Lähes suoraan Suomesta suuntasimme auton kohti Zürichiä, jonne meidät oli kutsuttu ETH Zürichissä väikkäriä askartelevan Florianin kolmekymppisille. Ajoitus ei mennyt ihan putkeen, koska oltiin kotona vasta kymmenen pintaan torstai-iltana, minkä jälkeen ei päästy tietty nukkumaan ikuisuuteen syistä kamojen purku, pakkaus ja erinäisten asioiden kuten ajoreittien ja pysäköintilupien tulostaminen netistä. Perjantaina lähdettiin ajelemaan aikaisin, jotta oltais joskus perillä ja myös vältettäisiin pahimmat Staut eli "mikään ei liiku seuraavaan 16 kilometriin" -ruuhkat.

Perille päästyämme oltiin senverran puhki ettei jaksettu kunnon turistin tavoin rynnätä heti kaupungille pyörimään. Siispä vietettiin rauhaisa ilta Flon kämpillä seuranamme siellä myös yöpynyt herra Lufthansan lentäjä Ulrich. Pojat kokkaili aika currypitoista kanakastiketta, mutta mahani selvisi suuremmin valittamatta koska keskityin lähinnä riisin popsimiseen.

Lauantaina käytiin Renén kanssa pyörimässä keskustassa muutaman tunnin ajan ennen pippaloiden alkua. Ilman kanssa sattui huipputuuri, koska edeltävän viikon ajan oli kaiketi lähinnä sadellut ja ollut kylmä. Aurinko paistoi kuitenkin niin, että etenkin René halusi pysytellä aika tiukasti varjossa. Huomio, se kestää siis kuumaa aurinkoa vielä huonommin kuin mä! Kaupunki on kyllä edelleen hurjan nätti. Käveltiin Zürichsee-järveksi muuttuvan Limmat-joen rannalla, istuttiin penkillä katselemassa veneitä ja maisemia ja pyörittiin myös vähän vanhassa kaupungissa, josta onneksi löydettiin myös etsimäni Bookbinders-liike. Mukaan tarttui yks valokuvakehys, joka odottelee nyt sopivan kuvan löytymistä ja seinälle pääsyä varmaan tovin jos toisenkin.

Itse juhlat oli symppikset. Paikkana oli siirtolapuutarha-alueella oleva mökki, jonka pihassa grillailtiin. Oltiin valitettavasti varsinkin aluksi molemmat niin dööd että seurusteltiin lähinnä keskenämme tiukasti sisätiloissa aurinkoa vältellen, mutta saatiin sitten koottua itsemme illan edetessä. Juhlapaikalta ei olleet mitkään pöllömmät näkymät, kuten kuvasta näkyy.

Sunnuntaina vuorossa oli lähinnä ajelu takaisin kotiin. Oli kyllä kiva tulla pitkästä aikaa tänne Darmstadtiin ja rauhoittua kaiken reissailun jälkeen. Ainoa miinuspuoli on jo mainitsemani yksinolo, mieluiten oisin tietty iltaisin sohvalla kainalossa. Pöh. Tänään välttelen iltaikävää vetämällä perinteiset överit paikallisen lievästi italiaanohenkisen ravintolan loistavassa torstaibuffetissa. Mums jo valmiiksi!

No niin, loman jälkeen on palattu taas arkeen - mikä mun osalta tarkoittaa juurikin päämäärätöntä hengailua töiden puutteessa vielä syyskuun alkuun asti ja Renén osalta tän viikon ajan päätöntä mittailua läpi yöt Berliinissä. Vietettyäni viimeiset noin kaks ja puoli viikkoa 24h vähintäänkin herran ja useimmiten myös useiden muidenkin henkilöiden seurassa tuntuu tää kämppä nyt harvinaisen tyhjältä. Tympeintä on yksin nukkuminen. Parisänky on yhdelle hengelle ihan liian iso eikä edes nallesta ja koirasta oo juurikaan avuksi, möh. Tästä huolimatta tein erinäisiäkin ennätyksiä viime yönä: ensinnäkin nukuin heräämättä puolestayöstä kymmeneen asti, mitä ei ole tapahtunut kuin kerran sitten huhtikuun. Vaelleltuani aamulla hetken eestaas ja muistettuani jopa ottaa lääkkeen menin ihan hetkeksi takaisin sänkyyn, minkä jälkeen heräsin puoli kolmelta. Hups ja jee, vihdoinkin univelkoi pienemmäksi!

