Emme kummatkaan ole oikein koskaan innostuneet perinteisistä vieraskirjoista. En koskaan keksi, mitä kirjoittaisin, eivätkä latteudet tyyliin "jättiläiskasa onnea hääpäivänänne ja valoisaa yhteistä tulevaisuutta" oikein inspiroi. Toinen puolisko taas käskee joka kerta kirjoittamaan jotain suomeksi, koska se on hauskaa (ja siis hänelle äärimmäisen helppo ratkaisu, kun ei tarvitse edes ymmärtää, sen kuin pistää nimensä alle). Kerran kirjoitin sitten lopulta korvapuustien reseptin kun tiesin, että pariskunta tykkää niistä.

Niin tai näin, meille oli siis tultava jotain muuta. Ystäväkirjojen ja muiden täytettävien asioiden suurena ystävänä halusin jotain vastaavaa ja päädyinkin askartelemaan lappuja, joihin vieraat saivat mm. kirjata ajatuksiaan päivästä, kertoa missä tapasivat meidät ensimmäistä kertaa ja antaa suosituksia parisuhteelle. Myös tilaa taiteelliselle ilmaisulle oli toki jätetty. Ajattelin, että laput saisi kivasti esille vanhassa salkussa tai vastaavassa, ja ulkoistin tehtävän kaasolle. Mallikkaasti hän hoitikin homman kotiin, on sanottava. 

Askartelin tekstit itse ja painatin laput hieman paksummalle paperille jossain geneerisessä painotalossa Helsingissä juurikin häitä edeltävänä päivänä. Kuten näkyy, versioita oli sekä suomeksi että saksaksi. Hauskasti huomasin vasta näitä hääkuvia katsellessani, että saksankielisten lappujen auf Deutsch -tekstistä puuttuu s-kirjain. Kaaso oli sanojensa mukaan oikein tarkastanut huolella, että teksti tuli oikein ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta jotenkin tuo veijari oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt matkan varrelle. Eipä tuo menoa haitannut, ja saksalaiset tuntuivat löytäneet oikeat lomakkeet kaikesta huolimatta. 

Vieraskirjalappuset osoittautuivat aivan mahtavaksi ideaksi. Jokaikinen vieras (bestmania lukuunottamatta, kukaan ei edelleenkään käsitä miten näin pääsi käymään) täytti lapun, ja tuotoksia oli mainiota lueskella häiden jälkeisenä aamuna hotellin sängyssä aamupalan äärellä. En kylläkään siis halua väittää, että olisin lukenut nuo läpi vain kerran tai pari...

Vastauksista on mahdollista koostaa yhteenveto siitä, mitä tämän päivän suomalaiset ja saksalaiset ajattelevat parisuhteesta. Kansalaisuudesta riippumatta korostui se, että mököttäminen ja vihaisena nukkumaan meneminen ovat myrkkyä suhteelle. Tämän lisäksi on syytä välttää kylmiä jalkoja, erillisiä makuuhuoneita sekä valkosipulin yksipuolista nauttimista etenkin ennen yöpuulle käymistä. Suositukset hyvälle parisuhteelle hajosivat vähän enemmän, mutta yhtenä ohjenuorana voidaan pitää ajatusta, jonka mukaan onnistuneessa parisuhteessa on hyvä kysyä toiselta, miten päivä meni, vaikka ei huvittaisi a) ollenkaan vastata tai b) kuunnella toisen vastausta. On myös hyvä myöntää välillä olevansa väärässä, vaikka tietäisikin aina olevansa oikeassa. Lisäksi kannattaa kuunnella vaimoa!



Paremmat kuvat Johanna Hietanen Photography.