Asiakaspalvelusta
heinäkuuta 08, 2012
Lähistöllä on kummallinen pikkukylä. Koko paikassa on ilmeisesti vain yksi katu, mistä voi päätellä ettei asukaslukukaan nouse kovin korkeaksi. Paikallistin yhden ruokakaupan, muita palveluita en oikein lainkaan. Paitsi hää- ja juhlapukuliikkeitä. Ainakin kymmenen! Kukaan ei ole pystynyt selvittämään mulle miksi nämä kaupat ovat pesitytyneet juuri tuonne jumalan selän taakse, mutta näin on nyt käynyt. Ajettiin eilen paikan ohi ja päätettiin käydä katsomassa, minkälaista pukuvalikoimaa sulhasille on tarjolla. Asiallahan ei ole erityinen kiire, mutta näitä juttuja on ihan kiva pohdiskella silloin kun sattuu huvittamaan ja hoitaa sitten pikkuhiljaa valmiiksi. Tästä päästäänkin ongelman ytimeen.
Homma oli nimittäin sama kuin taannoin kihlasormusta etsiessämme. Puvun suhteen ollaan mietitty, että kätevintä olisi investoida jonkinväriseen ihan normaaliin, mutta laadukkaaseen pukuun, jota voi sitten käyttää myöhemmin juhlissa ja töissä. Näin ollen tämä saisi myös maksaa huoletta ihan kohtuullisesti, hääpäivänä kuitenkin toive olisi että puku olisi vähän laadukkaampi, jotta sitä kautta saataisiin juhlavuutta hommaan. Jotenkin ajateltiin että tämä järjenjuoksu olisi myös myyjien logiikan mukainen, mutta ilmeisesti ei. Tarjolle tuli lähes poikkeuksetta vaan niitä hintahaarukan alkupään yksilöitä. Jos yllettiin ihan keskiluokkaankin asti, tuli puvun mukana kommenttia, että tämä on nyt sitten kyllä vähän hintavampi. Tai pukua tarjotessa myyjä loi ensin merkitsevän silmäyksen hintalappuun. Sormuskaupoilla tarina oli tosiaan samankaltainen. Parhaaseen suoritukseen ylsi yksi myyjä, joka kysyi eka minkälaista rinkulaa ollaan mietitty, ja sanoi sitten että katsokaapa tästä telineestä, oisko jotain makuun sopivaa, mutta huomioikaa että tätä halvempia meiltä ei sitten kyllä löydy. Parin samankaltaisen huomautuksen ja hinnan korostuksen jälkeen mun oli jo pakko sanoa, ettei se euromäärä lapussa oo meille nyt aivan ensisijainen kriteeri. Ajateltiin kuitenkin lähteä siitä, että sormus miellyttää molempia osapuolia.
En tiedä miten tähän ns. palvelualttiuteen olisi suhtauduttava. Pukukaupoille mentäessä olisi ilmeisesti järkevintä sanoa suoraan liikkeeseen astuessa, että etsimme pukua häihin, ja budjettimme yltää huoletta summaan x asti. Jälkeenpäin keksin aina aika nasevia kommentteja, kuten että jos asiakaspalvelu ja kaikken vaihtoehtojen esittely ei maistu, niin löydämme etsimämme varmaan muistakin liikkeistä, mutta moisten laukominen itse tilanteessa ois meille molemmille kuitenkin vähän kiusallista. Pääsyynä tähän ilmiöön on varmastikin pukeutumisemme, mutta ei ihminen nyt hitto kesähelteellä varmasti lähde vetämään päälleen kauluspaitaa ja suoria housuja ihan vain siksi, että jossain pukukaupassa otettais asiakas vakavasti. Ehkä. Rahamme jätämme kuitenkin vain paikkoihin, joissa tuntuu että meidät otetaan tosissaan. Etsintöjä siis jatketaan ja mustalla listalla on taas pari liikettä lisää. Pitäkää tunkkinne.
4 kommenttia
Hi,hi! Tarjosivat halpaa kamaa, kun kuulivat vieraan aksentin. Noin kävi minullekin joskus 40 vuotta sitten, mutta ei käy enää.Enhän minäkään ruvennut heiltä väkisin mitään "ryöstämään", kun ei huvittanut myydä. Nyt näissä keskikokoisissa ja suuremmissa kaupungeissa on opittu, että naisilla ja ulkomaalaisillakin on rahaa.Saattaa olla, että noissa käymissäsi paikoissa ollaan hiukan takapajulla - tai että saksalaiset miehet ovat pihejä. En tiedä, kun tuli ostetuksi sormus Suomesta ja tunnen vain yhden saksalaisen miehen lähemmin, ja hänetkin vain muistoissa. Miehettömän naisen palvelussa auto- ja asuntokauppoja myöten on ollut nyttemmin kiitettävää. Pidä pääsi.Die Kundin ist Königin!(Der Kunde ist König!) Jos palvelu on nihkeää:"Danke schön. Ich werde es mir noch überlegen. Auf wiedersehen."
VastaaPoistaEn oo ihan varma tosta aksentista - toinen osapuoli kun on kuitenkin pesunkestävä saksalainen, enkä itekään nyt aivan täysin avuttomalta ulkomaalaiselta kuulosta. Luulen ennemminkin, ettei noihin liikkeisiin tarviis mennä shortseissa ja printti-t-paidassa... Pihejähän nämä ovat sinänsä kaikki (lienee kansan perusluonteenpiirre) mutta en sit tiedä, kenelle liikkeiden koko valikoima esitellään. Pitäkööt tunkkinsa. Ajateltiin kokeilla seuraavan kerran asiointia täällä kaupungissa, tai ehkä Frankfurtissa. Siellä luulis olevan riittävästi nuorta pankkiiria, joten meidänkin ikäluokkaan ollaan ehkä totuttu pukukaupoilla ;)
PoistaMoi! Täällä ilmoittautuu blogisi tuore "fani"! Ahmaisin lukea kaikki kirjoitukset ja nyt odotan innolla lisää. Minullakin on ollut vuosien ajan haaveena muuttaa Saksaan. Kaikki taisi alkaa ystävyyskouluvierailusta yli 10v sitten yläasteella. Tällä hetkellä opiskeluni ovat vielä kesken, mutta aika näyttää. Minulla on taustalla vaan B3-tason Saksa, josta suurin osa on tietenkin jo vaipunut unholaan. Lisäksi opiskelemani ala on terveydenhoitoa, joten omalla alalla työllistyminen vaatisi hyvän kielitaidon. En lisäksi tiedä onko suomalainen tutkinto miten arvostettu sielläpäin. Mukavaa kesää sinne ja terkkuja sateisesta Suomesta :)
VastaaPoistaOoh! Tervetuloa! Yritänkin ihan kunniaksesi saada tässä aikaan kirjoituksen edes jokseenkin piakkoin. On jäänyt ihan hävettävän vähälle tää päivittely, mutta ehkä tämä taas tästä. Tää Saksa on kyllä siitä kumma maa, että tänne tuntuu jäävän aika helposti "jumiin" ;) En oo lainkaan ainoa, joka tuli vaan käymään ja jäi sille tielleen. Yksittäisistä tutkinnoista en osaa sanoa, mutta Suomi yleisesti ja myös meikäläinen koulutus on täällä aika kovassa kurssissa. Huonompiakin lähtömaita on siis olemassa, jos jossain vaiheessa päätät oikeesti kokeilla :)
Poista