Kuten ehdin jo vihjaista, ollaan lähiaikoina saatu välittää kotiväelle iloisia uutisia vielä suunnitteluakin aikaisemmalla asteella olevista, joskus tulevaisuudessa eli oletettavasti vuonna 2013 pidettävistä häistä. Oikeastaan ainoa kohtuullisen pikaista toimintaa vaatinut asia oli kihlasormuksen hankinta - pelkästään mulle, René kun ei helyjä halua ennen kuin on "pakko" eli kun vihkisormus ilmestyy (no ei sekään tietenkään tähän maailman aikaan mikään pakko ole, lienee lisättävä ennen kuin kommentit aiheesta saapuvat). Tästä päästäänkin sulavasti asiaan eli havainnoimiini eroihin paikallisissa tavoissa.

Perinteisesti täällä on kaiketi hankittu molemmille kihlasormukset, jotka sitten ovat hääpäivänä muuttaneet vasemman käden nimettömästä oikeaan käteen avioliiton merkiksi.  Kansainvälisten tuulien mukana tavat on sikäli ehkä hiukan muuttuneet, että nykypäivänä nainen saa usein kosinnan suorittavalta mieheltä timantilla varustetun (klassisesti jenkkihenkisen solitairen, mutta tätä en ehkä välttämättä yleistäisi) sormuksen. Itse vihkisormus on sitten usein aika pelkistetty, ja kihlasormus siirtyy harvempaan käyttöön. Molempia ei siis useinkaan kanneta yhdessä kuten Suomessa, eikä varsinkaan vasemmassa kädessä.

Vihkisormukset on hyvin usein molemmilla lähes samanlaiset, sillä erotuksella että naisella saattaa olla joku pienehkö timantti. Kaupoissa esillä olevat vihkisormukset on havaintojeni mukaan käytännössä kaikki näytillä pareittain. Yleinen linja on huomattavasti kotimaata vähäkivisempi. Selailin kihlasormusinspiraatiota etsiessäni erinäisten korukauppojen ja kotimaisten hääfoorumien (!) kuvagallerioita ja totesin ainakin foorumiannin perusteella timanttilinjan olevan "enemmän on enemmän". Moiseen kivi-iloitteluun ei täällä ryhdytä, eikä viimeisen parin vuoden aikana naimisiin menneestä neljästä työkaverista kukaan ottanut vihkisormukseensa lopulta timantin timanttia. Saahan niitä myöhemminkin jos haluaa, olivat kommentit. Hyvältä kuulostaa, lähden ehkä itsekin tähän. Juureni pidän mielessä sikäli, että haluan pitää molemmat rinkulat samassa kädessä enkä ajatellut siirtää niitä oikealle puolelle. Jos näin kuitenkin käy, oon varmaan saksalaistunut entistäkin vahvemmin.

Kihlasormusta ei meidän tapauksessa ollut valmiina odottelemassa (ei vähiten koska allekirjoittanut oli kosiva osapuoli), joten sitä metsästettiin erinäisistäkin kaupoista yhdessä. Ei ollut mitenkään ihan helppo valinta. Yhtäkkiä piti aikamoisena anti-koruihmisenä keksiä, minkä näköistä rinkulaa sitä huvittaisi pitää kädessä vielä vuosienkin jälkeen. Eilinen reissu Wiesbadeniin tuotti kuitenkin tulosta, joten ratkaisuun on nyt päädytty. Kotiväki on kysellyt sormuksen perään jo useaan otteeseen, joten oletan siellä kaikkien hyppivän riemusta kuullessaan, että liikkeestä luvattiin tilauksen olevan noudettavissa joulunalusviikolla, paria päivää ennen lentoani kohti perunalaatikkoa ja graavisiikaa.