Eilen postissa saapui varsinainen piristys suoraan Münchenistä: Janosch-joulukalenterikortti! Kortin sisäpuolella oli kehoitus availla luukkuja vuorotellen, katotaan onnistuuko vai ominko kaikki itselleni.

Toinen joulukalenteri lähti eilen tilaukseen. Sen nimi on 24 Gute Taten eli 24 hyvää tekoa, ja nimensä mukaisesti jokaisesta luukusta paljastuu pieni lahjoitus johonkin kohteeseen. Kalenterilöytö sopi sattumalta mainiosti Facebookin Erilainen joulukalenteri -tapahtumaan, jossa kehotetaan laittamaan joka päivä euro sivuun ja lahjoittamaan sitten jouluna kertyneet pennoset lapsille, joilla ei ole edes pahvista joulukalenteria, saati sitten muuta tähän juhlaan perinteisesti liittyvää krääsää. Tilaamani kalenterin lahjoitukset eivät mene pelkästään lapsille, mutta hyvään tarkoitukseen joka tapauksessa. Asialla on monia eri saksalaisia ja kansainvälisiä järjestöjä. Kuulin kalenterista vähän myöhässä sikäli, että suurin osa tilauksista oli lähtenyt liikenteeseen jo maanantaina. Toivottavasti meidän versio ehtii kuitenkin perille kohtuullisen pian.

Usein kuulee puhuttavan noista Janosch-kalenterin tyyppisistä pahvikalentereista väheksyvään sävyyn, kun niistä paljastuu "vain" kuvia. Syynä on varmaankin se, etten pidä suklaasta, mutta itse tykkään näteistä kuvakalentereista noin sata kertaa enemmän kuin paksuista möhköistä, joiden sisältä paljastuu suklaata (yök), hedelmäkarkkeja tai ihan mitä tahansa. Syyt ovat pitkälti esteettisiä: kauneimmat kuvakalenterit etsii edelleen haastajaansa suklaakalenterien joukosta. En tykkää rumista asioista ja jos sattuisinkin haluamaan karkkia, voisin ostaa sen myös sellaisenaan ilman aika epäesteettistä pakettia, joka luukkujen auettua näyttää lähinnä surulliselta toisin kuin kuvakalenterit, joissa on kaikkea jännää tutkittavaa.