Manittakoon tänään yksi asia, joka täällä Saksassa on mainiolla tolalla: hammashoito. Sairaskassa oikeastaan jopa vaatii siellä käynnin vähintään kerran vuodessa (puolen vuoden välein saat käydä): tarkastuskäyntien yhteydessä kerätään leimoja vihkoon, ja jos et suuremman remontin eteen tullessa pysty osoittamaan käyneesi näyttäytymässä säännöllisesti viimeisen muistaakseni viiden vuoden aikana, ei kassa korvaa ihan niin suurta osaa kuin se muuten tekisi (suuremmista jutuista lankeaa kyllä kaikesta huolimatta aika siivu itselle maksettavaksi, minkä takia monilla onkin lisävakuutus hammasjuttuihin, huomautettakoon).

Löysin täältä oikein mukavan hammaslääkärin, ja oon nyt käynyt noin 8 kuukauden välein tarkastuksessa. Useimmiten ne sujuvat hyvin nopeasti, jos mitään erityistä ei löydy. Viimeksi sain muovikiskon öistä hampaiden narskuttelua vastaan. Se ei tainnut edes maksaa yhtään ekstraa, ellen nyt aivan väärin muista. Kisko ei näytä olevan ihan turha keksintö, muovi on nyt jo muuttunut osittain läpinäkyvästä valkoiseksi ankaran pureskelun takia. Nyt hammasmukin reunalla roikkuvat siis viikolla mun ja viikonloppuisin (eli myös toisen puoliskon kotona ollessa) meidän molempien tekarit.