Vihdoinkin kesäaika! Tunti lisää valoa iltaisin muuttaa kaiken. Näin erityisesti, kun sen yhdistää täydestä meneviin kesäisiin lämpötiloihin. Sanon tämän joka kevät, enkä tee poikkeusta tänäkään vuonna: on ihanaa asua Keski-Euroopassa, kun kevät tulee niin aikaisin.

Kävin töiden jälkeen kaupungilla. Koko paikka oli täynnä ihmisiä syömässä jäätelöä ja juomassa espressoa terassilla. Harmittelin, etten älynnyt laittaa aamulla ballerinoja jalkaan, ne olisivat viilentäneet oloa edes jonkin verran. Katselin lievästi kateellisina ihmisten t-paita ja lyhyet housut -komboja; oma raskauspöksyvalikoimani pitää kätevästi sisällään ainoastaan farkkuja.

Asianani oli etsiä miehelle väitöslahjaa. En vielä tullut mihinkään päätökseen, mutta löysin sentään harkinnan arvoisen idean. Lahjan sijaan ostin itselleni rahkamunkkeja, jotka söin jo. Mmm.

Luulen että tämä kummallinen energiapuuska juontaa juurensa kesäajan ja lämpöasteiden lisäksi siihen, että tänään alkoi viimeinen työviikkoni ennen äitiyslomaa. Pelkkä ajatuskin riittää rentouttamaan lievästi uupunutta kansalaista: enää ei tarvitse jaksaa kuin neljä työpäivää, joten ei niitä varten varmaan kannata edes väsähtää.

Talouden toisen osapuolen kuumeinen väitöstilaisuuteen valmistautuminen jatkuu. Jotta itse pysyisin edes jotenkin järjissäni, päätin kokata jotain varmasti sikahyvää. Siis pastaa! Okei, huijasin otsikossa - ei näihin kyllä koko päivää mennyt. Saavutukseen vaadittiin lisäksi alku- ja jälkiruoka, jättiannos leipää sekä eväät huomiselle. En kyllä kuitenkaan menisi kutsumaan itse tehtyjä ravioleja pikaruoaksi, sillä kyllä näihin kaikkinensa useampi tunti upposi.

Koko hommahan lähti siitä, että ostimme vihdoin yleiskoneen. Tähän väliin kolminkertainen hurraahuuto käsiä samalla riemukkaasti ilmaan huitoen! Kenwood on ollut meillä nyt parisen viikkoa, ja sillä on jo tehty marenkia, leipää, pitsaa, smoothieta, siivuteltu erinäisiä kasviksia ja nyt myös vaatimani pastakone pääsi käyttöön. Mää rakastan tuota vehjettä, se tekee kaikesta helppoa ja nopeaa - ja ainakin kaikesta vaivattavasta myös huomattavasti parempaa kuin omin käsivoimin tuotettu. 

Sivuraiteilta takaisin pastaan. Ideaalitapauksessa pastataikinaan tulisi käyttää durumvehnäjauhoja. Koska niitä ei kuitenkaan löytynyt sitten mistään, ostin normivehnää. Paketissa sentään kehuttiin jauhojen soveltuvan pastan tekoon. Vaivasin taikinaa ensin koneen taikinakoukulla ja lopuksi vielä lyhyesti käsin. Näin homma hoitui ihanan nopeasti ilman sen suurempaa hikoilua. Reseptin otin pastakoneen ohjekirjasesta:

500 g jauhoja

4 kananmunaa

1/2 tl öljyä

1/4 tl suolaa

loraus vettä, jos taikina on liian kuivaa

Täytteeksi tein Isyyspakkaus-blogin ohjeella pinaatti-sitruuna-ricottaseosta. Valmiiden raviolien kaveriksi keitttelin vielä samasta kirjoituksesta löytyvän salvia-voikastikkeen, tosin kuivatusta salviasta kun sitä sattui roikkumaan keittiössä. 

