Viikonlopun ohjelmassa oli kauan suunniteltu ja odotettu tämän seudun bloggaajien tapaaminen Aachenissa. Suunnitelmat menivät kuitenkin osaltani uusiksi viime yönä perheen pienimmän jäsenen mahataudin alkaessa. En uskaltanut lähteä tartuttamaan muita, joten peruin matkan. Ette usko miten harmitti ja harmittaa edelleen! Mies ei viitsinyt katsella märehtimistäni kovinkaan kauaa, ja kun pojankin olotila vaikutti kohtuullisen vakaalta, uskaltauduimme ulos. Tänään todistettiin nimittäin sellainenkin ihme, että vaihteeksi EI...






Hyvä vaate on sellainen, joka päällä ei tarvitse olla tietoinen pukeutumisestaan. Ei tarvitse miettiä, pitäisikö mahaa ehkä vetää sisään eikä olo ole homssuinen tai muuten vaan epäluonteva. Jostain syystä tällaisten hankkiminen on usein vaikeaa! Huomattavasti useammin kuin kerran olen kaupungilla tai kylässä tuntenut oloni jotenkin kököksi ja olemukseni luonnostaan tyylikkäiden ihmisten (tiedättehän heidät?) vastakohdaksi. Olen todennut viihtyväni parhaiten hyvin yksinkertaisissa vaatteissa - joku...







Aikana ennen minkäänlaista perehtymistäni aiheeseen ajattelin eri kieltä puhuvien vanhempien lapsen oppivan automaattisesti molemmat kielet täydellisesti. No, kävi ilmi, että kyllä se kaksikieliseksi kasvattaminen vaatii ihan rehellistä työtä ja panostamista asiaan. Meidän tilanteemmehan on se, että asumme Saksassa, mieheni on saksalainen ja hänen äidinkielensä on myös kotikielemme. Lapsemme oppii siis "vain" kahta kieltä verrattuna useisiin ystäväpariskuntiimme, joissa tilannetta muokkaa vielä vanhempien kesken puhuttu...









Ystävän vierailun ja muiden kuvioiden takia olen ollut viimeiset pari viikkoa enemmän tai vähemmän lomatunnelmissa. Nyt pitäisikin taas tarttua itseään mielellään kaksinkin käsin niskasta kiinni ja siirtyä moodiin, jossa saa jotain aikaiseksikin. Viikonloppuisin nautimme hitaahkoista aamuista - tai siis toinen meistä vanhemmista, toisenhan on noustava jotakuinkin rutiininomaisesti seitsemältä lapsen kanssa. Tänään olisi ollut minun vuoroni nukkua pidempään, mutta päätin kerätä pari hyvä vaimo...





Tuntemamme herrasmies täytti tuossa vuoden vaihteessa kaksi. Ompelin hänelle lahjaksi simppelin paidan Viljamin puodin pandakankaasta. En osannut päättää, minkäväriset resorit laittaisin, joten tein kaikki eri värillä. Sopivat pandojen monivärisiin ilmapalloihin ja muistuttavat siitä, ettei tämä elämä oikeastaan ole kovinkaan vakavaa. Kaavana on Noshin sivujen ilmaiskaava, jota lyhensin jonkin verran. Se on sellaisenaan tosi pitkä ja kapea eikä sovi ainakaan meidän kuitenkin kohtuullisen pitkälle...







Olen tässä seuraillut London and beyond -blogin kirjoittajan Lenan muuttoa Saksan Düsseldorfiin. Hän ei ole oikein vaikuttunut Saksasta eikä ole toistaiseksi viihtynyt täällä mitenkään erityisen hyvin. Aloin tässä miettiä, mitkä tekijät vaikuttavat kotiutumiseen uuteen maahan muuttaessa. Itsehän esimerkiksi asun keskikokoisessa kaupungissa, jonka keskusta tuhoutui sodassa aivan täysin. Kaikki Saksaa tuntevat tietävät, että se tarkoittaa susirumia taloja, jälleenrakennuksen aikana taisi nimittäin olla vähän muutakin...





