Keskiviikkona kuului ilouutisia: väikkäriprojektin rahoitus on varmistunut! Tää tarkoittaa sitä, ettei mun enää tartte stressata, onko myös tammikuussa töitä. Projektin toteutumisen todennäköisyys oli ohjaavan proffan mukaan alunperinkin 97,5 %, mutta koska en luonnollisestikaan oo maassa vasta reilun vuoden asuneena oikeutettu mihinkään työttömyys- tai muihinkaan tukiin, en osannut ottaa ihan rennosti reippaista prosenttilukemista huolimatta. Mutta nyt se on varmaa! Ei siis tarvii enää stressata kuin siitä, että tutkimuksista saa myös jotain tuloksia, jotta joskus lopulta on myös jotain mistä väitellä. Se onkin sit taas ihan toinen juttu...

Mulla on nyt siis rahoitus vuoden 2014 loppuun, mihin mennessä ois syytä myös valmistua. Edeltäjäni ei oo saanut papereita ulos neljässä vuodessa, vaan taistelee edelleen viimeisiä mittauksia vastaan, mutta oon luonnollisesti toiveikas että omalla kohdallani tie on ruusuisempi. Huomenna pääsen vihdoin aloittamaan ihan omaan tutkimukseeni liittyvät askartelut labrassa. Jännittää, mutta on kyllä kivakin tehdä jotain muuta kuin istua toimistossa. Mitä luultavimmin mulla on ihan kohta huippumateriaalia, josta voin kirjoittaa lukuisia artikkeleita ja julkaista ne sitten Naturessa. Tai ehkä kuitenkin Sciencessä.