Viikonloppu on vietetty tanakasti eurooppalaisella maaperällä, mutta ajatukset sekä unirytmi silti vielä toisella mantereella. Brasilia oli ihmeellinen ja eksoottinen. Näimme paljon uskomattoman kaunista ja söimme ihan tosi tosi hyvää ruokaa - ne hedelmät! Jos on olemassa allekirjoittaneen ruokataivas, se ei voi olla kaukana tuolta. Samalla tulimme myös tuskaisenkin tietoisiksi siitä, miten etuoikeutettuja olemme Eurooppaan synnyttyämme ja Saksassa asuessamme. 

Viimeinen kohteemme oli Curitiba, jossa vierailimme ystävämme perheen luona. Hän on perheensä ainoa englantia puhuva, mutta ilman yhteistä kieltäkin vastaanotto oli sydämellisin koskaan kokemamme. Ja vauvojen kommunikaatiohan on onneksi rajat ja kielet ylittävää, joten pojallamme ei ollut minkäänlaisia ongelmia. 

Sitä matkustaa toiselle mantereelle saakka todetakseen, että olosuhteiden eroista huolimatta ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. Eletään arkea päivästä toiseen, murehditaan töistä ja rakkaudesta ja halutaan vain yhtä: olla onnellisia ja elää hyvä elämä. Seurataan saippuaoopperaa, syödään kaksi annosta jälkiruokaa ja vaihdetaan reseptejä. 

Ajatukseni ovat myös sen kirkassilmäisen nuorenparin luona, joka suunnittelee maastamuuttoa luodakseen tuleville lapsilleen paremmat eväät elämään. Muutin itse ihan muista syistä, eikä prosessi vaatinut minkäänlaista byrokratiaa, uuden kielen opettelua, suurta investointia tai maahanmuuttoviranomaisten hyväksyntää. Olo on epämääräisen liikuttunut ja kiitollinen.

Wir befinden uns seit Donnerstag wieder in Europa, aber meine Gedanken sind noch irgendwo in Südamerika. Man reist weit weg um zu merken, dass die Menschen überall gleich sind. Der Alltag besteht aus Arbeit und Haushaltsarbeiten, vielleicht hat man Liebeskummer, und bei allen ist das große Ziel das Gleiche: glücklich sein und ein gutes Leben zu leben. Es kommt Seifenoper im Fernsehen, man nimmt zwei Portionen Nachtisch und tauscht Rezepte.