Kihlasormuksesta eli valinnan vaikeus ja paikalliset tavat

marraskuuta 22, 2011

Kuten ehdin jo vihjaista, ollaan lähiaikoina saatu välittää kotiväelle iloisia uutisia vielä suunnitteluakin aikaisemmalla asteella olevista, joskus tulevaisuudessa eli oletettavasti vuonna 2013 pidettävistä häistä. Oikeastaan ainoa kohtuullisen pikaista toimintaa vaatinut asia oli kihlasormuksen hankinta - pelkästään mulle, René kun ei helyjä halua ennen kuin on "pakko" eli kun vihkisormus ilmestyy (no ei sekään tietenkään tähän maailman aikaan mikään pakko ole, lienee lisättävä ennen kuin kommentit aiheesta saapuvat). Tästä päästäänkin sulavasti asiaan eli havainnoimiini eroihin paikallisissa tavoissa.

Perinteisesti täällä on kaiketi hankittu molemmille kihlasormukset, jotka sitten ovat hääpäivänä muuttaneet vasemman käden nimettömästä oikeaan käteen avioliiton merkiksi.  Kansainvälisten tuulien mukana tavat on sikäli ehkä hiukan muuttuneet, että nykypäivänä nainen saa usein kosinnan suorittavalta mieheltä timantilla varustetun (klassisesti jenkkihenkisen solitairen, mutta tätä en ehkä välttämättä yleistäisi) sormuksen. Itse vihkisormus on sitten usein aika pelkistetty, ja kihlasormus siirtyy harvempaan käyttöön. Molempia ei siis useinkaan kanneta yhdessä kuten Suomessa, eikä varsinkaan vasemmassa kädessä.

Vihkisormukset on hyvin usein molemmilla lähes samanlaiset, sillä erotuksella että naisella saattaa olla joku pienehkö timantti. Kaupoissa esillä olevat vihkisormukset on havaintojeni mukaan käytännössä kaikki näytillä pareittain. Yleinen linja on huomattavasti kotimaata vähäkivisempi. Selailin kihlasormusinspiraatiota etsiessäni erinäisten korukauppojen ja kotimaisten hääfoorumien (!) kuvagallerioita ja totesin ainakin foorumiannin perusteella timanttilinjan olevan "enemmän on enemmän". Moiseen kivi-iloitteluun ei täällä ryhdytä, eikä viimeisen parin vuoden aikana naimisiin menneestä neljästä työkaverista kukaan ottanut vihkisormukseensa lopulta timantin timanttia. Saahan niitä myöhemminkin jos haluaa, olivat kommentit. Hyvältä kuulostaa, lähden ehkä itsekin tähän. Juureni pidän mielessä sikäli, että haluan pitää molemmat rinkulat samassa kädessä enkä ajatellut siirtää niitä oikealle puolelle. Jos näin kuitenkin käy, oon varmaan saksalaistunut entistäkin vahvemmin.

Kihlasormusta ei meidän tapauksessa ollut valmiina odottelemassa (ei vähiten koska allekirjoittanut oli kosiva osapuoli), joten sitä metsästettiin erinäisistäkin kaupoista yhdessä. Ei ollut mitenkään ihan helppo valinta. Yhtäkkiä piti aikamoisena anti-koruihmisenä keksiä, minkä näköistä rinkulaa sitä huvittaisi pitää kädessä vielä vuosienkin jälkeen. Eilinen reissu Wiesbadeniin tuotti kuitenkin tulosta, joten ratkaisuun on nyt päädytty. Kotiväki on kysellyt sormuksen perään jo useaan otteeseen, joten oletan siellä kaikkien hyppivän riemusta kuullessaan, että liikkeestä luvattiin tilauksen olevan noudettavissa joulunalusviikolla, paria päivää ennen lentoani kohti perunalaatikkoa ja graavisiikaa.

Saattaisit myös pitää näistä

4 kommenttia

  1. Aivan ihana postaus! Kiva että "se oikea" sormus löytyi :) Kai kerrot sitten bloginkin lukijoille millaisen sormuksen valitsit? ;)
    Itse en tiennytkään että saksalaisilla sormuksen paikka vaihtuu oikeaan käteen vihkimisen jälkeen..

    Hääsuunnitelma-postauksia odotellessa! ;)

    VastaaPoista
  2. Joo mä ihmettelin aina kun tuntui, että näillä on sormuksia ihan missä kädessä sattuu. Mitä ilmeisimmin koko homman kanssa ei myöskään oo niin justiinsa, aika paljon näkee nimittäin myös täysin kihloihin tai naimisiinmenoon liittymättömiä sormuksia nimettömässä. Nyt korukaupoilla ja (naispuolisten!) työkavereiden kanssa keskustellessa on selvinnyt tämä vasemmalta oikeaan -sääntö, joka mainitaan myös wikipediassa (kävin etsimässä taustatietoja). Renéllähän ei ollut asiasta pienintäkään hajua kun kyselin jo joskus aikoja sitten ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Miehet ;)

    Saatan hyvinkin vilauttaa sormusta sen saatuani jos sille tuulelle satun ;) Konkreettisten hääsuunnitelmien tekeminen kestänee vielä hetken, mutta ehkä niitäkin aikanaan saapuu maltillisesti. Teen kuitenkin parhaani ettei tästä tekeleestä muodostu kunnon hääblogia :)

    VastaaPoista
  3. Ukki kun laihtui kovasti, niin joutui vaihtamaan vihkisormuksen (vasemmasta) nimettömästä keskisormeen, ettei mokoma putoaisi. Sanoi, että nyt hän sitten 'pitää sormusta kuin saksalaiset'. Tosin monesta muustakin uudesta keksinnöstä, vekottimesta yms. puhuttaessa sanonta kuului, että 'kaikkea ne saksalaiset keksii' :)

    T. Mirka

    VastaaPoista
  4. Hihi Mirka, kaikkialle ne saksalaiset ehtivätkin :) Ainakaan tähän mennessä en oo kuullut vihkisormuksesta keskisormessa, myöskään wikipedia ei pikavilaisulla muistaakseni kertonut siitä mitään. Tähän tosin isäni saattaisi todeta, ettei niistä piikkikypäristä koskaan tiedä :)

    VastaaPoista