Terveisiä sohvan pohjalta! Tää työviikko on näiden kaikkien arkipyhien keskellä normaalin viisipäiväinen. Kauheen rasittavaa, joten päätin tulla kipeäksi, jottei moinen työputki aivan pääsisi ryydyttämään. No joo. Ehkä saan raahattua olemukseni työmaalle taas huomenna, niin ainakin toivon. Pääasia kuitenkin, että tervehdyn viisufinaaliin mennessä! Meillä on lauantaina viime vuoden tapaan kisakatsomo englantilaisen työkaverin luona. Muutama (epä)onnekas paikallinen työkaveri on houkuteltu (tai pakotettu) mukaan. Paikalliset vaativat vielä vakuuttamista euroviisujen loistavuuden suhteen, mutta kyllä tämä vielä ennen väitöskirjani valmistumista varmasti hoituu!

Kotona olo meinaa olla aika tuskaista näillä lämpötiloilla. Tänään aamulla uhkailivat 30 asteella, ne ruojat. Meidän partsi on länteen, joten siellä kärsii istua vain aamupäivällä ennen arskan saapumista. Niin tein tänään, ja olihan siinä mukava kökötellä ja askarrella vähän työasioita sen, minkä jaksoi. Iltapäivän saapuessa piti kuitenkin kadota vähin äänin sisätiloihin ennen paistumista.

Sitten asiaan. Susannalta matkasi tänne haaste kertoa 7 enemmän tai vähemmän satunnaista asiaa itsestäni.  Täältä pesee:

• Aamupala on päivän tärkein ateria, sanovat. Tästä en oo ihan varma (myös aamupäivävälipala, lounas ja iltapäiväpala on prioriteettilistalla aika kärjessä), mutta herään käytännössä aina nälkäisenä. Syötävää on saatava, ja paljon. Tai muuten.
• En siedä helteitä yhtään enkä todellakaan halua ottaa aurinkoa. Jos voin oleilla varjossa, saatan olla useitakin minuutteja valittamatta kuumuudesta. Tästä johtuen säilynkin läpi vuoden jotakuinkin valkoisena kuin lakana.
• Oon viime aikoina huomannut hermostuvani sotkusta yhä helpommin. Tämä ei valitettavasti (vielä?) tarkoita, että olisin erityisen siisteyttä ylläpitävä persoona.
• Lempivärini on aina ollut ja tullee aina olemaan sininen. Se taitaa kuvastaa persoonaani: rauhallinen tapaus.
• Jos jotain ominaisuutta en meinaa kanssaihmisissä sietää, on se loukkaantuminen tilanteessa, jossa ei saa jotain haluamaansa. Ei mua kiinnosta leikkiä sun kanssa vain siksi, että muuten suutut.
• En erityisemmin perusta lentämisestä. Laskeutuessa sattuu aina niin pirusti korviin, silmiin, ohimoihin, hampaisiin ja välillä myös niskaan. Oon normin parin tunnin lennonkin jälkeen jo niin puhki, että ajatuskin jatkuvasta lentelystä vaikkapa työn puolesta ällöttää.
• Oon tosi huono yhteydenpidossa. Jos siis juuri Sinä olet viikko, kuukausi tai vuosi sitten kirjoittanut mulle sähköpostin enkä oo vieläkään vastannut, se ei lainkaan välttämättä tarkoita, etten ajattelisi sua ja vastaamista usein. Tulkaa kaikki irkkiin, siellä homma onnistuu.