Sitä vaan, että viime lauantaina löysimme itsemme vihdoin rautakaupan puutarhaosastolta. Siinä missä jotkut ilmeisesti tekevät joka kevät tarkkoja suunnitelmia parvekkeidensa istutusten suhteen, on meidän linjauksena jotakuinkin "etsi sä jotain yrttejä, ainakin minttua eri muodoissaan, niin mä katon onko näillä jotain kivan värisiä rehuja, jotka kehuvat kestävänsä suoraa auringonpaistetta". Sitten arvotaan, paljonko sitä multaa tarvitaan ja ostetaan varmuuden vuoksi sen verran, ettei ainakaan lopu...







Nyt kun Lundia on kasassa ja tämä puolikas asunnosta on muutenkin siistiytynyt, kaivelin esiin toisen objektiivin ja otin kuvia olohuoneesta. Otoksia ei olekaan tainnut näkyä sen jälkeen, kun seinä muuttui valkoiseksi. Tässä kuvassa näkyy syy, miksi rrrrakastan meidän asuntoa enkä muuttaisi tässä elämäntilanteessa pois siitä huolimatta, ettei täällä ole minkäänlaisia säilytystiloja, kellari on ihan kostea, talvisin pitää tuulettaa jatkuvasti, kolmas huone olisi lapsen...




Kangasväri-innostukseni ei tosiaan loppunut yhteen tyynynpäälliseen. En onnistunut millään löytämään haaveilemaani mintunvihreää väriä, joten päädyin auringonkeltaiseen. Kivan pirtsakka vaihtoehto sekin, olen oikein tyytyväinen! Tällä kertaa en lähtenyt kuvioimaan mitään perunalla, vaan rajasin siksak-raidat maalarinteipillä. Hyvin toimi tämäkin tekniikka ja tyynystä tuli tosi kiva. Bonuksena näissä itse tehdyissä hommissa on tosiaan myös se, että kun kangaskin löytyy varastoista jo valmiiksi, ei talouden toinen osapuoli...
Muistattehan Fröbelin palikoiden Sutsisatsi-laulun? Jostain syystä tuo helmi ilmestyi tajuntaani eräänä pääsiäispäivänä. Uskallan väittää, ettei ole olemassa montaa parempaa liimaa parisuhteelle kuin sutsisatsikoreografian demonstroiminen (oliko se jo lapsena näin hauska? Meinattiin kuolla nauruun koko sakki). Ja jos arkea edeltävänä iltana meinaa tulla väsymysmörkö kylään, ei tilanteen pelastamiseksi tarvitse kuin aloittaa: peukalot pystyyn, kyynärpäät taa, polvet yhteen... Pirteää tiistaimaanantaita! ...






Siskot kokkaa -blogissa oli muutama viikko sitten tehty macaron-leivoksia. Tähän asti en ole edes harkinnut tekeväni niitä itse, mutta nyt kävi niin, että näin Nellen tuotoksista kerran jopa unta. Homma oli siis sitä myöten selvä. Ensimmäinen kerta meni kyllä ihan puihin. Emme siskon kanssa päässeet noin neljästä yrityksestä huolimatta Siskot kokkaa -reseptin sokeriliemen kanssa lainkaan samalle aallonpituudelle ja mantelijauhokin tuli sekoitettua taikinaan vähän...





Viimeksi sanoin PARSAKAUDEN ALKANEEN. No kun torstaina kävin hakemassa täydennystä varastoihini (on käytännössä mahdotonta ja myös turhaa kävellä parsakojun ohi ostamatta mitään), löysin parsojen lisäksi myös EKAT PAIKALLISET MANSIKAT! Olihan noita ostettava. Muuttunevat vielä ajan kanssa hieman mehukkaammiksi, mutta mansikka-oliivipiirakassa maistuivat jo niin hyviltä, että torttusta on tehty jo kaksi kertaa. Oli nääs käytännössä pakko, koska piirakkaan tarvitaan pelkkiä keltuaisia, ja valkuaiset olivat...













Joskus jo aika kauan sitten sain Kotivalossa-Katrilta jo monessakin blogissa kiertäneen arkihaasteen. Alkuperäisessä muodossaan haaste käskee postaamaan yhden kuvan arjesta päivittäin viiden päivän ajan. Meikähän ei melko varmasti moiseen veny, joten päätin dokumentoida yhden päivän tuoreena äitiyslomalaisena. Ilman kunnon aamupalaa mistään ei tule mitään. Olen aika kaavoihin kangistunut aamupaloitsija, eikä pöydässä yleensä nähdä suuria muutoksia. Nyt on käynnissä puurokausi (toinen vaihtoehto olisi jogurtti,...
Huh, se väitöstilaisuus on nyt ohi. On tarkemmin sanottuna ollut jo melkein viikon. En ollut oikeastaan huomannutkaan, miten uuvuttavia viime viikot ja kuukaudet ovat olleet. Tämä kävi kuitenkin selväksi jo keskiviikkona iltapäivällä kotiin pääsytämme, jolloin en kyennytkään enää oikein mihinkään. Nyt täällä on nukuttu, nukuttu, istuttu sohvalla ja tuijoteltu seinää ja kasailtu myös vähän hyllyjä. Kyllä tämä tästä - mähän oon nyt äitiyslomalla!...
Vihdoin, vihdoin se alkoi! Vaikka olin maanantaina vielä kovinkin pirteä, loppui energia sitten kuin seinään. Viikonloppu onkin mennyt lepäillessä. Olen yrittänyt olla asettamatta itselleni mitään sen suurempia tavoitteita äitiysloman ajaksi. Katson, mihin jaksaminen riittää ja mikä sattuu huvittamaan. Ja ihan ensin hoidetaan tuo jo useaan kertaan mainittu väitöstilaisuus pois alta. Tätä kirjoittaessani tuleva tohtorisherra harjoittelee tilaisuuden aloittavaa esitelmäänsä, jonka osaisin varmaan jo itsekin...




Ravioliaterialla oli tarjolla myös jälkiruokaa. Kovin usein emme jaksa väsätä kolmen ruokalajin kokonaisuuksia ihan vaan meitä kahta varten, mutta arvelin hyvän aterian olevan paras piristys enemmän tai vähemmän stressaantuneelle puolisolle. Olen tarjonnut tätä appelsiini-inkiväärikeittoa pari kertaa illallisvieraille. Hedelmäisten, ei mitenkään jäätävän makeiden jälkkäreiden ystävänä keitto on just eikä melkein makuuni, ja lisäksi se on ihan naurettavan helppo ja vaivaton valmistettava etenkin, jos oikaisee...
Viime viikolla muistin hortensioiden olemassaolon. Kyseessä on kukkanen, joka koristi pöytiä häissämme ja jolla on siten erityinen paikka allekirjoittaneen sydämessä. Tottahan oli marssittava samantien kukkakauppaan ja ostettava yksi parveketta koristamaan. Muuten partsi on vielä talviteloillaan eli kukkalaatikosta riippuen täynnä joko tyhjää tai kuolleita yrttejä (ehkä vielä joskus saan heitettyä kaikki kuolleet rehut pois syksyn tultua. En kuitenkaan lupaa mitään). Koska en tässä tilassa...