Pastan kaulitseminen ja itse raviolien tekeminen oli tosi hauskaa puuhastelua. Ei siis haitannut yhtään, että siihen sai kaiken asiaankuuluvan säädön kanssa kulumaan kohtuullisen reippaasti aikaa. Meillä ei tietenkään ollut käytössä taikinarullaa, joten leikkelin raviolit ihan vaan pitsarullalla. Niihin ei siis tullut nättiä sahalaitareunusta, mutta eipä tuo ole niin justiinsa. Isyyspakkauksen ohjeen mukainen täytemäärä oli sattumalta juuri sopiva tekemälleni taikinalle. Tosin on kyllä sanottava, että raviolien reunat jäivät usein aika reippaan kokoisiksi, kun vähän arastelin täytteen määrän kanssa. Ei haitannut makua. 

Tarjosin raviolit alkusalaatin jälkeen edellä mainitun voi-salviakastikkeen sekä parmesanraasteen kanssa. Olimme molemmat aivan haltioissamme, niin hyviä näistä tuli! Söimme tekemästäni annoksesta noin puolet ja loput pakastin leivinpaperilla erotelluina kerroksina ihan pakastepussissa. Nyt voi siis kaivella nälän iskiessä pakkasesta ihan itse tehtyä pastaa keitettäväksi, mitä luksusta!

Olen listojen suuri ystävä. Luen mielelläni muiden tekemiä listoja ja tuotan niitä ongelmitta myös itse. Siksi innostuinkin heti, kun Things to make and do -Maija pyysi kertomaan top 5 -asioitani annetuista aiheista. 

KOSMETIIKAN LUOTTOTUOTTEENI

Ottamaani kuvaa katsellessani huomasin heti alkuun, etten diplomi-insinöörinä ja tulevana tekniikan tohtorina näköjään osaa laskea viiteen. Siispä kosmetiikasta top kutonen, olkaa hyvä:

Bepanthen. Tämä klassikko on kuulunut arkeeni jo vuositolkulla. Se pelastaa etenkin kuivat huulet, mutta myös muut ihon kriisitilanteet. 

Sensain 38 °C separating & lengthening -ripsiväri. Tätä tai muita Sensain (ennen Kanebo) 38 °C -sarjan ripsareita olen käyttänyt jo kultaisen 90-luvun lopusta lähtien eli viitisentoista vuotta (nyt piti nielaista pari kertaa - missä vaiheessa aika on kulunut näin?). Toki rinnalla on ollut useita muitakin, hieman dramaattisemman lopputuloksen aikaansaavia yksilöitä, mutta tämä vain ja ainoastaan lämpimällä vedellä poistettava ripsiväri on aina kuvioissa. En voi sietää silmien alle leviäviä ripsareita ja arvostan kovasti sitä, etteivät nämä Sensait tee sitä missään tilanteessa.

Diorin irtopuuteri. Myös yksi ikuisuustuote. Puuterin käyttö on mulla aika kausittaista, mutta kun sitä käytän, tykkään tästä Diorista. Ihosta tulee ihanan samettinen eikä lainkaan puuteroidun näköinen. Ehdottomana bonuksena mainittakoon, että purkki kestää ikuisuuden. 

Mia Höydön Valo-silmänympärysvoide. Ihoni ja etenkin silmänympärykseni ovat melkeinpä aina erittäin kuivat, ja hoitotuotteiden on oltava tehokkaita. Riittävän ytyä silmänympärysvoidetta ei meinannut löytyä, kunnes ostin tämän nykyisen viime keväänä. 

Cattierin hemmotteleva vartalovoide. Mainittuun kuivuuteen tarvitaan myös riittävän kosteuttava vartalovoide. Sen on kuitenkin myös imeydyttävä samantien, koska en voi sietää tahmaiseksi jäävää ihoa. Tämä toimii. Bonuspisteitä makuhermooni osuvasta tuubista, jota pitää mielellään esillä kylppärissä.

