Päätimme tuossa kesälomalla aloittaa uuden perinteen. Niinpä ostamme joko joka kesäreissulla, joka reissulla tai jotain siltä väliltä (perinnettä ei ole vielä oikein spesifioitu) yhden Paratiisi-sarjan kupin asetteineen. Bydjee ei ehkä kestäisi useamman yksilön hankkimista kerralla, mutta mikäs tässä hidastellessa, ostelin jo opiskeluaikana aterimia veitsi kerrallaan (pöhkö mikä pöhkö, sanoi tähän mies). Paratiisia inhosin joskus teininä, mutta sittemmin vuodet ovat osoittaneet sen olevan kaikista teenjuontiin soveltuvista sarjoista paras ja ihanin (käyttöön vain kun tuntuu Erityiseltä, ei joka ryystöön toinen jalka jo puoliksi työmatkalla!). Ajattelen näissä jutuissa yleisestikin, että jos joku asia on kestänyt jo aikaa ja näyttänyt kivalta vuosikausia tai -kymmeniä, se varmaan jatkaa samalla linjalla tulevaisuudessakin. Siksihän meillä on myös noita 40-luvun tuoleja ja muita ikiaikaisia tuotoksia.

Loman jälkeen oli pakko poistaa ilmoitustaululla ollut to do -lista samantien. Huolimatta siitä, ettei koko listaus ollut enää lainkaan ajankohtainen, se hermostutti allekirjoittanutta joka kerta tauluun vilkaistessani. Siispä päätin vaihtaa tekstiksi jotain, joka aiheuttaisi lukijassaan leppoisan olon sen stressaantuneen fiiliksen sijaan. Havainto: teksti toimii paremmin, kun kämppä on siisti. Mistä pääsenkin siihen, että taidan tietää, mihin loppupäivä kuluu.