Lauantaisella kauppareissulla yhdistin vihdoin tarjouksessa olleet tomaatit sekä päässäni jo tovin muhineen suunnitelman. Siispä noita tovereita tarttui mukaan reilu kilo seuranaan pullo oliiviöljyä. Oon nähnyt muutamassakin keittokirjassa (etunenässä Viiden tähden vegaanissa) itse kuivatut tomaatit ja nyt älysin vihdoin toteuttaa projektin.

Siispä eilen pilkoin aamutoimikseni tomaatteja sen verran, että pelti täyttyi leikkauspinta ylöspäin asetetuista puolikkaista. Ohjeen mukaan niitä oli syytä paistella 80-100 astessa niin kauan, että vetisyys on kadonnut, reunat käpristyneet mutta itse tomaatit ovat vielä pehmeitä. Mitään aikaa tälle ei oltu annettu, joten en osannut yhtään arvioida kauanko prosessissa kestää. Kauan, voin kertoo. Kaverit pääsivät uuniin arviolta puoli yhdeksältä aamulla, ja oltaisko ne noukittu ulos joskus reippaasti illan puolella, ehkä kuuden ja kahdeksan välillä. Ohje oli luumutomaateille, koska ne ovat hiukan pyöreitä sukulaisiaan vähemmän vetisiä. Luumuilla homma hoituis siis oletettavasti nopeammin, mutta meni tää näinkin kun aloitin heti aamulla eikä uunille ollut sen suurempia käyttösuunnitelmia (puoleksi tunniksi tomaatit joutuivat kyllä jäähylle, kun satsi sämpylöitä halusi paistumaan).

Lasipurkin pohjalle René kuori pari valkosipulinkynttä ja ripotteli niiden kaveriksi vähän timjamia. Tuoreen timjamin oksa olisi tietty ollut erinomaisen pätevä, mutta moisia ei taloudessamme ollut. Sitten tomaatit sekaan ja päälle oliiviöljyä niin kauan että kaikki peittyivät. Tuossa nuo nyt odottavat herkuttelun kohteeksi pääsyä.