Lahjapolitiikasta ja -haaveista
joulukuuta 01, 2011
Näin joulukuun saavuttua on hyvä pohtia hiukan joululahjoja. Erityisesti nyt, kun istun jälleen kerran päivät toimistotuolin sijasta nojatuolissa tai sängyssä erinäisten vilttien alla - vaan lopetetaanpa valitus samantien alkuunsa.
Sitten niihin lahjoihin. Oon niiden kanssa vähän jakautuneella linjalla. Ehdoton mielipiteeni on, että krääsää, jota kukaan ei tarvitse, ei ole syytä ostaa vaan koska on mukamas pakko hankkia jotain. Siis ei kosmetiikkasettejä tai pieniä koriste-esineitä tänne, kiitos. Lahjojen antaminen ja saaminen on tosi kivaa, kun ajatus on osunut kohdalleen ja vähemmän mieltä ylentävää, kun saajasta huomaa ettei nyt ihan onnistunut tai kun itse pitää miettiä, mitä turhakkeella tekisi ja kehtaisiko siitä yrittää päästä eroon.
Toisaalta en viitsi myöskään esittää pyhimystä ja sanoa, etten tarvitse lahjoja. Tai no en tarvitsekaan, mutta kyllä mä niistä tykkään. Lienen onneksi aika läpinäkyvä tapaus (tai sitten perheeni on ihanan fiksu, mikä tietenkin pitää kyllä myös paikkansa), kun epätoivoa aiheuttaneita huteja ei muistu mieleen oikeastaan lainkaan. Meidän lahjapolitiikka on näin lasten aikuistuttua ollut tyypillisesti aika säästeliästä, paketteja on ollut yhdestä muutamaan per nenä. Hyvä niin, koska joulussa kuitenkin tärkeintä on perheen kanssa yhdessäolo (enkä käy kieltämään ettei perunalaatikko, graavikalat ja saaristolaisleipä ois myös listan ehdottomassa kärjessä). Renén kanssa sovittiin ettei osteta toisillemme mitään vaan käytetään rahat mieluummin myöhemmin johonkin tarpeelliseen. Hankittu kihlasormus taisi kyllä jo täyttää ehdot.
Kasailin tässä kuitenkin aikani kuluksi joululaulujen tahdissa kollaasin asioista, joista oon haaveillut jo pidemmän aikaa. Muutama näistä on aika hintavahko, ja voi hyvin olla että lahjomme osalla jossain vaiheessa itse itseämme. Perusteellinen harkinta on puoli voittoa, voisin todeta ja samalla kiittää itseäni siitä, ettei kukaan muinaisista äikänopeistani taida lukea tätä puujalkahenkistä tekstiäni.
1. Jotain lämmintä. Pidetään kämpän lämpötilaa mielellään kohtuullisen matalana säästö- ja ympäristösyistäkin, joten viltit, villasukat ja kumppanit tulevat tarpeeseen. Haaveilen hyvälaatuisesta (harmaasta) villahuovasta, joka kestäisi vuosia ja taas vuosia seuranani syys-, talvi- ja kevätiltoina.
2. Kirkasvalolamppu. Talven pimeys tekee elämästä vaikeaa täälläkin, vaikka valoa on kuitenkin tarjolla muutamia tunteja pohjolaa enemmän. Ideaalitilanteessa selviäisin täällä kotona meillä jo nykyään olevan sarastevalon avulla (siunattu olkoon tuo laite) ja pitäisin töissä työpöydällä tätä Artekin sulavalinjaista uutuutta valaisemassa usein niin harmaita päiviä. Iskin silmäni tähän Ville Koskisen uunituoreeseen tuotokseen heti nähdessäni sen ekaa kertaa. Kirkas JA hyvännäköinen, tähän asti aika tuntemattomana pysynyt yhdistelmä.
