Työkriisiä pukkaa
kesäkuuta 30, 2011
...jälleen kerran. En tiedä millä tästä pääsisi eroon, eihän oo mitään järkeä märehtiä iltaansa pilalle koska ei ollut muka riitttävän ahkera ja/tai ymmärtänyt jotain ja/tai käynyt jotain kurssia yliopistossa vuonna 2005.
Otin tänään asiakseni lukea arkkivihollisaihettani eli kiinteän olomuodon fysiikkaa. Se on edelleen aika vaikeeta. Vastaan tuli parikin yhtälöä, jotka eivät suoraan sanottuna kertoneet mulle yhtään mitään. Koska kello oli tässä vaiheessa jo kohtuullisen paljon enkä halunnut kuluttaa koko iltaani töissä, päätin lopettaa kiroilun ja suunnata kotiin. Ensin olin pahalla tuulella ja sitten iski surkeus. Kerron miksi, jotta tulisi selväksi miten absurdit asiat aiheuttaa mulle suuria ongelmia.
Syy 1: Mitenkä pirussa meinaan ikinä päästä kiinni tohon fysiikkaan, kun kirjan lukeminen kärsivällisesti alusta alkaen paljastaa vaan, että sieltä taustalta on vaipunut unohduksiin sekä matikan että fysiikan perusjututkin, niitä kun en oo yliopistossakaan tarvinnut sitten vuoden 2004? Epäonnekseni hommat pitäis kuitenkin hallita, noihin fyysisiin asioihin kun törmään kuitenkin säännöllisesti miettiessäni omia tutkimuksiani.
Syy 2: Mitenkä pirussa saan ikinä määräajassa aikaan mitään hyvää väitöskirjaa, kun niin paljon aikaa on tuhrattava asioiden parissa, jotka useimmat muut on järkevästi opiskelleet jo maisterintutkintonsa aikana?
Syy 3: Hyvän väitöskirjan aikaansaaminen tuntuu muutenkin kovin kaukaiselta ajatukselta, koska oon myös vakuuttunut että oon töissä kovin saamaton. Mulle saa ehkä helpoiten aiheutettua kriisin vihjaisemalla, että oon laiska työntekijä. Aina vois tehdä enemmän! Teoriassa oon kyllä tietoinen siitä, ettei vaan oo mahdollista työskennellä ahkerasti koko ajan fyysisesti työpaikalla sijaitessaan. Mut silti ehkä vois vähän enemmän...
Syy 4: Oon kyllä ihan rehellisesti sanottuna sitä mieltä, ettei varmaan oo olemassa tieteellistä asiaa, joka ois mulle liian vaikea ja jota en siten ymmärtäisi, vaikka yrittäisin kuinka. Tää on sinänsä ihan kiva ja positiivinenkin ajatus, jonka seurauksena on kuitenkin valitettavasti se, että mielestäni ymmärtämättömät asiat tarkoittaa, etten oo tehnyt niiden tajuamiseksi riittävästi töitä.
Esimerkkinä ajatusmaailmastani voin antaa yhden automaattisen mietteeni, joka on omastakin mielestäni absurdiudessaan jo naurettava. Kyselin joskus meidän sihteeriltä, miten ylityötuntien kanssa on perinteisesti toimittu esim. tilanteissa, joissa konferenssiin on lähdettävä jo sunnuntaina. Kuulemma mitään yleistä linjaa ei ole, parasta ois kysyä muilta jatko-opiskelijoilta miten homma on hoidettu (meillä ei siis lasketa mitään tunteja, lomapäivät kyllä mutta oikeestaan saa mennä ja tulla miten kiinnostaa). Lomapäivien riittävyys ei lisäksi normaalisti ole ollut niinkään suuri ongelma ryhmässä, koska aina on myös tyyppejä, jotka ihan tietoisesti pitää vain vähän lomaa, jotta valmistuisivat nopeammin. Loma uhrataan siis investointina väitöskirjaa varten. Meikän ensimmäinen ajatus: oon kyllä löysä työntekijä kun ajattelin pitää kaikki 26 lomapäivää. Siis suoraan sanottuna laiska.
