Kerran teekkari, aina teekkari. Siksi wappu kirjoitetaan tuplaveellä, ja vaikka olenkin jo julistautunut vanhaksi ja väsyneeksi mitä minkäänasteiseen juhlimiseen tulee, on tämä aika vuodesta aina vähän hankala. Teekkarit aloittivat wapun juhlimisen jo pari viikkoa sitten, ja olen muistellut viime päivinä wappuradiota kuunnellessani kaiholla noita kevään riemuisia päiviä, kun haalarit olivat vakioasu ja mieltä ei painanut sitten mikään. Kurjuuden maksimoimiseksi en tänä vuonna saanut edes simaa aikaiseksi, ja munkitkin jäivät tekemättä suunnittelusta huolimatta.

Näköjään wapusta pitää marista joka vuosi, ja viime vuonna kerroinkin jo, ettei päivä ole täällä Saksassa lainkaan samanlaisessa erityisasemassa kuin Suomessa. Geneerinen arkivapaa muiden joukossa. Vuosi sitten mainitsin myös lämpötilojen kivunneen yli hellerajojen. Nythän täällä on sataa tihuttanut koko päivän. Asioille oli tehtävä jotain, joten kävin hakemassa kotimatkalla juustoja, vadelmia, piccolopullon skumppaa ja lähikorttelin ranskalaisesta putiikista pari herkkua sekä ihanaa uunituoretta patonkia. Jos en mieti niitä puuttuvia munkkeja aivan liikaa, ei oikeastaan harmita kuitenkaan niin kamalasti.