3. Domus. Olen päättänyt, että ruokapöydän ääressä olevat, hyvin epämukavat tuolit korvautuvat ehkä yksi kerrallaan, ehkä kaikki samalla kertaa näillä Ilmari Tapiovaaran klassikoilla. Kesällä Suomesta tänne raahaamamme yksilö on kotiutunut makuuhuoneeseen varsin mainiosti ja on osoittautunut juuri niin mukavaksi kuin koe-istumisten perusteella ajateltiinkin. Pöydän ääreen kaipaisin neljää mustaa kaveria. Joskus opiskeluaikana ostin aterimia veitsi kerrallaan, kohta ehkä tuoleja samalla taktiikalla.
4. Aina ei tarvitse olla tavaraa. Sain valmistujaislahjaksi kummisedältäni Avotakan tilauksen, ja voi sitä piristystä minkä kerran kuussa postilaatikkoon saapuva kotimainen sisustuslehti tuo! Lehtitilauksesta on iloa pitkään ja antajaa tulee muisteltua lämpimästi aina uuden numeron löytyessä postilaatikosta. Oon Avotakasta niin innoissani, että jatkoin sen tilausta määräajan päätyttyä itse postimaksuista huolimatta. Ehkä joskus sorrun ja tilaan myös Dekon, joka vaikuttaa muuttuneen alkuajoista lähemmäksi omaa makuani.
5. Purnukat. Näitä meillä on jo muutamia, tykkään kovasti. Pari pientä valkoista tai harmaata sopisivat vielä kylppärin kaunistukseksi - tai olkkarin, tai keittiön, tai makkarin. Ovat kauniita, pinottavia ja käytännöllisiä, eipä siinä kai enempää kaipaakaan.
6. Kuivausrumpu. Oon kyllästynyt kämpän vakiokalustukseen kuuluvaan pyykinkuivaustelineeseen jo täysin. Kesällä pyykit voi sentään kuivata parvekkeella, mutta näin talvella teline on otettava sisään. Kylppäriin se ei mahdu, joten nyt se seisoo kuukausikaupalla tiellä keittiössä tai makkarissa. Lisäksi ilmankosteus on kämpässä nyt jo naurettavan korkea talvisin, eivätkä kuivuvat pyykit varsinaisesti paranna asiaa. Jopa René, joka yleensä ei moisia nykyajan turhakkeita kannata, on jo tiedostanut kuivausrummun tarpeen. Ehkä jo ensi talveksi!
2 kommenttia
Olet ensimmäinen saksassa asuva suomalainen jonka blogin olen löytänyt :) Ilmeisesti siellä ei ole ihan mahdotonta suomalaisopiskelijaryysistä vai miten?Täällä Briteissä meitä on mahdottoman paljon, huh, mutta itse saan olla aika kansainvälisessä ympäristössä omalla kampuksellani :) Tosin suomalaisuutta tulee kova ikävä tasaisin väliajoin.
VastaaPoistaBlogisi vaikuttaa pirteältä ja kiinnostuksella kuulenkin miltä opinnot maistuvat Saksassa. Mukavaa joulunaikaa sinulle!
No suomalaisia ei täällä tosiaan ihan valtavasti näy, itse tunnen yhden Frankfurtissa asuvan. Lähiseuduilla on kyllä muutamiakin perheellisiä naisia (miehiä en tiedäkään sitten yllätys yllätys yhtään), mutta opiskelijoita ei ole tullut vastaan. Vaihtareita on kyllä muutamia, mutta en ole juuri tutustunut. Ympäristöni on siis vahvasti saksalainen, hengailen lähinnä muiden väikkäriopiskelijoiden kanssa. Ois kyllä kiva jos ois enemmänkin suomalaisia kontakteja, tuntuu että silloin tutustuminen ja hengailu ois kuitenkin helpompaa. Kaipailen siis säännöllisesti kotimaisia kavereita.
VastaaPoistaMut hauskaa että löysit blogin ja tervetuloa! Nyt jos vielä aktivoituisin taas päivittelemään ;) Jouluisia hetkiä myös sinne! :)