Olen tässä todennut, ettei neulominen ole tähän elämäntilanteeseen lainkaan ideaali keino tyynnyttää käsityöntekohimoa. Kestää hitto viikkoja ellei jopa kuukausia, ennen kuin saa edes sukat aikaiseksi! Uusille aluevesille siirtymiseen vaadittiin kuitenkin yksi ompelukonehankinta. Meidän vanha kone oli kirjaimellisesti halvin mahdollinen vehje, jossa ei ollut minkäänlaista jousto-ommelta eikä tasan mitään muutakaan. Vaan nyt löytyy! Kävimme nimittäin muutama viikko sitten hakemassa lähikaupungin ompelukonekeitaasta ihanan uuden Berninan, josta olen varsin täpinöissäni.

Kässäntunneillahan homma meni niin, että menetin hermoni siinä kaavojenleikkausvaiheen alkupäässä, minkä jälkeen loppuprojektit kulkivatkin tasaista alamäkeä. Nyt kuitenkin meinasin, että kyllähän nyt hieman lyhyemmälläkin pinnalla varustettu henkilö hurauttaa parit vauvanvaatteet ilman mittavia vahinkoja, ne kun ovat ensinnäkin kivan pieniä ja nopeita tehdä ja toisekseen koko homma ei ole niin justiinsa, kun rennon ja reiluhkon kokoisiahan nuo pienten ihmisten vaatteet ovat kuitenkin. 

Sain kaverilta housujen kaavan (peräisin Ottobren numerosta 4/2014), josta vaihdoin vyötärökuminauhan resoriin, se kun on musta käytännöllisempi ainakin meidän pienellä miehellä. Paidan kaava on Ottobresta 1/2011. Alkuperäisessä kaavassa ei ollut minkäänlaisia nappeja hartiassa, mitä en kyllä ymmärrä, kun kyseessä on kuitenkin isopäisten pikkuihmisten vaate. Nappeihin löysin ihan loistavan täydentävän ohjeen täältä, valitettavasti kylläkin saksaksi. 

Sekä paita että housut ovat jo päätyneet tositoimiin, yllä testaajan taidonnäyte autenttisissa päiväuniolosuhteissa asiaankuuluvan unirievun sekä muun oheisrekvisiitan kera. Allekirjoittanut oli poksahtaa ylpeydestä, kun palleron sai vaatettaa ihan itse tehtyihin vaatteisiin! Kankaat ovat peräisin Noshilta, josta tilasin suurehkon kasan trikoota, joustocollegea ja resoreita. Tykkään kovasti siitä, että kun kaikki kankaat ovat samasta puljusta, sopivat väritkin yhteen just eikä melkein. Kikertävän kukertavissa vauvanvaatteissa moinen ei todellakaan ole itsestäänselvää, voin kertoa. Pisteenä iin päälle ompelin vielä paidan helmaan pöllönauhasta pienen ekstralipukkeen.