Oon perjantai-iltaisin töistä saapuessani lähes poikkeuksetta ihan pirun pahalla tuulella. Niin myös tänään. Yleensä siinä viikon lopussa pään sisäisellä to do -listalla on vielä kasa asioita, jotka tekee mieli hoitaa alta pois ennen viikonlopun viettoon lähtöä, jotteivät mokomat jää sotkemaan seuraavaakin viikkoa olemassaolollaan. Tästä syystä toimistolla menee usein astetta pidempään, tyypillisesti vielä erinäisten ankaraa aivotoimintaa vaativien tieteellisten kysymysten parissa. Vähempikin yhdistettynä takana olevaan työviikkoon vie ihmisestä mehut, ja niiden ollessa vähissä allekirjoittaneesta tulee kiukkuinen. Parasta on siis olla suunnittelematta mitään aktiviteetteja, murista sohvalla ja antaa keskeneräisen villapaidan rentouttaa mieltä. Huomenna lupaan olla taas elämään kohtuullisen aurinkoisesti suhtautuva sekä ihmisistä pitävä henkilö.