Sunnuntaista sekä uudet tyynyt

tammikuuta 13, 2013


Kärsin vuosikausia sunnuntai-inhosta. Termin sunnuntaifiilis tuntevat varmaan kaikki. Nykyään moinen vaiva on historiaa ja sunnuntai on ehkä jopa lempipäiväni. Ostokset ja muut asiat on hoidettu lauantaina (Saksassahan kaupat eivät ole sunnuntaisin auki, paitsi ainakin täällä neljänä poikkeussunnuntaina vuodessa),  joten näin pyhänä on koko päivä aikaa relata. Puuhastelen usein keittiössä, välillä pidemmänkin kaavan mukaan, ja lisäksi nautiskelen koti-ihmisen elosta useimmiten nojatuolin pohjalta käsin. 

Tuoleista puheenolleen: keittiön tuoleihin saatiin viimeviikkoisen ompeluinnostukseni ansiosta istuintyynyt. En malta vieläkään lopettaa innosta hihkumista, koska tuossa pöydän äärellä on nyt kaksi ehdotonta lempparia, Domukset ja musta Muija-kangas. Kyllä materia vaan kuulkaa tekee ainakin allekirjoittaneen onnelliseksi, sanokaa mitä sanotte.

Sunnuntaista muuten vielä. Eikös Muumit tulleetkin aikoinaan telkkarista sunnuntai-iltaisin? Oon melko varma että niin oli, koska edelleenkin nähdessäni sen alkutunnarin ällö sunnuntaiolo iskee välittömästi vallitsevasta viikonpäivästä, kellonajasta tai kuluneista vuosista riippumatta.



Saattaisit myös pitää näistä

5 kommenttia

  1. Itse olen aina pitänyt sunnuntaista, mutta tilanteesta riippuen siinä 6-7 aikaan illalla tulee kuvaamasi sunnuntaiolo.

    Pitää viimein tunnustaa, että olen teidän asunnon fani. Asiaa ei haittaa laittamasi kivat kuvat kämpästä, mutta kuvista myös näkyy jotain mitä en oikein osaa sanoiksi laittaa, muuten kuin että "ihanan saksalaista" ja "onnellisen näköistä". Taidan salaa haaveilla pääseväni joskus Saksaan asumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän sattui kivasti, koska itse olen myös asuntomme suurin ihailija! Näin vajaan kolmen vuoden asumisenkin jälkeen jaksan ihastella kämppää useita kertoja viikossa ;) Puolivakavissani odotankin jo kauhulla seuraavan etsintää - näinköhän meille kelpaa enää mikään...

      Sunnuntaiolo iskee siis edelleen siitä huolimatta, että pidät päivästä ja maanantaina odottavista töistä? Mä analysoin, että aloitettuani oikeasti mielekkään ja mukavan työn ällöololle ei enää ollut tilaa, joten se katosi. Paitsi tosiaan jos joku näyttää mulle Muumeja Youtubessa.

      Poista
    2. Katos katos, vähän arvelinkin että joku muukin pitää teidän asunnosta. ;)

      Vaikka tein mielekästä työtä josta pidin, oli silti välillä sunnuntaita, jolloin tuntui ettei millään jaksaisi... ennakkoaavistus kaaosmaanantaista. Ja silloin tuli sunnuntaiolo, mutta tosiaan vasta iltasella. Koulu- ja opiskeluaikana siihen liittyi aina syyllisyydentunne siitä, että olisi pitänyt lukea enemmän/paremmin.

      Poista
  2. Hah, se merkki varhaisen on vanhuuden, sanon minä. Mäkin nimittäin olen siirtynyt sunnuntain inhoajasta sunnuntain rakastajaksi. Kun ei ole mitään kiirettä, ei tarvi lähtee mihinkään, jos ei halua, voi lukee Sunnuntai-Hesaria (tuleeko väliviivalla?) vaikka pari tuntia pyjamas netistä, kokkailla ja vaan relata. AAAAH!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin. Kokkailu ja relaus on just parasta, plus tietty blogituokio teen äärellä :) Ootte ihan ostaneet Hesarin nettiversion? Harkinnan arvoinen idea. Tosin eka pitäis varmaan saada viikottainen Spiegel luettua kokonaan ennen uuden ilmestymistä ;)

      Poista