Kotirouvista
joulukuuta 13, 2011
Varoitus. Nyt seuraa paatosta ja pauhausta, josta osa on varmasti eri mieltä ja jolla saisin halutessani täällä kuraa niskaani. Päivän aiheena ovat nimittäin täällä Saksassa niin kovin yleiset kotirouvat.
Tämä aihe saa mut helposti allergiseksi. Kaikki alkoi ehkä kun tuli joskus alkuaikoina puhe siitä, miten täällä on hoidettu kouluruokailu: sitä kun ei ole. Lapset ottavat jotain eväsleipiä mukaan ja koska välitunnit on tosi lyhyitä, kotiin päästään aikaisin ja ruoka on sitten koulun jälkeen odottamassa. Kuka sen tekee, oli ehkä tyhmä kysymys. Tietenkin kotona oleva äiti! Samasta aiheesta jatkettiin koulujen alettua tänä syksynä, kun muutaman työkaverin lapset menivät ekalle luokalle. Yhdessä koulussa lapsille on tarjolla iltapäiväkahteen tai -kolmeen asti kestäviä kerhopaikkoja, joihin sisältyy ruoka. Niitä vapautui ruhtinaalliset 7 yli sataa koulunsa aloittavaa lasta kohti. Kysyin, mitä tehdään jos paikkaa ei vaan yksinkertaisesti irtoa, koulu kun saattaa helposti loppua jo puoliltapäivin. Vastauksen varmaan arvaatte jo, toinen vanhemmista eli tietenkin äiti jää kotiin.
Päivähoitopaikkojakaan ei kasva puissa. Tämä saattaa ihan konkreettisesti estää toisen vanhemman työssäkäynnin. Vanhassa Itä-Saksassa asuvista naisista 80 % haluaa uuden selvityksen mukaan palata äitiysloman jälkeen täysipäiväiseen työhön, kun taas lännessä vastaava luku on ALLE 30 %. (Osa)syynä tähän on idän DDR:n ajoilta peräisin oleva, länttä huomattavasti kattavampi ja parempi päivähoitojärjestelmä. Vanhan Länsi-Saksan naisista 31 prosentilla ei ole mitään loppuun suoritettua tutkintoa, idässä tämä luku on myös reippaat 10 prosenttiyksikköä pienempi.
Hallitseva pääpuolue kristillisdemokraatit (CDU) on huudellut yrityksiin tarvittavista naiskiintiöistä kun naisia ei ilmeisesti muuten ole mitenkään mahdollista saada johtaviin asemiin, naisten tärkeydestä työelämässä ja lapsiluvun lisäämisestä. Hetki sitten uutisoitiin kuitenkin uusimmasta aivopierusta eli niinkutsutusta kasvatusrahasta. Tätä maksettaisiin vanhemmille (eli äidille) siitä hyvästä, että hän kasvattaa lastansa itse kotona ainakin kolmeen ikävuoteen asti. Tämä samalla, kun on oltu huolissaan siitä, etteivät osavaltiot pysty täyttämään tavoitetta taata kaikille 3-vuotiaille lapsille päivähoitopaikka.
Verotus tukee myös toisen vanhemman osittaista tai täydellistä kotiinjääntiä. Naimisissa olevien puolisoiden tulot lasketaan yhteen, ja veroluokan (niitä on muistaakseni kahdeksan erilaista, määrää tavallaan portaan jolta progressiivinen verotus alkaa) voi valita itse siten että toinen vanhemmista maksaa paljon ja toinen vähän veroja, näin raa'asti yksinkertaistaen sanottuna. On siis ihan kannattavaa, jos toinen puoliso tienaa huomattavasti vähemmän kuin toinen.
Korkeasti koulutettuna, pohjoismaisena ihmisenä mun on tosi vaikea olla hermostumatta paikalliseen kotirouvakulttuuriin. Miten niin on itsestäänselvää, että koulusta palaavaa lasta odottaa päivänsä kokkaamiseen ja siivoamiseen käyttänyt äiti? Miksi pirussa paikallisten on onniteltava mua siitä, että poikaystäväni kokkaa muutakin kuin pakastepizzaa? Oletus on siis, ettei mies osaa ruokkia edes itseään, saati sitten muita, mutta ajaa sitäkin paremmin bemarilla. Sunnuntaina selasin anoppilassa naistenlehteä, jossa oli artikkeli pesussa värjäytyneestä pyykistä. Se alkoi sanoilla "Sattuu välillä parhaallekin kotirouvalle". Voisiko Suomessa kirjoittaa noin vuonna 2011? Sain välittömän hermoromahduksen.
