On olemassa ihmistyyppi, joka lopettaa kakunsyönnin ensimmäisen palan jälkeen. En ole koskaan ymmärtänyt miten tai miksi - siis jos kakku tai muu asia on ylipäänsä hyvää. Kermavaahtokuorrutettuja täytekakkuja syön maksimissaan palan, jos sitäkään ja suklaiset asiat jätän väliin. Mutta oletuksena siis, että ihminen pitää siitä mitä on hotkaissut palan verran. "Kiitos, oli tosi hyvää! Ei kiitos, en tarvitse enää toista palaa" on lauseyhdistelmä, joka ei mahdu tajuntaani. Tämä pohdiskelu on tänään ollut jälleen ajankohtaista, koska eilisestä mokkapalapellillisestä on vain neljäsosa jäljellä. Jos huushollin toinen asukas olisi jo tullut töistä, loppukin olisi varmaan jo kadonnut.

Siis te yhden palan jälkeen lopettavat: miten ihmeessä teette sen? Tai oikeastaan en halua tietää, koska kuka muuten söisi leipomukseni loppuun? Ite se on kuitenkin tehtävä.