Meno on ollut viime aikoina perusvireeltään positiivista, mutta aakkosella ärsytettyä. Perjantaina saavutin kuitenkin pohjalukemat kolmesta syystä. Ensinnäkin edellämainittu kirjain on kiristänyt hermoja jo hetken, enkä oikein millään enää jaksais raapustella mitään ngh. Toisekseen ennen joulua vaivanneet terveysongelmat tekivät viehättävän paluun (tällä kertaa oon tosin tähän asti välttänyt sairaalan), mikä on hiukan vetänyt tunnelmia kohti kellarikerrosta. Perjantain aurinkoisen aamun pilasi lisäsi uutiskatsaus, joka selvensi miksi facebookissa oli niin paljon tuhka-aiheisia statuspäivityksiä. Revin pelihousuni tajutessani, etteivät iskä ja Anne pääsekään lentämään kylään suunnitellusti. Lopullisen hajoamisen aiheuttivat sinänsä kohtuullisen mitättömät korjaukset dipan tuloslukuun, jota oli jo pyöritelty eestaas kohtuullisen pitkään. René-parka ansaitsi jälleen kerran tulevan osuutensa dipan kiitosluvussa piristäen mua koko ruokatunnin ajan. Kevätauringon mahdollistama ulkona syöminen poisti myös suurehkon osan tuskastani (siunatut olkoon nykyiset säät), mutta pelastustoimenpiteistä huolimatta en päässyt enää mihinkään uskomattomaan huippuvireeseen.

Kirotut lento-ongelmat voin kuitenkin sentään unohtaa iskän soitettua ja informoitua, ettei mokoma ilmamatkustuskielto estä vierailua, kert laiva ja auto on keksitty! Jee jee. En oo varsinaisesti potenut koti-ikävää (en edelleenkään keksi mitä tekisin Suomessa pidemmän päälle), mutta on kyllä sanottava että oon ollut tosi iloinen tulevasta vierailusta ja kesällä koittavasta omasta visiitistäni (mulla on nykyään ehkä noin kaksi puheenaihetta, dippa ja Suomessa käyminen, hum). Tästä johtuen tuhkapilvi aiheutti kohtuullisen kokoisen henkilökohtaisen katastrofin iltapäivän iloiseen autoilu-uutiseen asti. Nyt voidaan pysytellä alkuperäisissä suunnitelmissa ens viikonlopun osalta (ohjelmassa jossain Mainin rannoilla ja Aschaffenburgissa ja mitä näitä nyt on ympäriämpäri pyöriskelyä sekä, achtung, Vanhempien Tapaaminen hoho!), ja missattiin ainoastaan aiottu sunnuntainen pyöriskely täällä Darmstadtissa. Ei huono.

Mitäs muuta. Oon lähes onnistunut tekemään jatko-opiskelupaikkapäätöksen uuh! Informoin asiasta lisää kun epävarmuustekijät ovat poistuneet. Lisäksi oon saanut vihdoin Eddien avustuksella pyöräni käyttökuntoon ja todennut kaipaavani ikiomaa versiotani aiheesta, lähinnä syistä tottumus, käsijarrut (ihan varmana joudun vielä johonkin kolariin noiden jalkajarrujen takia) ja vaihteiden kolmea suurempi lukumäärä.

Lopuksi voin randomina ihmetyksenaiheeni kertoa löytäneeni (tai oikeastaan muistaneeni) yhden ihan käsittämättömän asian paikallisessa elämänmenossa. Tässä kämppätilanteen ollessa hiukan epäselvä oon katsastellut tarjontaa ja tiedostanut jälleen, että täällä on tosiaankin tapana ottaa keittiö mukaan muuttaessa. Vuokra-asunnosta. Siis hyvin suuri osa vuokrattavista kämpistä tulee ilman keittiötä! Vaikka miten yritän, tää ei mahdu tajuntaani.