Työkuvioissa törmäsin taannoin yhteen herra tohtoriin, joka on kahden lapsen isä. Tuli puhe arjen pyörittämisestä ja elosta lasten kanssa ja ilman, ja vaimo sai kiitosta siitä, että isän saapuessa kotiin herkullinen ruoka on aina odottamassa. Paikallinen perhepolitiikkailmapiiri tuntuu jähmettyneen muutaman vuosikymmenen takaiseen aikaan. Jos joku yksilö haluaa jäädä kotiin, se on täysin ok. Mikä mua sen sijaan jurppii ihan sikana on oletus siitä että nainen jää lähes automaattisesti pois työmaailmasta useiksi vuosiksi pyörittämään taloutta, kattiloita hellalla sekä pyykkikonetta. Yhden työkaverin raskaana oleva lääkärivaimo aikoo palata puolen vuoden jälkeen töihin, jolloin työkaverista tulee koti-isä. Tämä vaimo saa puolustella ratkaisuaan ja kuulla vihjailuja huonosta äitiydestä, tämä jo ennen kun koko lapsi on syntynyt. Mua ei myöskään kiinnosta paljon kuunnella päivittelyjä siitä, että päivähoito alle 3-vuotiaan lapsen tapauksessa on lähes kidutukseksi ja lapsen hylkäykseksi rinnastettava tapaus. Mustakin kasvoi ihan täysjärkinen ihminen päiväkodista huolimatta. Hitto.
9 kommenttia
Meidän yks proffa kertoili samasta aiheesta parisen viikkoa sitten vähän siihen sävyyn, että ei oo systeemi vissiin liikoja muuttunut sitten herran oman nuoruuden kultaisella 60-luvulla. Eiks kylmän taloudellisestikin ajatellen olis järkevämpää, että töissä kävis myös se parempi (usein kouluttautunutkin?) puolisko kansasta? Tuo systeemi ei kyllä mahdu mun pollaan ainakaan. D:
VastaaPoistaItse olen kotirouva, en tosin vapaaehtoisesti vaan siksi, että hommia ei vaan ilman saksankielen taitoa ole oikein löytynyt. Ja kun koulutusta on parinkin yliopisto-paperin verran, ei millään viittis siivomaan lähteä.
VastaaPoistaBaijerihan on niiin konservatiivista kuin olla voi. Olen tässä katsellut miten kavereiden työhaastattelut ovat sujuneet. Ja todellakin, jos on alle 3-vuotias lapsi kotona, on ehdottomasti huono äiti, mikäli töihin haluaa - näin annetaan työhaastatteluissa ymmärtää.
Kotirouvuus on aivovuotoa. Ja on todella omituista, että sellaista tuetaan niin rankasti systeemin puolelta vielä tänäkin päivänä!
Entäs ootteko kuullut sanaa Schlüsselkind? Nämä olivat kai meidän ikäporukan nuoruudes hieman säälittäviä lapsia, joilla siis sanan mukasesti roikku avain kaulas. Kauhistus, se tarkotti siis sitä, ettei äiti odottanut kotona koulusta palaavaa lasta! Ressukat. Mäkin ihmettelen, että kyllä on meistä muistakin kansoista (niinku nyt meistä suomalaisista tai ystävistämme ranskalaisista) silti kasvanut terveitä ja tasapainosia ihmisiä, ilman että äiti oli aina kotona odottamas. Tää tosiaan on raivostuttava aihe. Ja varsinkin se, että valtio tukee kaiken näkösillä toimilla sitä, että äitit vaan pysyis kauan kotona - ja ihan sama, ootko hyvä tulonen, jos ootte kummatkin huonotulosia, niin too bad.
VastaaPoistaSuomessahan kepu ja kristilliset on aina välillä nostaneet esiin tuota perheverotusmallia. Ja kotihoidon tukihan meillä jo onkin alle 3-vuotiaiden hoitamiseen.