Loma oli oikke mukava ja ajoittain aika täydeksi livahtaneesta aikataulusta huolimatta rentouttava. Kahviteltiin meillä valmistumiseni kunniaksi kaikkien kivojen ihmisten kanssa, käytiin katsomassa isovanhempia Turussa, katsastettiin Muse Helsingissä, käytiin tutustumassa tänvuotisiin Iittalan naivisteihin matkalla mökille, jossa oltiin kolmisen päivää nauttimassa rauhasta ja lämpimistä kesäilmoista, oltiin Elinan vieraana Tampereella, käytiin risteilemässä Helsingin saaristossa ja möhistiin meillä kotona maistellen iskän ja Annen erinäisiäkin herkkukeitoksia. Ilmat oli tietty uskomattomissa sfääreissä, ja koko loman aikana oli yksi päivä, jolloin lämpötila oli vaan jossain kahdenkympin tienoilla. Sanoinkin Renélle, että se sai nyt aivan väärän kuvan Suomen kesästä :)

Renén suosikkijuttu oli mökki, mistä oon tosi iloinen kert paikka on mulle hyvin tärkeä. Matka Jämsästä itse mökille aiheutti huvittuneisuutta: miten pitkälle metsään on ees mahdollista ajaa? Täällä Saksassahan termi "metsässä" tarkoittaa sitä, että kohteen vierestä alkaa jonkinkokoinen puita sisältävä pläntti. René sanoi muutenkin Suomen ilmapiirin olevan rentouttava Saksaan nähden, jossa kaikilla on aina kiire. Itse en oo niin kiinnittänyt huomiota aiheeseen, mutta ehkä asia sitten on niin. 

Saunassa käytiin tietty myös, yhdeksän kertaa jos nyt joku ois laskenut, köh. Ennen lähtöä mun mielenterveyttäni hiukan epäiltiin, koska kuka ihme nyt haluaa kuumaan huoneeseen jos ulkonakin on vähintään 30 astetta. Kovasti kuitenkin herrakin sit lopulta kyseli että mites, lämmitetäänkö tänäänkin sauna. Mökillä kävi perinteiset eli se kävi joka tauolla saunasta järvessä ja mä tyydyin kuistilla pönöttämiseen todeten et yyh kylmä tuulee märkää jään tänne.

Paluumatkaa valmistellessa meinas pukata hiukan jännitystä kun en millään keksinyt, millä saatais kaikki mukaan tarttuneet lahjukset ja itse ostetut (köh) tavarat ehjänä perille. Lopulta kaikki sujui oikein mainiosti eikä ylipainoakaan ees ollut (eli oisin hyvin voinut tuoda pari kirjaa mukana, pöh ja pöh). Aalto-maljakot, Iittalan uudet Vitriinit, Pentikin vati/lautanen/esine sekä erinäiset kivi-tuikut ja muut asiat saapuivat ehjänä perille ja ovat nyt löytäneet myös paikkansa täällä. Kämppä näyttää heti (vieläkin) kivemmalta! Nyt tarvitaan vielä kuvia seinille, niiden etsintä on vaiheessa. Ehkä vielä tän vuoden puolella!

Lähes kaikki laatikot on vihdoin purettu, joten otin vähän valokuvia. Niistä ei tietenkään välity miten käsittämättömän upee sekä mahtava tää kämppä on, mutta jotein käsitystä ehkä irtoaa kuitenkin. Makkarissa vallitsee edelleen kaaos (eikä sängyssä oo mun lempparilakanoita), joten sieltä on luvassa kuvia joskus myöhemmin. Lisäksi tänään saapuva suihkuverho pitää tietty vielä ikuistaa :)

Suihkuverhon mukana saapuu myös Meeri, jee! Luvassa on siis viikon verran suomen puhumista (pahoittelen jo etukäteen Renén puolesta) sekä enpä tiedä mitä. Varmaan lähinnä laiskottelua sekä mokkapalojen leipomista. Täällä on myös käsittämätön helle, joten välttelen ulosmenemistä parhaani mukaan ennen noin iltaseiskaa. Puh!

No nyt oon valmis! Leivoin eilen porkkana- ja tänään banaanikakkua, odottelen tässä vaan muutamaa ihmistä syömään niin sais itekin maistaa hotk mums! Kovin pitkii syöminkei ei valitettavasti ehdi tässä järjestellä kert Saksa pelaa illalla jalkapalloa, mutta kyllähän överit ehtii vetää nopeastikin.