Sensain Sponge chief -puhdistuspyyhe. Viime keväänä naaman iho ei meinannut rauhoittua sitten millään, vaikka testasin arviolta noin sataa eri puhdistusainetta, kokeilin kauniita ajatuksia, harkitsin voodoota ja yritin välinpitämättömyystaktiikkaa. Sitten löysin nämä puhdistuspyyhkeet. Vika olikin siinä, etteivät putsarini poistaneet meikkiä kunnolla. Sensain liinalla se onnistuu ongelmitta niin, että edelleen hämmästyttää. Putsari naamalle, liina kosteaksi, naaman pyyhkäisy puhtaaksi ja kuivaksi. Meikit ja puhdistusaine lähtevät liinasta ihan vaan vedellä. Olen myyty.

RAKKAIMMAT KIRPPARILÖYTÖNI

Nyt on nolosti sanottava, etten keksi tähän hätään mitään erityistä! En ole mikään kirpparihiiri, vaikka muiden löydöksiä aina ihailenkin. Ainoa oikeasti rakas, mainittava asia on joskus ikuisuus sitten huuto.netistä löytämäni Elina Karjalaisen Perhe on paras -pakinakokoelma. Luin kirjan ties miten moneen kertaan nuorempana ja olin onneni kukkuloilla saatuani sen myös itselleni, painos kun oli loppunut jo aikoja sitten.

DESIGNESINEET, JOISTA HAAVEILEN

 

Tom Dixonin Beat-valaisimet. Nimenomaan kombona eri muotoja yhdistäen. 

Hang it all -naulakko. Tästä olen tykännyt niin kauan kuin muistan. Naulakolle on jo varattu mielessäni paikka lastenhuoneesta, joka kylläkin sijaitsee vasta seuraavassa asunnossamme.

Artekin jatkettava pöytä 97. Yleisesti ottaen voisin muuttaa asumaan Artekin kuvastoihin. Jos huonekalu on kestänyt aikaa ja katseita jo sen kuutisenkymmentä vuotta, se varmasti näyttää hyvältä myös, kun olen itse eläköitymässä. Jatkettava ruokapöytä olisi ihana, sen ympärille saisi paljon vieraita tarvittaessa.

E60-jakkara. Kuten jo mainitsin, Artek. Jakkara ja nimenomaan sen nelijalkainen, hieman tukevampi versio toimisi korokkeena, istuimena, sivupöytänä ja missä sitä nyt ikinä tarvittaisiinkaan. 

Woodnotesin k-nojatuoli. Pyörivällä jalalla. Ystävälläni on tämä tuoli ja ihastuin siihen ensi-istumalta. Niin mukava ja niin kaunis!

PARHAAT ARKIRUOKANI

Piirakka. Inspiraation loppuessa varma valinta evääksi töihin. Ainekset löytyvät oikeastaan aina jääkaapista, ja täytteeksi voi laittaa kaikki mahdolliset jämät.

Lihapullat. Ihan perinteiset ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä. Aina välillä on niitä iltoja, jolloin kokkaaminen ei vaan kerta kaikkiaan huvita, mutta jotain evästä on saatava. Lihapulliin pitää uhrata minimaalinen määrä aikaa ja vaivaa, ja ne maistuvat aina perunamuusin ja puolukkahillon kanssa.

Linssinviljelijän paistos eli shepherd's pien kasvisversio. Viiden tähden vegaani -keittokirjan ohje (jota ei valitettavasti ole netissä) on loistava. Lopputulos kuuluu sarjaan "aika ruma mutta maistuu ihan sairaan hyvältä". Kyseessä on siis uunivuoka, jossa pohjalla on vihreistä linsseistä tehty kastike ja sen päällä perunamuusia. Googlettamalla shepherd's pie lentils löytyy erinäisiä ohjeita.

