Lämpötilat pyörii tällä hetkellä tuolla kolmenkymmenen paremmalla puolella. En ole mitenkään aivan varauksettoman innostunut tästä, mutta onneksi helteet sentään sattuvat työpäiviksi, jolloin voin viettää suurimman osan ajastani hyvin viileässä labrassa ja kohtuullisen mukavassa toimistossa. R:lle sattui huonompi tuuri: tänään oli projektitapaaminen BASFin herrojen kanssa, eikä sinne oikein iljennyt lähteä shortseissa ja t-paidassa. Ei käy kateeks. Hengissä tuo kuitenkin näytti saapuneen kotiin.

Juhannus oli ja meni ilman, että koko tapausta edes huomasi. Ei siis ole juhlan tai huomion aihe Saksassa. Siispä vietin aivan normaalin viikonlopun ilman mökkiä tai grilliä. Syötyä tuli kyllä sentään hyvin, kuten kai ajankohtaan kuuluu. Perjantaina oltiin kutsuttu letuille, isäntäparilla oli mahtava pöydällä sijaitseva tefalin kuuden hengen lettupannulaite. Ideaali homma, kenenkään ei tarvinnut seisoskella hellan ääressä. Kyllä maistui kaikilla täytteillä! Lauantaiksi olin houkutellut tuoreimman tuntemani avioparin meille panna cotalla, kannatti sillä jälkkäri maistui itsellenikin mums.

Eilen käytiin istumassa iltaa R:n Australiaan muuttaneen ja täällä käymässä olevan kaverin ja muun sekalaisen seurueen kanssa. Tuli puheeksi maille tyypilliset ruoat, joita kukaan täysjärkinen ulkopuolinen ei syö, siis anteeksi paikalliset erikoisuudet. Kysyivät onko Suomessa moisia. En keksinyt yhtään (koska en jaksanut alkaa selittää mitä mämmi on), mutta Renéllä oli heti vastaus valmiina. Suomalaiset syö makaronisalaattia, johon on laitettu kananmunaa ja maitoa, ja tätä vielä ketsupin kanssa! Ällöö.

Oon murtunut, makaronilaatikko kun on kuitenkin ollut perinteisesti yksi lemppareistani. :D