VastaaPoistaHuh huh. En tiennyt että ihan noin huonosti on Saksassa asiat. Muistan saksalaisen ystäväni kertoneen, kuinka hänen äitinsä meinasi tuolilta pudota kuullessaan, että Suomessa suuri osa lapsista menee päiväkotiin n. 10-kuukautisena. Suomalaisen äitini sydän taas meinasi säälistä haljeta, kun kuuli että täällä Yhdysvalloissa lakisääteinen äitiysloma (usein palkaton) on kuusi viikkoa.
VastaaPoistaEi ihmekään, jos alkaa sulla välillä tämän aiheen kanssa kiehua. Ja mitenkään huvittavaa tämän ei pitäisi olla, mutta jotenkin kierolla tavalla huvittavalta tuntuu huomata, että USA on asiassa jonkinlainen helvetillinen veljesvaltio: Julkista päivähoitoa ei tietenkään ole, ja jos joku jää kotiin, se on äiti. Vanhempainedut rajoittuvat verovähennykseen (joka varmasti uponnee pelkästään lapsen terveydenhoitokuluihin, vaikkei olisi erityisesti sairastavakaan lapsi). Kotiin on varaa jäädä vain hyvin rikkailla tai hyvin köyhillä. Vaikka kotiäitiyttä ei täällä katsota kieroon, yleensä hyvässä työpaikassa oleva nainen ei jää kotiin tässä työnarkomaanien luvatussa maassa, vaikka siihen varaa olisikin. Hyvin köyhä jää kotiin, koska hän tienaisi hädintuskin tarpeeksi kattamaan päivähoidon kulut.
Tasan ei käy...
Joo-o. Meeri: sinne jonnekin menneille vuosikymmenille jämähtäneeltä tää meno tuntuukin aika usein... Ja Touko, arvasin jo kirjoittaessani että varmasti oon unohtanut jotain tosi olennaista Suomesta, kun en oo oikeestaan perehtynyt kotimaiseen systeemiin yhtään kun ei oo noita lapsia ja niiden hoitotarvetta ollut lähipiirissä. Saksalainen hoitoraha kyrsii mua kyllä huomattavasti kodinhoidon tukea enemmän, vaikka kyse on oikeestaan samasta asiasta. Musta nää vois vaan priorisoida eikä väittää tukevansa naisten työllistymistä ja sit kuitenkin syytää miljardeja siihen, että äidit jäisivät kotiin ja tulisivat riippuvaisiksi miehistään. Toivon että hallituksen aloite kaatuu laajemmassa käsittelyssä.
VastaaPoistaMüncheniin: joo voin hyvin kuvitella ettei siellä ole helppoa. Tää aihe on puhuttanut myös täällä kun kollegat on miettineet, miten yhdistää väitöskirjan valmistumisen, töiden etsimisen ja lapsitoiveet. Pommin- tai ees epävarmaa ratkaisua ei oo oikein vielä löytynyt.
Pilvi: no ei oo kehuttava tilanne sielläkään. Miten lasten hoito sit järjestetään? Perhe ostaa kalliilla päivähoitopaikan? Vai onko siellä perhepäivähoitajia? Huoh. Ojasta allikkoon tuntuu tässä ihan sopivalta sanonnalta.
Mua alkoi taas hermostuttaa kun aloin miettiä tätä hommaa.
Tiedän melko vähän päivähoitosysteemeistä täällä, mutta käsittääkseni tavallista on, että kotiin jäänyt äiti ottaa muutaman hoidettavan naapurustosta tai tuttavien lapsista siihen sivuun. Ei aavistustakaan, liittyykö tähän päivähoitotoimintaan minkäänlaista viranomaisvalvontaa, ainakaan kasvatustieteiden kandia ei siinä joukossa monelta löydy... Joillain isoilla työpaikoilla on nursery/daycare, ja sitten yksityisiä, äärimmilleen vietynä huippuyksikköjä joihin laitetaan lapsi jotta tämä aikanaan pääsisi huippuyliopistoon. Mikä tahansa daycare on oletettavasti kalliimpi vaihtoehto kuin naapurin kotiäiti. Varakkaammat saattavat hankkia nannyn omaan kotiin/vain omaa lasta varten.
