Meillä on tänään taas vapaapäivä, tällä kertaa katolinen Fronleichnam eli Corpus Christi (tsek wiki jos haluat tietää miksi tätä juhlitaan, itse en ole vielä päässyt niin pitkälle). Mikäs siinä, möllöttelen mielelläni kotona. Näin vapaan kunniaksi mielessä kävi, että jotain tarttis ehkä tehdä. Siivous ei ole vielä alkanut napostella, eikä leipomuksiakaan oo syntynyt. Niiden sijaan selailin vähän valokuvia läpi ja totesin ilokseni, että eräitä otoksia kestää vihdoin katsella parkumatta.

Rakas koiramme Arttu tuli helmikuun alussa tiensä päähän 14 vuoden kunnioitettavassa iässä.  Tää ei tullut mulle minään yllätyksenä, mutta otti kuitenkin niin koville että vietin seuraavat päivät vuolaita kyyneleitä vuodattaen. Asetin itselleni valokuvienkatselukiellon, ettei silmät nyt aivan turpoaisi umpeen, mutta nyt sujuu taas. Siispä näin pienellä viiveellä julkaistakoon pienen armaan herran muistoksi muutama otos. Ehkä kotiväkikin ymmärtää näiden myötä, että uuden pennun hankinta ois erinomaisen kova juttu ja hyvä idea, niin valtavasti iloa tämä yksi karvapallero toi meidän kaikkien eloon.