No vihdoin saan aikaiseksi raapustaa jonkunlaisen päivityksen. Enpä tiedä mistä lähtisin liikkeelle, kert tässä on nyt vierähtänyt tovi jos toinenkin ilman että mua on pätkääkään kiinnostanut kirjoittaa yhtään mitään yhtään mihinkään. Listaan siis tässä tärkeimmät asiat enemmän tai vähemmän lyhyesti.

Ensinnäkin syy miksi ylipäänsä tulin tänne eli armas iso D on valmis, painettu, sidottu ja palautettu (viimeinen Elinan toimesta)! Hermot siinä loppurutistuksessa katosivat muutamaankin otteeseen riekaloiduttuaan ensin, mutta lopulta totesin olevani valmis Nyt ja viimeisten korjausten olevan niin uskomattoman yhdentekeviä että kuulkaa. Arvosanakin on jo saatu työstä, siitä tupsahti sanallinen ilmaisu erittäin hyvä ja numerollinen 4/5. Tärkeintähän dipassa lienee se fakta, että se on valmis, joten hip hip hurraa! Odotan vielä innolla valmiin mustakantisen kirjan näkemistä. Tällä hetkellä tämä tuleva kirjahyllyssä pölyttyvä merkkiteos sijaitsee Elinalla, pähkäilen vielä miten se saapuisi parhaiten ja edukkaimmin meille kotiin.

Ylemmän korkeakoulututkinnon ja diplomi-insinöörin loistotittelin saan ens keskiviikkona, nelinkertainen hurraahuuto. Tää prosessi ei oo juhlallista nähnytkään, tiedekuntaneuvoston kokouksessa herrat ja rouvat päättävät, että myös tämä tekn. yo valmistuu nyt. Siinä sitten aavistelen päivällä että jokonytjokonyt ja jossain vaiheessa kuulen toivottavasti irkitse valmistuneeni. Tämä ol tässä, ei ilotulitusta tai juhlapukua. 17. heinäkuuta kahvitellaan kuitenkin meillä koko suuren suvun ja vähän muidenkin kesken, eli vierasmäärä ylittää tuurilla jopa kymmenen. Iskälle tiedoksi että kuohuviiniä on kyllä hankittava! Katotaan saadaanko täältä jotain mukaan vai turvaudummeko Alkon valikoimiin (ja hintoihin).

Tässä on nyt laiskoteltu menemään tovi jos toinenkin dipan palauttamisen jälkeen. Meinasin alunperin että kuolen tylsyyteen ilman juuri mitään tekemistä, mutta ylläripylläri näin ei oo lainkaan käynyt. Käyn maanantaisin ja torstaisin parilla luennolla (kiinteän olomuodon fysiikkaa!), ja suurena suunnitelmanani oli lainata myös joku kof-kirja ja opiskella asioita, joita en vielä hallitse. No yllättäen kirja ei oo vielä ilmestynyt haltuuni, mutta oon aika optimistinen että ens viikolla jo! Sit jonkun pitäis vielä lukeakin sitä, hmm.

Dipan valmistumisen jälkeen tylsistymiseni esti niinkin jännittävä asia kuin asunnon etsintä. Päätettiin Renén kanssa että ois hyvä aika yhteisen kodin perustamiseen, joten sopivaa tarjokasta piti metsästää. Asuntonäytöissä ravaaminen oli paitsi pirun aikaavievää myös jokseenkin lannistavaa, koska paikalla oli usein noin kymmenen muutakin kiinnostunutta. Kohtuullisen pian kävi kuitenkin uskomaton mäihä ja saatiin luultavasti kaupungin nätein asunto :) Kämppä vapautuikin jo kesäkuun alusta, joten kovin pitkään ei tarvinnut odotella muuttoa täpinöissään. En voisi ehkä hehkuttaa tätä riittävästi, joten en ees aloita. Räpsin vähän kuvia tyhjästä kämpästä Picasaan, ja otan kalustetusta versiosta myös samat valokuvat kunhan päästään vihdoin viimeisistäkin laatikoista eroon. Ollaan nyt asusteltu täällä parisen viikkoa ja kaikki alkaa pikkuhiljaa olla järjestyksessä. Paras tapa päästä ihastelemaan asuntoa on tietty tulla kylään, vink vink! Meeri katsastaakin mestat jo viikon päästä, juhuu :)

Illan viimeinen jalkapallopeli alkaa kohta luojan kiitos olla lopussa, joten päästään unille. Lopetan siis tähän, katsotaan onnistunko päivittämään seuraavan kerran kenties kahden kuukauden päästä vaiko yllärinä jo aikaisemmin.