Kuvassa elämässäni tähän vuodenaikaan pääosaa esittävät tahot sohva, viltti ja villasukat. Sohvassa ei muuten ole läikkää, vaikka siltä näyttää. 

Joskus muistelen kaiholla aika lailla vilkkaampia opiskeluaikoja, kuten taas viime päivinä ja viikkoina. Sitten sitä käy työkavereiden kanssa vähän useammin kaljalla, kunnes toteaa, että ajat ovat muuttuneet ja moinen vaatii veronsa. Lisäksi on lopulta ihan sama, miten paljon tykkään kavereistani, koska elämäni tärkein ihminen eli minä itte tarvitsee aika paljon rauhaa. Siksi en jaksanut kiinnostua pätkääkään siitä, oliko joidenkin mielestä tylsää, kun suuntasin eilen töistä suoraan sohvalle. Eikä varmaan edes ollut, koska kaverithan ymmärtää nämä jutut.

Perjantait on kyllä nykyään muutenkin aika tuhoontuomittuja mihinkään aktiviteetteihin. Työviikko vie usein sen verran mehut, etten jaksa illalla enää mitään. Kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka joko lopettavat viikon leppoisaan jutusteluun työkavereiden kanssa jossain lähikuppilassa tai tulevat kotiin ja siivoavat asunnon viikonloppukuntoon. Meillä tarvittaisiin tohon jälkimmäisen varmaankin siivooja. Saatetaan hankkia.