Ihastelin uusimmassa Avotakassa mainittua Come to Finlandin ensi vuoden seinäkalenteria lehden ilmestymisestä lähtien ja harkitsin jo sen tilaamista meille kotiin Suomeen mukaanottoa varten. Onneksi en ehtinyt, sillä niitä oli tarjolla Frankfurtin suomalaisen seurakunnan lauantaisissa joulumyyjäisissä jopa muutaman euron halvempaan hintaan kuin Suomessa. Investoin heti kert on niin hieno! Kansikuva tosin ei oo mun lemppari, mutta monet muut kyllä. Kalenterin lisäksi myynnissä oli muutamia...
Ei kestänyt kauaakaan ennen kuin toinenkin elokuussa hankkimani kangas pääsi seinälle. Frankfurtin Marimekosta löytyi Maija ja Kristiina Isolan Heinän mallistosta poistunut sävy alehintaan, eikä sopivien kehystenkään löytäminen ollut ongelma sen jälkeen, kun olin vihdoin tajunnut erittäin hyvin varustetun askartelukaupan sijaitsevan noin sadan metrin päästä meiltä. Kehysten löydyttyä homma jopa sujui nopeasti, ja jo hankintaa seuraavana päivänä kangas oli pingotettu. Tällä kertaa ei mennyt...
Keskiviikkona kuului ilouutisia: väikkäriprojektin rahoitus on varmistunut! Tää tarkoittaa sitä, ettei mun enää tartte stressata, onko myös tammikuussa töitä. Projektin toteutumisen todennäköisyys oli ohjaavan proffan mukaan alunperinkin 97,5 %, mutta koska en luonnollisestikaan oo maassa vasta reilun vuoden asuneena oikeutettu mihinkään työttömyys- tai muihinkaan tukiin, en osannut ottaa ihan rennosti reippaista prosenttilukemista huolimatta. Mutta nyt se on varmaa! Ei siis tarvii enää stressata...
Tänne avattiin hiljattain myslikauppa, der Müsliladen. Siellä voi jokainen kasata itse (luomu!)myslinsä haluamistaan ainesosista. Tehtiin ihan sairaan hyvä sekoitus mm. karpaloista, mustikoista, kirsikoista, omenapaloista ja erinäisistä siemenistä, perustana neljän viljan hiutaleet. Mysli loppui ennätysnopeasti, ja ideasta inspiroituneena sekä säästö mielessä tutkailtiin seuraavaksi luomumarketin hyllyjä. Tästäkin versiosta tuli sairaan hyvää (vaikkakaan ei pätkääkään halvempaa kuin Müsliladenin setistä, eli jatkossa on syy tukea putiikkia). Ostettiin...
Kuten mainitsin joskus ohimennen, töissä oli tässä taannoin labrakurssi, jota ohjasin kahden jatko-opiskelijan kanssa. Kurssilla 3-4 hengen ryhmä opiskelijoita rakensi asiantuntevalla opastuksellamme nätin keltaisena loistavan OLEDin ja (ainakin oletusarvoisesti) oppi siinä samassa ymmärtämään, miten ne valot oikein toimivatkaan. Ennen labraan menoa ohjaajan tehtävänä oli pitää jotakuinkin reilun tunnin mittainen suullinen kuulustelu (eli Kolloquium, joka sanakirjani mukaan on suomeksi kollokvio. Kuinka moni on kuullut...
...ja hiukan Arabiaa myös. Tässä edelleen matoillessani oon surffaillut menemään tutkien ikiaikaisten suosikkieni Iittalan ja Arabian uusimpia kuvioita ja siinä sivussa myös ehkäpä hiukan niitä jo tuttuja vanhoja lemppareita. Jatkan tässä aivan liian ennenaikaisella linjalla ja hihkun, että kaikkea kivaa on kehitelty jouluksi! Runo-astiasarjasta oon tykännyt alusta alkaen. En oo oikein osannut päättää, mikä kuvituksista on kivoin, vaan ei kai sillä niin väliksikään,...
Piristääkseni flunssaista itseäni möhistessäni tässä jo neljättä päivää kotona palaan viime sunnuntain aurinkoisiin tunnelmiin. Kävin kävelyllä tässä meidän lähihuudeilla eli ehdottomassa lempparikaupunginosassani nauttimassa marraskuulle lähes käsittämättömän lämpimistä keleistä (tässä useiden päivien ajan on kivuttu jo kolkuttelemaan parinkympin rajaa, josta oon toki itse maanantaista lähtien vaan lukenut uutisista ja kuullut muilta kert oon nyt istunut sisällä). Tyypillisimmillään kaupunginosa on kuljeksittaessa pienillä kaduilla, joiden varsilla...
Makaan tässä jo toista päivää sängyn/nojatuolin pohjalla, iski yhtäkkiä flunssa. Mitä ilmeisimmin kyseessä on astetta äkäisempi versio, koska koko eilisillan olin aivan dööd sängynpohjalla. Päivällä ja nyt myös tänään oon kuitenkin jaksanut olla jotensakin hereillä. Mikään netissä surffailua vaativampi askare ei ole onnistunut, mutta oon ansiokkaasti viihdyttänyt itseäni missäs muuallakaan kuin sisustusblogien viehättävässä maailmassa. Kovasti tuli vastaan joulujuttuja! Mitä oletettavimmin vielä ei oo...
Tää asunto on musta kertakaikkisen ihana ja lähes täydellinen, mutta harmaita hiuksia täälläkin näköjään saa. Sekä olkkarin että makkarin katossa nimittäin makailevat sähkökiskot, joihin ois tarkoitus saada sitten lamput kätevästi kiinni niin että niitä voi siirrellä haluamaansa paikkaan ja kiinnittää haluamansa määrän tsädäm. Käytännössä asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, koska. Aluksi tehdään nyt selväksi että me ollaan asuttu tässä kämpässä kesäkuun alusta...