Olen tässä jatkanut hiljakseen ompeluprojektini parissa. Kylläpä itselle ompeleminen onkin vaikeampaa kuin lastenvaatteiden tehtailu! Ongelmat alkavat jo kankaiden etsimisestä. Lastenvaatteisiin tottuneena silmä on harjaantunut etsimään printtejä, ja etenkin netistä ostettaessa yksiväriset kankaat näyttävät ihan auttamattoman tylsiltä. Useimmiten joudunkin muistuttamaan itseäni siitä, että tykkään pukeutua tylsiin vaatteisiin. Ei turhan räikeitä värejä, ei silmiinpistäviä printtejä. Raidat käyvät, jotkut hillityt kukkakuosit myös. Tällä taustalla olin iloinen...





Katsokaapas, mitä löysin tuosta lähikadun pensaasta! Sieltähän on tulossa pieniä vihreitä lehtiä. Tämä ikuiseksi lokakuuksikin luonnehdittava Saksan talvi on ehkä lopuillaan. Haluaisin näyttää tässä yhteydessä kuvia itsestäni kävelemässä auringonpaisteessa kotiin takki - mieluiten vaaleanruskea trenssi - auki tulppaanikimppu kädessä, mutta ei. Juuri sopivasti nyt ystävämme vierailun ajan säätila on muistuttanut jotakuinkin kahdeksanasteista suihkua. On ihan perusteltua kysyä, miksi ihmeessä kukaan tulee Brasilian kesästä...
AJATUKSIA
Ulkomaalaisten puolisot perheinenne, Suomi ei tarvitse teitä eikä verorahojanne
helmikuuta 12, 2016




En yleensä kirjoita täällä mitään poliittista vaan keskityn enemmänkin keveämpiin aiheisiin. Nyt sisäministeriössä on kuitenkin valmisteilla ulkomaalaislain muutos, joka tiukentaa perheenyhdistämisen edellytyksiä. Toteutuessaan tämä ei koskisi ainoastaan turvapaikanhakijoita vaan myös Suomen kansalaisia, joilla on ulkomaalainen puoliso. Koska jälkimmäinen aihe on luonnollisesti lähellä sydäntäni ja myös vahvinta kokemusaluettani, keskityn nyt siihen. Tarkennettakoon, että lakiehdotuksen ulkomaalainen tarkoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa henkilöä. Tästä lakiehdotuksesta ovat kirjoittaneet...
Minussa asuu varsin syvällä onnellinen materialisti. Ei ole lainkaan samantekevää, miltä omistamani tavarat näyttävät, oli sitten kyse ruokapöydän tuoleista tai kylppärissä majailevasta kasvorasvapurkista. En halua ostaa jatkuvasti kaikkea, mutta tavoitteeni on, että tekemäni hankinnat olivat kaikki niin ihania, että ne tekevät päivittäin onnelliseksi ihan vaan olemalla olemassa. Kun vanha vedenkeittimemme otti ja hajosi, piti etsiä pikavauhtia uusi. Kaupungin keittiö- ja sisustustavaraliikkeen loppuunmyynnissä hyllystä...








En muista, haaveilinko joskus nuorempana erityisesti kansainvälisestä elämästä tai ulkomaalaisista ystävistä. Niin tai näin, olen tässä matkan varrella törmännyt vähän kaikkialta kotoisin oleviin ihmisiin, ja monista heistä on tullut hyviä ystäviäni. Suurin osa kontakteista on tullut töiden tai muiden yliopistokuvioiden kautta, sillä yliopisto on toki keskivertopaikkaa kansainvälisempi ympäristö. Olen tässä muistellut normaaliakin ahkerammin viime vuoden ihanaa matkaamme Brasiliaan - sinnekään emme olisi lähteneet,...





En kuulu niihin, joiden kylpyhuone pullistelee purkkeja ja puteleita joka lähtöön ja vähän vielä varallekin. Kaikenlainen liiallinen tavara ahdistaa, joten hallussani on yleensä vain välttämättömät tuotteet, jokaista yksi kappale. Optimaalisimmassa tapauksessa siis puhdistusmaito, rasva ja kuivalle talvi-iholle lisäksi vaikkapa seerumi, silmänympärysvoide, shampoo, suihkusaippua ja vartalovoide. Nyt kävi niin hassusti, että näistä kuudesta-seitsemästä oli loppunut neljä, joten jouduin ostoksille. Saksassa asumisen yksi hyvä puoli...