Mainz

syyskuuta 27, 2009

Hullu päivitystahti, koska siskoni ilmoitti, että voisin kirjoitella useamminkin. Tästä ei sentään tule eilisen kaltaista hehtaarikirjoitusta, olkaa siis huoleti.

Mainz on nyt nähty. Otin nolla valokuvaa, koska ei vaan huvittanut, siispä niitä ei myöskään tule näytille. Oli kyllä tosi nättiä! Harhailtiin ensin Renén kanssa Andreaksen kämpille, missä syötiin kalaa, fetaa ja oliiveja. Huomio mä söin mustia oliiveja! En hennonnut sanoa, että en oikeestaan siedä niitä, mikä olikin hyvä, koska olivat yllätyksekseni tosi hyviä. Note to self: mustat oliivit fetamössön seassa kalan päällä ovat syötäviä, muissa tilanteissa ei edelleenkään takeita.

Masujen täytyttyä pyörittiin kaupungilla ehkä jotain viitisen tuntia. Nähtiin kolme kiintoisaa kirkkoa, joista yhdessä kiintoisia Chagall-ikkunoita. Lisäksi Rein oli tietty yhtä hieno kuin aina, ja vanha kaupunki kerrassaan hykerryttävä. Plussana syötiin hyvää jätskiä (huomio mä söin jätskiä!) ja nähtiin pari kivaa, jättiläismäistä puistoa. Poikien kanssa oli leppoisaa, eikä kielimuuri haitannut mitenkään ihan törkeesti. Ymmärsin kaiken, en ehkä itse ollut varsinaisen puhelias, mutta kuten sanottua, en tuntenut oloani lainkaan epämukavaksi. Päädyttyämme takaisin Darmiin (junassa oli saatanallisen kokoinen ala-asteluokka) käytiin vielä Renén kanssa istumassa Orangerie-nimisessä puistossa, kunnes aurinko laski ja tuli kylmä. Sen kanssa on niin leppoisaa löpistä, että en oikeestaan enää edes huomannut puhuvani saksaa. Kuulin paljon juttuja töistä ja etenkin meidän alaryhmästä, kiintoisaa.

Nyt päästyäni vihdoin kotiin oon lähes rättiväsynyt. Telkkarissa pyörii vaalit, mutta en meinais jaksaa seurailla niitä ihan täydellä kiinnostuksella. Rekisteröin että vihreillä jotain reilu 10 % ja Merkel jatkaa, muuten olkoon tossa taustalla. Tänään vois yrittää nukahtaa ihmisten aikoihin, katsotaan onnistunko.

Saattaisit myös pitää näistä

1 kommenttia