Tuntuu että koostun noin 80-prosenttisesti mahasta, eikä mikään ihme, sillä laskettu aika on huomenna! Beibi ei ole toistaiseksi osoittanut minkäänlaisia ulostulon merkkejä, joten katsotaan kauanko tätä palloa pitää vielä kanniskella mukana.
Synnytysvalmennuskurssin muut mammat valittelivat rauhatonta oloa ennen synnytystä. Ovat käyneet kävelemässä, järjestelleet kaapit ja siivonneet kämpän lattiasta kattoon. Itsehän lukeudun näköjään ennemmin heihin, jotka ajavat kaikki tarpeettomat toiminnot alas näinkin jännittävää tapahtumaa odotellessa. Olen siis lähinnä nukkunut ja lopun ajan ajatellut nukkumista. Sairaalakassi on sentään jokseenkin pakattu, joten kyllä täällä valmiita oltaisiin!
Olen koko loppuraskauden pukeutunut vain ja ainoastaan ompelemiini mekkoihin (jos siis olen ylipäänsä pukeutunut mihinkään - viikkotolkulla oli niin kuuma että se oli mahdotonta). Niiden soveltuvuus isomahaiseen elämään on siis testattu huolella, ja vieläkin on hyvin tilaa. Tämä kuvan punainen yksilö on ehkä lempparini, ja uskon sen pääsevän tiheään käyttöön myös ensi kesänä pienemmälle mahalle sopivaksi lyhennettynä versiona.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että päätimme tässä keskittyä talousasioihin aiempaa tehokkaammin. Rahaa jää tietenkin enemmän säästöön ja sijoitettavaksi, jos sitä kuluttaa vähemmän.
Pian innostuin myös raivaamaan kaappejamme. Huomasin kaksi asiaa: ensinnäkin, miten suuri osa joka paikan täyttävästä tavarasta on lopulta täysin yhdentekevää ja toisekseen, miten vaivalloista on päästä kerran hankitusta tavarasta eroon. Kuka haluaisi vaatteeni, käyttämättä jääneet Aarikan korut, vuosia unohduksissa olleet tuikkulyhdyt, kerran luetut tai kokonaan lukematta jääneet kirjat ja anopilta saadut, edelleen pakkauksessaan olevat cake pops -muotit? Minne nämä kirotut tavarat voi viedä ilman, että se vaatii älytöntä määrää vaivannäköä? Ja pääseekö kaikesta kestävästi eroon edes vaivoin?
Katsonpa minne tahansa täällä asunnossa, näen tavaraa. En ole koskaan mieltänyt itseäni tai miestäni kerskakuluttajiksi, ja kerron mielelläni itselleni ja muille ostavani ajattomia ja klassisia juttuja, jotka kestävät aikaa. Totuus on kuitenkin, että tulojemme noustessa viime vuosien aikana myös kulutus on kasvanut. Melkeinpä jokaiselle ostokselle on kyllä tarvittaessa löytynyt helposti syy (sellaisiahan saa aina keksittyä), mutta kuinka moni hankinta on lopulta ihan oikeasti käsi sydämellä tarpeellinen? Epäilen, että aika harva.
En ole mikään tiukkis: jos jotain tarvitaan oikeasti, sen voi ostaa. Siinä tapauksessa yritän löytää tavaran ensin käytettynä - mikä onnistuu varsin usein. Yhden vetoketjun ostin uutena, kun sellainen sattui uupumaan. Kaupasta löytyivät myös tarhakengät pojalle pieneksi jääneiden tilalle, vaikka olisihan niitä saanut käytettynäkin jos olisi hieman etsinyt. Hankin myös kaksi imetysyöpaitaa, koska en kertakaikkiaan jaksanut ommella niitä itse.
Näin maailman ylikulutuspäivän jälkeen ostolakko tuntuu tietenkin varsin sopivalta. Yhtä suuri motivaatio on kuitenkin myös oman elämämme helpottaminen: jos tavaraa ei jatkuvasti kanna sisään asuntoon, sille ei myöskään tarvitse löytää säilytystilaa eikä sitä tarvitse järjestellä. Rahaakin on jäänyt ihmeen paljon säästöön ihan huomaamatta. Ja jos mietin, mikä elämässä on oikeasti tärkeää tai millä on minulle oikeasti väliä, ei se lista täyty esineistä vaan jostain ihan muusta.
Jännittävää tässä kokeilussa on se, miten jatkuvaan ostamiseen onkin tottunut. Tässä parin kuukauden aikana olen jo ehtinyt huomata, miten ensimmäiset viikot ostamatta mitään kuluivat helposti, mutta sen jälkeen sormia alkoi syyhytä. Huvittaisi ostaa jotain vauvalle! Emmekö kuitenkin tarvitsisi imetystyynyä? Ooh, miten hienoja reppuja mainostettiin Instagramissa! Ostan tämän luonnonkosmetiikkadödön loppuneen tilalle, enkö hankkisi samalla myös kaiken muun samalta merkiltä kun olen nyt kuitenkin tilaamassa? Ja sitten oli tietenkin koko Suomea puhuttanut muumimukikeissi. Pysyin päätöksessäni enkä edes yrittänyt hankkia.
