Hyvänä avopuolisona aloitin jo joskus syyskuussa (!) villasukkien neulomisen toiselle puoliskolle. Jotenkin merkillisesti homma jäi puolitiehen: eka sukka valmistui nopeasti, toinen ei niinkään. Viime aikoina olen ryhdistäytynyt asian suhteen ja pääsin kuin pääsinkin juuri äsken päättelemään toisenkin sukan näin juuri sopivasti helteiden käynnistyttyä. 

Toinen puolisko ei juuri nyt ole kotona, siispä ryhdyin ite malliksi. Tässä kuvassa näyttävät vielä ihan normaaleilta, käsialakin on aika tasaista eikä viime yrityksen jättiläissilmukoista ole merkkiäkään. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa karun totuuden: ne on hitto ihan eri kokoiset! Silmukoita on sama määrä, mutta olin syksyllä ilmeisesti huomattavasti tiukemmalla tuulella kuin viime viikkoina. Näköjään saan siis kyllä aikaan tasaista käsialaa, mutta sen koko riippuu fiiliksestä, tuulen suunnasta, tähtien asennosta ja muista tekijöistä. Seuraavat sukat ois ehkä syytä neuloa peräkkäin eikä yli puolen vuoden tauon kera. No joo. Tästä jatketaan! Onneksi eka versio on kohteelleen hiukan nafti, joten ehkä se venyy käytössä edes vähän lähemmäksi tuon toisen kokoa... Toivossa elämme.