viitsikään vielä miettiä koko asiaa ;)
PoistaValoa, kattoikkuna ja puupintoja, ihania juttuja!! Kuulostaapa tosi nerokkaalta tuo peilisysteemi.. En nyt ihan osaa hahmottaa, mutta kuulostaa ihanalta! Tuli tuosta työpöydästä mieleeni, että minäkin aikani jankkasin, että työpöytä ja pöytäkone on oltava, jotta pystyn tekemään gradua ja tuijottamaan SPSS:ää (se tilasto/laskentaohjelma) isolta näytöltä. No ei niillä mitään virkaa ollut, läppärin kanssa ja yliopiston koneilla touhusin.. Mutta ihan hyvä perustelu! :D
VastaaPoistaSuurin syy pöydän ehdottomalle tarpeellisuudelle on se, että se on peräisin isovanhemmilta. Ja ruokapöydäksi sitä ei voi vaihtaa nykyisen tilalle, koska tämän taas mies kunnosti nykyään jo edesmenneen isänsä kanssa. Siis pysymme kahden pöydän taloutena :) Pöytäkonetta ei sentään ole. Siippa sai kyllä itse asiassa töistä jäätävän kokoisen näytön etäpäiviään varten, mutta se viettää aikaansa nurkassa vailla käyttöä. Rumentaisi vaan maisemaa tuossa ikkunan edessä ;)
PoistaOnpa tosiaan valoisan ja avaran näköinen tila! Säilytystilaa on aina kuitenkin liian vähän ja tavaraa likaa, joten ehkä se vähäinen säilytystila on ihan hyväksi :D
VastaaPoistaIhan samaa ollaan itsekin mietitty! Tuleepahan ainakin karsittua tavaraa samantien, kun ei ole paikkaa mihin säilöä :)
Poista