Sinne se on taas vilahtanut, yksi vuosi. Omalta osaltani 2015 ei alkanut kovinkaan innostuneissa merkeissä. Kirosin alkavan vuoden sisältävän sekä väitöskirjan loppurutistuksen että töiden etsinnän - no, voin paljastaa että molemmat ovat edelleen vaiheessa, mutta varsin hyvä vuosi tästä silti tuli.
Palasin töihin kahdeksan kuukauden äitiyslomailun jälkeen, ja kaikesta alkuahdistuksesta huolimatta huomasin nopeasti olevani onnellinen saadessani käydä töissä. Alkuvuosi olikin sitten uudella tavalla erityinen mieheni ollessa viiden kuukauden vanhempainvapaalla. Pojat pärjäsivät kotona hienosti ja kaikki meistä nauttivat elämästä kovasti. Vapaa-ajalla paitsi ompelin (vuoden tuotoksista lisää seuraavassa muistelupostauksessa), myös opettelin Lightroomin käyttöä. Pikkuhiljaa aloinkin olla yhä tyytyväisempi valokuviini.
Keväällä olimme vielä kuukauden yhtä aikaa vanhempainvapaalla. Suunnittelimme vapaat alusta alkaen niin, että voisimme hyödyntää kuukauden siihen, mihin ulkosuomalaisella eli tyypillisesti kotimaassaan vierailevalla on harvoin aikaa: kaukomatkailuun. Kävimme Brasiliassa vierailemassa paikallisten kavereidemme luona, ja reissu oli ikimuistoinen. Kirjoitin silloin kahdesti Riosta, maisemista Sokeritoppavuoren huipulta, Florianópolisin rannoista, Brasiliasta matkakohteena vauvan kanssa sekä mannertenvälisistä lennoista lapsen kanssa matkustaessa.
Keväällä olimme vielä kuukauden yhtä aikaa vanhempainvapaalla. Suunnittelimme vapaat alusta alkaen niin, että voisimme hyödyntää kuukauden siihen, mihin ulkosuomalaisella eli tyypillisesti kotimaassaan vierailevalla on harvoin aikaa: kaukomatkailuun. Kävimme Brasiliassa vierailemassa paikallisten kavereidemme luona, ja reissu oli ikimuistoinen. Kirjoitin silloin kahdesti Riosta, maisemista Sokeritoppavuoren huipulta, Florianópolisin rannoista, Brasiliasta matkakohteena vauvan kanssa sekä mannertenvälisistä lennoista lapsen kanssa matkustaessa.
Palattuamme kotiin Saksaan kevät oli saapunut. Sehän tarkoittaa ennen kaikkea parsa-ajan alkamista, yhtä vuoden ehdottomista kohokohdista, jos allekirjoittaneelta kysytään! Yksi suosikkiresepteistäni parsalle on pasta, jota meillä syödäänkin keväisin niin usein, että mieheni alkaa yleensä jo hermostua. Vapun kunniaksi leivoin munkkeja, kuten joka vuosi, ja kokeilin tällä kertaa myös kuorrutusta. Kaikessa kotitekoisuudessaan niistä tulikin oikein sympaattisia.
Toukokuussa juhlittiin äitienpäivää, perheen pikkumiehen ensimmäisiä synttäreitä, mies palasi töihin ja poika meni hoitoon. Olen arkipäivät yksin pojan kanssa, mikä vaati aluksi totuttelua - aikaansaamisen aste putosi pohjamutiin vapaa-ajan määrän kaveriksi. Jälkikasvun oltua päiväkodissa muutaman kuukauden kirjoitin omia kokemuksiani Saksan päiväkotisysteemistä. Ne perustuvat toki vain tähän yhteen tarhaan, mutta me olemme erittäin tyytyväisiä.
Pitkän jahkailun jälkeen perustin blogille Facebook-sivun. Ei sitä olisi ehkä kannattanut pelätä sitä niin paljon (argumenttinihan oli "miten noloa sitten on kun siellä ei kuitenkaan ole yhtään tykkääjää"...). Olen tykästynyt Facebookiin blogin lisänä ja olenkin päivitellyt sinne yllättävän ahkerasti blogipostausten lisäksi myös satunnaisia kuulumisia.
Kesällä kävimme Suomessa, kuten aina. Tällä kertaa ehdimme kaiken sukuloinnin ja kavereilla kyläilyn lisäksi viipyä muutaman päivän Eirassa airbnb-asunnossa, mikä oli ihanaa. Ei haitannut, ettei kesäinen Helsinki ollut varsinaisen helteinen, oli silti mahtavaa kävellä pitkin kaupunkia - ja syödä litratolkulla viiliä!
Toinen hääpäivä tuli ja meni. Sen kunniaksi veimme lapsen hoitoon ja ajoimme pieneen butiikkihotelliin, jonka yhden tähden ravintolassa söimme varsin maistuvan illallisen. Erityistä luksusta toi tietenkin yö hotellin lakanoissa - ei herätyksiä pitkin yötä, kuten ei myöskään aivan liian aikaisin aamulla!
Tänä vuonna juhlimme myös poikkeuksellisesti meidän molempien syntymäpäiviä. Tätä ei olekaan tapahtunut aikoihin, mutta nyt kutsuimme kavereita kylään avoimien ovien päivään. Konsepti osoittautui toimivaksi pienessä asunnossa, kun vieraat porrastivat tulonsa varsin oma-aloitteisesti.
Mahtui loppuvuoteen myös muutama lyhyt matka. Kävimme kaveriporukalla Schwarzwaldissa ja lisäksi lensin Wieniin siskon luokse kylään. Reissut olivat mukavia katkoksia aika kiireiseen arkeen ja toivon, että niitä mahtuu kaikesta huolimatta muutamia myös ensi vuodelle!
Yksi loppuvuoden kantavista teemoista on ollut ulkosuomalaisuus. Olen kirjoittanut sopeutumisesta ulkomaille, ystävien löytämisen vaikeudesta, pohdinnoistani kaksoiskansalaisuuden hankkimisesta, kieleen liittyvistä haasteista ja kaksikielisen parisuhteen kiemuroista. Nämä jutut tuntuvat kiinnostavan, ja pääni sisäisessä luonnoslehtiössä onkin jo odottamassa uusia aiheita esimerkiksi lapsen kaksikielisestä kasvatuksesta.
Terveiseni vuodelle 2015? Kaikista ennakko-odotuksista poiketen tästä tulikin varsin hyvä vuosi. Tottakai arki on tuntunut välillä raskaalta ja työkuviot kaikessa epävarmuudessaan ahdistavilta, mutta päällimmäisenä mielessä ovat kuitenkin mukavat asiat: ihana loma Brasiliassa, pikkumiehen kasvamisen seuraaminen, mukavat uudet tuttavuudet ja se, miten mahtavaa musta on kaikesta kiireestä ja aikatauluongelmista huolimatta olla nimenomaan työssäkäyvä äiti. Ja onneksi pojan touhujen seuraaminen muistuttaa tehokkaasti siitä, ettei ihan kaikesta kannata stressata liikaa. Näillä eväillä seuraavastakin vuodesta tullee varsin mukiinmenevä. Kiva kun olet mukana seuraamassa sitä!
