...pieni kirjakauppa ihan tässä lähellä, kotimatkan varrella. Jostain syystä en ollut käynyt siellä vielä kertaakaan, ehkä koska en ollut tajunnut kaupan myyvän muitakin kuin lastenkirjoja (siis en ollut katsastanut selvästikään edes näyteikkunan tarjontaa). Tänään kuitenkin painelin sisälle, ja kivaltahan siellä näytti. Olin kaivellut netistä muutaman armaaseen sairauteeni keskittyvän opuksen, jotka täti ystävällisesti tilasi mulle ylihuomiseksi. Miksi, oi miksi en oo aikaisemmin älynnyt, ettei kirjojen(kaan) perässä tartte lähteä merta edemmäs kalaan vaan riittää kun raahautuu parinsadan metrin päähän? Tää meidän kaupunginosa on paras, elämäni olisi ehkä lähes täydellistä jos meidän ei tarttis valmistumisen jälkeenkään muuttaa mihinkään. Kukas se sanoikaan, että toivossa on hyvä elää?

Siinä tädin tulkatessa kryptistä tilaustoivemuistilappuani ehdin hiukan katsastaa lempparihyllyni eli populaaritieteen tarjontaa. Yksi toveri herätti siellä heti kiinnostukseni, ja kun se vielä aukesi satunnaisesti just tutkimusteni ajankohtaisimman fyysikon eli herra Paulin kohdalta, oli ostopäätös jo tehty. Tän illan kokkausvuoro taisi osua Renélle, jotta voin itse keskittyä lukemaan suurista ideoista ja niiden isistä sekä äideistä.