Viimeksi oli puhe romantiikasta ja sen puutteesta, ainakin mitä yksin nukkumiseen tulee. Kyllä täältäkin kuitenkin yritystä löytyy. Meikäläisen yksinolo loppuu tältä erää tänä iltana herran siirtyessä pääkaupungista jälleen tänne kotoisaan Hesseniin. Tämän kunniaksi ryhdyin aamutuimaan vallan luovaksi leipoessani sämpylöitä.

Hyvällä tahdolla noista ehkä vielä juuri ja juuri tunnistaa, mitä muotoa haettiin takaa. Ehkä näitä kuvioleipomuksia pitää kuitenkin vielä vähän harjoitella, kävi pariin kertaan mielessä. 

Arjen romantiikaksi laskettakoon myös se, että oon puunannut koko asunnon ja askarrellut uuniin väsynyttä matkalaista toivottavasti illalla piristävän lasagnen. Loppupäivän aion pyhittää tyypillisille sunnuntaipuuhasteluille. Illan ohjelmaksi on suunnitteilla ensin valokuvien liimaamista kansioon (kaikki pelit ja vehkeet on hankittu, mutta toistaiseksi kuvat ovat sitkeästi pysytelleet kuorissaan. Tänään asiaan tulee kuitenkin muutos!) ja sen jälkeen ehkä viime vuoden lokakuussa (!) työkaveriltani lainaama Jane Austen -pätkä, jonka palauttaminen voisi pikkuhiljaa olla ajankohtaista. Ahkerasti tulee noita leffoja katseltua. En varmaan nytkään vaivautuisi moiseen puuhaan, ellei neulominen himottaisi. Siinä taustalla on kuitenkin kiva olla jotain mölyä käynnissä.

Viimeisenä pikkuasiana kerrottakoon, että allekirjoittaneessa on tapahtunut jonkinlaista edistystä. Olin eilen post-docini kanssa ex tempore Ikeassa, eikä mieli tehnyt ostaa sieltä juuri mitään. Sen sijaan kiertelin mallihuoneita hiukan tympiintyneenä: olivat kaikki täynnä esimerkkejä siitä, miksi huonekalujen ei tarvitsisi olla ihan niin halpoja, jos ne siitä hyvästä kestäisivät paremmin. Haaveilen asioista, jotka hypoteettiset lapseni voivat joskus ilolla periä.