Kyllä tuolla Alpeilla kelpasi. Viikko oli kerrassaan rentouttava, en ajatellutkaan työjuttuja enkä onneksi ollut edes harkinnut ottavani mukaan mitään artikkeleita tai muuta väitöskirjaan liittyvää luettavaa. Sen sijaan nautin maisemista, neuloin tuntikausia sohvan nurkassa, söin erittäin hyvin ja pääsin vuosien tauon jälkeen jälleen hiihtämisen makuun. Alla olevan kuvan maisemissa moinen aktiviteetti ei tuntunut lainkaan pöllömmältä siitä huolimatta, että pitkät ylämäet etenivät naurettavan hitaasti. Aina välillä lähimpien vuorten välistä vilahti itse Mont Blanc, jonka päälle opettajamme kertoi nousevansa talvisin suksilla ja kesäisin sitten jaloin oppaana. Mulle riittivät noi paikallisessa mittakaavassa pienet nyppylät, niidenkin jälkeen iltaisin maistui uni kerrassaan erinomaisesti.
Yhtenä päivänä pidettiin tauko hiihtelystä ja käytiin läheisessä Annecyn kaupungissa katsomassa, miltä sivistyksen kekellä näyttää. Nättiähän siellä oli, voin hyvin kuvitella miten kiva kesällä on istuskella veden äärellä terassilla ja ihailla söpöjä taloja ja vuoria niiden takana.
Kokemusten ja rentoutuneen olon (sekä paluumatkaväsymyksen: aikaisen herätyksen lisäksi myös kuuden tunnin automatka takasi tälle illalle vähän pöllön olon) lisäksi mukaan tarttui ranskalaista siideriä (ah), yksi salamipötkö ja vaatimattomat kaksi kiloa juustoa. Joka mutkassa oli maanviljelijöiden pieniä tiloja, joilta sai suoraan ostaa paikallisia erikoisuuksia. Tilaisuuteen oli tietenkin tartuttava, joten nyt jääkaapissa asustelee pari kilon mönttiä syömistä odotellen. Näillä eväillä selvittäneen huomenna jatkuvasta arjesta, jota en kyllä viitsi ihan vielä ajatella.