VastaaPoistaTäkäläinen kälyni palaa töihin muutaman viikon päästä lapsen ollessa reilu 3 kk ja he ovat löytäneet hoitajan tuttavapiiristä - käsittääkseni samalla naisella on muitakin lapsia hoidettavana. Samaan aikaan veljeni puoliso Suomessa on päättänyt jatkaa toistaiseksi kotona 10-kuisen kanssa... jotenkin tämä kontrasti ottaa vähän sydämestä.
Nykyään on jo tavallista, että perheelliset saksalaisnaiset käyvät sentään osa-aikaisesti työssä. Perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelevät täysipäiväisesti, jää vaihtoehdoiksi joko au pairin tai Tagesmutterin hankkiminen. Aikamoista.
VastaaPoistaTerv. toinen Saksassa asuva
Olen ulkomaalainen,opiskellut (vauvojen äitinä), eronnut (jo silloin, kun lapset olivat tarha-/kouluiässä) ja ollut 39 v. valtion virassa opettajana, nyt eläkkeellä. Totesin taannoin aikuisille yliopistotutkinnot suorittaneille aikuisille lapsilleni:" Ette varmaan itse ole huomanneet, että olette menneet ihan hunnigolle!" Noilla eväillä ja noista lähtökohdista kuulemma ei oikeastaan voi tulla muuta kuin luusereita. On "tullut turpiin", "potkittu päähän" ja elo ollut joskus kuin kivireen vetämistä. Mutta Saksa on muuttunut, koska naiset ovat sen muuttaneet. Mikään ei muutu, ellei joku jotakin muuta. Rheinland-Pfalzissa on jokaisella 3- vuotiaalla lain puolesta ilmainen paikka lastentarhoissa, joissa on myös kokopäiväryhmä. Laki velvoitti joku vuosi sitten järjestämään kaikille halukkaille 2-vuotiaille paikan ja velvollisuus tulee koskemaan 1-vuotiaita. Lapsenlapseni aloittivat tarhan 2- ja 1- vuotiaina sitä mukaa kuin oli paikkoja tarjolla. Tytär ja miniä palasivat osa-aikatyöhön. Kaikissa koulumuodoissa on tarjolla myös kokopäivälinja ja ruokailu. Peruskouluissa/Grundschule (luokat 1-4)on työssä käyvien lapsille aamulla ennen koulun alkua ja sen jälkeen iltapäivällä Betreuung, jolle en tiedä suomalaista nimikettä. Sen lisäksi mahdollisuus iltapäiväseimeen (Hort), jossa lapset syövät ja tekevät kotitehtävänsä ja saavat niihin tarvittaessa apua. Rheinland-Pfalzissa ei enää käydä keskustelua kotiäideistä vaan työn ja perheen yhteensovittamisesta ja naisten tasa-arvon toteuttamisesta käytännössä eli työelämässä. Tosiasia on, että naiset joutuvat "sivuraiteelle", jos jäävät kotiäidiksi edes muutamaksi vuodeksi.(Rheinland-Pfalzissa on ollut yli 20 vuotta SPD-hallitus, nyt SPD+Vihreät.) Saksassa on 16 osavaltiota ja jokaisella ns. Kulturhoheit, eli jokaisella oma koululakinsa ja oma kulttuuriministeriönsä. Saksa ei ole sama Saksa joka puolella, vaan erilainen riippuen siitä, missä osavaltiossa asuu. Pidin aiheellisena tehdä tämän lisäyksen suomalaisia lukijoita varten. Baijeri on tunnettu patavanhoillisena CSU osavaltiona. Nyt puhutaan myös ulkomaalaisten integroimisesta. On ihan integraatioministerikin. Huh! Nehän tarkoittavat minua! Taisin integroitua huomaamattani ja integroida koko joukon ulkomaalaisten lapsiakin kouluissa. 42 vuotta sitten puhuttiin "Gastarbeitereista" eli vieraista ja kai oletettiin minun lähtevän takaisin kotiin. Ei tullut lähdetyksi, kun olin siellä 60-luvulla työtön opettaja. Tervetuloa Rheinland-Pfalziin Reinin rannoille ja viinimaille, jos mielii Suomesta johonkin muuttaa. Übrigens, Ludwigshafen am Rhein´in kaupungin integraatiotoimihenkilö on suomalainen, Suomen Lapista.
VastaaPoista