Katsotaan miten onnistun jatkamaan! Oletko itse harkinnut vähentäväsi hankintoja? Jos, miten se onnistui?
***
Samaan aiheeseen liittyen aiempi kirjoitukseni:
Oletko tullut ajatelleeksi, että voisit korvata kylppärin kaapin purkkeja keittiöstä löytyvillä aineksilla? Keittiöstä löytyy vaikka mitä kauneudenhoitoon soveltuvaa!
Siskon ollessa viime viikolla kylässä kokeilimme itse tehtyä kasvonaamiota. Sen kaikki ainekset löytynevät useimmista talouksista: tähän versioon tarvitaan kahvinporoja, hunajaa ja jogurttia. Niillä on vaikka mitä hyviä vaikutuksia. Kahvi uudistaa ihoa ja vähentää punoitusta ja tummia silmänalusia. Se myös kuorii ihoa, kiihdyttää verenkiertoa ja kirkastaa olemusta. Hunaja taas kosteuttaa ihoa tehokkaasti, ja jogurtti rauhoittaa. Kuulostaa hyvältä!
Ainesosien suhteita voi säätää oman makunsa mukaan. Tämän version määrät olivat suunnilleen seuraavat:
2-3 rkl kahvinporoja
1-2 rkl hunajaa
1 rkl jogurttia
Sekoita ainekset, levitä kasvoille, anna vaikuttaa haluamasi ajan ja pese sitten pois haalealla vedellä. Pois pestessä voit myös hyvin kuoria kasvot pyörivin liikkein.
Iho jäi naamion jäljiltä mukavan virkistyneeksi ja kosteutetuksi. Sen värikin tuntui tasoittuneen - omat luonnostaan tummat silmänaluseni ja punottavat nenänpielet erottuivat aiempaa vähemmän. Annos oli sen verran reilu, että sitä jäi vielä koko kropankin kuorimiseen. Ihanaa pientä arjen luksusta!
Erityisen hyvän fiiliksen saa siitä, että naamio on itse tehty. Tämä menee ehkä hieman henkimaailman juttujen puolelle, mutta uskon vahvasti siihen, että näkemällä hieman vaivaa ja tekemällä itse antaa lopputulokselle ihan erilaisen arvon kuin valmiina hankitulle ratkaisulle. Oli kyse sitten parissa minuutissa sekoitetusta kasvonaamiosta tai kaksi viikkoa kestäneestä juhlamekon ompelusta, tekemisprosessi lisää lopputulokseen rakkautta ja arvostusta ihan eri tavalla kuin kaupasta hakeminen.
Kokeile ihmeessä sinäkin!
Huh hellettä! Suomessa on kuuma, mutta niin on täälläkin. Lämpötilat ovat huidelleet yli 30 asteessa jo tovin, ja tänään pääsimme ennätysmäiseen 37 asteeseen. Viimeisillään raskaana olevalle tämä on aika tuskaista.
Riittävästä nesteytyksestä huolehtiminen on näillä helteillä varsin tärkeää. Jossain vaiheessa jääkaappikylmäkään vesi ei enää houkuttele, ja sen sijaan tekee mieli jotain, missä on vähän enemmän makua. Valmiit jääteet ovat järjestään kaikki omaan makuuni liian makeita, enkä muutenkaan kaipaa niiden sokeria jämähtämään vyötärölle. Olenkin tehnyt jääteetä itse.
Jääteetä voi tehdä kofeiinilla ja ilman. Olen useimmiten valinnut kofeiinittoman version, jota voi juoda mihin kellonaikaan tahansa haluamiansa määriä. Teen tekeminen on varsin yksinkertaista: tarvitaan vain vettä ja oman maun mukaista teetä.
Keittämisen sijaan olen kylmäuuttanut teetä, jolloin sitä ei tarvitse erikseen jäähdytellä. Litraa vettä kohti tarvitaan viisi teepussia tai viitisen teelusikkaa irtoteetä. Olen itse tyhjennellyt kaapista erinäisiä hedelmäteepussien jämiä, jotka olen laittanut suoraan kylmällä vedellä täytettyyn kannuun. Tee on valmista parin jääkaapissa vietetyn tunnin jälkeen. Kannullisen voi hyvin laittaa tekeytymään myös illalla, jolloin tee on aamulla valmista juotavaksi. Sen sekaan voi teepussien kanssa lisätä myös vaikka minttua, jos sitä sattuu olemaan. Erillistä makeutusta hedelmätee ei mielestäni kaipaa.
