Oli se kyllä aika ihana paikka. Joka paikkaan pääsi kävellen ja jotakuinkin kaikki talot olivat nättejä. Jos tulee asuttua myös tämän kämpän jälkeen pitkään kerrostalossa, haluan yhtä kauniit ja suuret ikkunat kuin kööpenhaminalaisilla on, kiitos. Ilmakin suosi matkalaisia sikäli, että aurinko paistoi säätiedotuksiin verrattuna kohtuullisenkin ahkerasti. Kovin kylmä siellä kyllä oli: kaipasin paikoin villakangastakkiani. Mutta oli kerrassaan mahtavaa nähdä kaupunki, jossa autolla ei tee yhtään mitään, ja jossa pyöräilijöillä on niin mainiot oltavat. Ja mainitsinko jo ne nätit talot?

Perinteiseen tapaan en kyllä osaa sanoa, mitä oikeastaan tehtiin koko reissun ajan, paitsi käveltiin ympäriinsä vailla sen suurempaa päämäärää. Ainakin tuli syötyä hyvin, on sanottava. En oikein tiedä mikä paikka olisi ollut lempparini, koska kaikki olivat niin mainioita, mutta erinomaisina vinkkeinä kaupunkiin ehkä matkaaville voin antaa oikeastaan lähes joka ravintolan, jossa tuli käytyä. Damindraa kehuttiin jossain oppaassa parhaaksi sushiravintolaksi Japanin ulkopuolella. Tähän en nyt osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta ottamamme jotakuinkin sadan ruokalajin Chef's choice of sushi oli kyllä kaikin puolin erittäin hyvää. Olimme tosin vaipua epätoivoon jo tokavikan annoksen saapuessa pöytään, joten paikalle meno nälkäisenä on vähintäänkin suotavaa.

Varattiin jo ennen lähtöä yhdeksi illaksi pöytä Kødbyens Fiskebarista, joka tuntuu vilahtavan jokaikisessä Köpistä käsittelevässä jutussa. Avaruusasemassa kirjoitettiin paikasta jo huomattavasti asiantuntevammin sekä kuvien kera (musta ei kyllä koskaan taida tulla ruokabloggaria), joten menkää sinne. Lounasaikaan tuli testattua Strøgetillä, Hay Housen talossa oleva Café Norden. Meinasin ensin että onpas jopa paikallisiin olosuhteisiin nähden hieman ylihinnoiteltu paikka, mutta homman juju selvisi tilausten saapuessa pöytään. Meille selvisi aivan liian myöhään, että annokset olisi voinut ja kannattanut jakaa. Jaksoin salaatistani jotakuinkin puolet, ja seuralainen nachoistaan varmaan vieläkin vähemmän. Annokset olivat tosi maistuvia.

Tanskassa ollessa ei voitu tietenkään olla kokeilematta smørrebrødiä. Testaus tapahtui Fru Heibergissä, ja voi että se oli hyvää! Oon kotiinpaluuni jälkeen pohtinut jatkuvasti, miten lähestyisin annosta kotikeittiössä niin, että lopputulos olisi edes puoliksi niin maistuva. Aah.

Pitkän viikonlopun mittaisella reissulla jäi tietenkin näkemättä ihan sairaasti kaikkea, varsinkin kun meillä on ollut tapana olla liikaa suunnittelematta ja stressaamatta nähtävyyksistä. Tivoliin ei tällä kertaa ehditty, ja joku tanskalaista designia täynnä oleva museo olisi myös teoriassa hyvinkin mieleeni. Onneksi Köpis ei ole kaukana, joten sinne pääsee uudestaankin tarpeen iskiessä. Onnistuimme kuitenkin nytkin näennäisen tehokkuuden puutteesta huolimatta kävelemään ympäri ämpäri tuntitolkulla niin, että jalat olivat lopulta ihan muusia. Tässä vielä kohtuullisen levänneet yksilöt. 

Matkakaveri vakuuttui kaupungista niin, että on jo suunnittelemassa uutta reissua kesälomaksi. Vähän houkuttais täälläkin.