Tässä vaiheessa Renén teki varmasti mieli nauraa mut pihalle, mutta nää jutut aiemminkin kuulleena se hylkäsi idean ja keskittyi sen sijaan selvittämään mulle jälleen kerran, miksei näissä ajatuksissa oo mitään järkeä ja miksi on parempiakin ajanviettotapoja kuin töiden takia masentuminen. Lisäksi ei kuulemma oo mitään syytä möhistä. Teoriassa allekirjoitan väitteen kyllä, mutta mitenkähän sen sais myös sisäistettyä? Bonuksena harmistuin lopuksi siitäkin, että päästin itseni taas huonolle tuulelle töiden takia. Oon nimittäin varma että turha stressaus saa mahan heti pahempaan kuntoon, tähän mennessä huonommat vaiheet on kaikki tulleet kun oon ollut ite stressaantunut ja/tai matalalentoisissa tunnelmissa. Möhinöistä ja stressistä syyllistyminen ja sitä kautta tuplaharmistuksen luominen on tietty paras idea tähän hätään.
Tää kirjoittaminen sentään vähän valottaa mullekin, että aika naurettavasta asiasta on kyse. Onneksi mulla on aseenani eilen tullut ja vielä puoliksi lukematon Avotakka, jonka pitäis saada ajatukset jälleen raiteilleen. Huomenna on ehkä taas parempi meno, ja vaikkei niin kävisikään niin ainakin on perjantai.
3 kommenttia
Mä näin varmaan unta, että lähetin sulle kommentin, kun ei sitä täällä näy...
VastaaPoistaJoka tapauksessa: mäkin tunnen syyllisyttä lomapäivistä. Me saadaan ihan tajuttomasti lomaa (melkein 8 viikkoa) ja vaikka en ajatellutkaan sitä ihan kaikkea käyttää, niin tuntuu että kaikki muut ottaa vähemmän lomaa. Toisaalta ärsyttää: miksi niitä lomapäiviä annetaan niin paljon, jos oletetaan ettei niitä kuitenkaan käytetä?
Tsemppiä työstressiin! Mulla se menee kausittain, nyt on aika hyvä fiilikset. Tosin viikon päästä alkava loma varmaan vaikuttaa, kun eihän tässä kuitenkaan mitään hyödyllistä enää ehtisi tehdä...
Huh, 8 viikkoa! Kohtuullisen kova määrä, tossa tilanteessa ymmärrän jo jos kaikkea ei tuu otettua. Musta nää meidän viitisen viikkoa on järjellisesti ajateltuna ihan ok, saa vähän irtauduttua mutta on kuitenkin vielä enemmän töissä kun vapaalla ;) Luulen että meidän nykyisistä jatko-opiskelijoista suurin osa jopa pitää kaikki lomansa. Yritän muistutella itelleni että taukojen pitäminen sekä työpäivän aikana että lomien muodossa saattaa hyvinkin parantaa tehokkuutta ja siten myös lopulta lisätä työmäärää.
VastaaPoistaTyömöhinät tulee täälläkin aina kausimuodossa. Nyt on käynnissä yleisestikin vähän tympivä vaihe, tuntuu että tutkimusten suunta ei oo mulle vielä oikein ihan selvillä enkä siis osaa ees sanoa mitä kaikkea haluaisin mitata ja miten ja miksi. Mielessä kummittelee vaan Suomen proffani sanat, joiden mukaan tutkimuksessa kaiken a ja o on suunnitelmallisuus, koskaan ei saa tulla eteen tilannetta ettei tiedä mitä tekee huomenna. Kuitenkin istun välillä aina muutamia päiviä tietokoneen ääressä suuria linjoja miettien. Ihmekös tuo jos moisesta tulee huonolle tuulelle, parasta on jos saa labrassa aikaan jotain tuloksia (niiden laadusta voi sit olla välillä montaa mieltä...).
Kuulostaa jokseenkin tutulta tuo asioiden ymmärtämättömyys - mä en tosin pääse siihenkään vaiheeseen, että syyttäisin aikaansaavuuteni puutetta vaan lähden sille linjalle, että oonkin tyhmä. Ehkä molempien kannattaisi harkita vähän ihmisystävällisempää lähestymistapaa?
VastaaPoistaSen sijaan stressaamista stressaamisesta en oo vielä kokeillut, ja taidan jättää tällä kertaa sun esimerkin välistä.
Tsemppiä sit vaan, kohta ootte jo liian kuumassa Suomessa!