Tänään on viides hääpäivämme. Aika heinäkuusta 2013 tähän päivään tuntuu samaan aikaan lyhyeltä ja ikuisuudelta. Viiteen vuoteen on mahtunut kaikenlaista. Meistä on tullut vanhemmat, ja parisuhde on muuttanut muotoaan noista kahdestaan vietetyistä ajoista. Tärkein on kuitenkin tallella: varmuus siitä, että rinnalla on oikea tyyppi.
Juhlistamme hääpäivää itse asiassa tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Tähän mennessä olemme sattumalta olleet joka vuosi Suomessa, yleensä autossa matkalla kohteesta A kohteeseen B. Nyt lapsi on anoppilassa, ja me varasimme itsellemme treffi-illan hotelliöineen. Saatamme katsella hääkuvat läpi ja muistella tuota päivää, joka oli kiistämättä elämämme onnellisimpia.
Toinen raskaus on ollut erilainen kuin ensimmäinen. Esikoista odottaessa tiesin aina päivälleen, mikä raskausviikko on menossa, ja mietin muutenkin harva se päivä erinäisiä vauvaan liittyviä asioita ja hankintoja. Neuloin hänelle peiton ja askartelin mobilen.
No, tämän kakkosen kohdalla tiesin raskausviikon ainoastaan ensimmäisen kolmanneksen aikana. Sen jälkeen olen joutunut useampaan kertaan selvittämään netin laskureista, monennella kuulla olen ja mikä viikko onkaan kyseessä. Menin sentään synnytysvalmennuskurssille, jossa huomasin eron esikoistaan odottavien ja allekirjoittaneen välillä. Edellä mainitut ovat lukeneet kaiken mahdollisen raskauteen, synnytykseen ja vauvan hoitoon liittyen, kun taas itse olen vähän vasurilla liikenteessä. Kenellä nyt on aikaa keskittyä raskauteen, kun töissä pitää käydä, ja kotona on jo yksi viihdyttämistä kaipaava muksu?
Tilanne ei ole juuri muuttunut äitiyslomallakaan. Olen nauttinut vapaa-ajasta ja siivoillut kaappeja, mutta kaikki vauvaan liittyvät hommat ovat jääneet varsin vähälle huomiolle. Tänään sain sentään vihdoin selvitettyä, onko meillä riittävästi vaatetta vastasyntyneelle (saavat luvan riittää). Tuo makuuhuoneeseen tuotu hoitopöytä pikkuruisine vaatteineen konkretisoi vauvan saapumista sen verran, että saan ehkä lähipäivinä sairaalakassinkin pakattua. Vaikea kuvitella, että meitä on noin kuukauden päästä neljä!
Olen tässä minimalismihuumassani lueskellut myös kaikenlaisia nollahukka- eli zero waste -juttuja. Yksinkertaisempi elämä, vähemmät hankinnat ja jätteiden vähentäminen kulkevat loogisesti käsi kädessä, ja olenkin alkanut katsella kylppärin purkkiarsenaalia ihan uusin silmin. Mikä älytön määrä muovia! Ja tarvitsemmeko tosiaan kaikkia kaapeissa majailevia tuotteita? Tämä kysymys koskee lähinnä allekirjoittanutta, koska varsin tyypilliseen tapaan mieheni purkkikokoelma on huomattavasti omaani pienempi.
Kuten niin usein jostain asiasta kiinnostuessa, tuntuu pikainen toiminta varsin houkuttelevalta. Heti eroon kaikesta turhasta! Tilalle pelkkiä palasaippuoita ja muita muovittomia juttuja, ja niitäkin vain minimimäärä! No, ympäristön kannalta typerintä olisi tietenkin heittää puolitäysiä ja käyttökelpoisia tuotteita menemään, joten tämä muutos etenee pienin ja hitain askelin.
Suihkun puolella on kuitenkin muutamakin lähes tyhjä puteli, joten tilasin niiden tilalle paikallisessa zero waste -ryhmässä kehuttuja tuotteita: kiinteän shampoon ja suihkusaippuan korvaavia palasaippuoita. Odotan näiden kokeilua jännityksellä! Koska valmistaja ei ollut entuudestaan tuttu, oli saippuoiden tuoksua vaikea hahmottaa kuvauksista huolimatta. Tilasin siis muutamia erilaisia, jotta joukossa olisi varmasti jotain myös miehen nenään kelpaavaa. Onneksi niin myös kävi, hän antoi nimittäin vain kahdelle pikkupalalle täystyrmäyksen.
Odotukset sekä saippuoiden että shampoon kohdalla ovat varsin korkealla! Tositoimiin molemmat pääsevät jo tällä viikolla, joten katsotaan miten käy.