Vuonankaalipohjainen salaatti. Pelastaa köyhemmätkin eväät ja syntyy nopeasti. Pilkon vuonankaalin sekaan useimmiten joko avokadon tai appelsiinin (tai heitän kaveriksi kuivattuja karpaloita ja ehkä jotain siemeniä) ja lisään öljyä, etikkaa ja ripauksen suolaa ja pippuria. Nähdään useimmiten piirakan, mutta myös monien muiden eväiden kaverina.

Hedelmäsalaatti. Tätä syön oikeastaan päivittäin. Joko aamupalalla jogurtin ja myslin kanssa, tai jos meneillään on puuro ja pakastemarjat -aamupalakausi, viimeistään iltapäivällä töissä myöskin jogurtin kera. Hedelmät ovat niitä, joiden kausi sattuu olemaan juuri käynnissä. Banaani on vakio.

Suomi / Helsinki. Ulkosuomalaisena luonnollinen valinta. Peittoaa kaikki muut kohteet.

Kesämökki. Rakkain paikka, ei tarvinne selityksiä. Tänne on päästävä joka kesä ja pois lähtiessä harmittaa joka kerta, ettei ehdi jäädä pidemmäksi aikaa.

Kööpenhamina. Aivan ihana kaupunki. Niin kaunis, leppoisa ja täynnä toinen toistaan parempia ravintoloita. Lempikaupunkini ulkomailla.

Berliini. Saksan pääkaupungissa on ihan omanlaisensa tunnelma. Kaupunki on kiehtova sekoitus rumaa ja kaunista, uutta ja vanhaa, ränsistynyttä ja sliipattua. Historia on läsnä joka paikassa. Alhainen hintataso jaksaa joka kerta yllättää, ja hipsteripaikkoja löytyy vaativampaankin makuun. 

Zürich. Kävimme täällä vaihtovuoden interraililla ystäväni kanssa, ja ihastuin kaupunkiin niin, että sinne piti päästä saman vuoden aikana vielä uudestaan. Ihana keskusta pienine katuineen ja mielen levolliseksi tekevä rantapromenadi ovat just eikä melkein makuuni.

Haluaisin mielelläni kuulla, minkälaisia listoja seuraavissa blogeissa saadaan aikaan:

Kotivalossa

Elämäni sanoina

Sanoin ja kuv(as)in

Lapasesta lähti

Oh, wie nordisch!

Aiheiksi annan seuraavat:

Parasta kodissani

Kosmetiikan luottotuotteeni

Parhaat ruokani

Arkeani ilahduttavat

Lempiesineeni

Tähän asti en ole edes ottanut pavlovaa huomioon potentiaalisena jälkiruokana, koska marenki (se ei kuitenkaan onnistu) ja kermatäyte (en oikeastaan pidä kermavaahdosta) ja oikeastaan koko kokonaisuus (kuulostaa vaikealta, parempi ignoorata johdonmukaisesti koko homma). 

Meillä oli kuitenkin jouluna tarjolla ihan sikahyviä pieniä karpalo-kinuskipavlovia, ja ehkä sen jälkeen mieleen jäi kytemään ajatus, että josko sitä itsekin uskaltautuisi joskus kokeilemaan. Eilen iski sopivasti yhtäkkinen pavlovahimo yhdistettynä kahvivieraisiin, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Kannatti, sillä kävi kuten useimpien asioiden kanssa: koko valmistusprosessi oli aivan naurettavan yksinkertainen ja lopputulos mainio. Turhaan arastelin.

Bonuksena mainittakoon, että tällä saa varmoja emäntäpisteitä ruokavierailta, sillä valmis pavlova on kieltämättä varsin upean näköinen ilmestys.

Syksy ja talvi (tai siis eihän täällä mitään talvea ollutkaan, mutta tiedätte mitä tarkoitan) vilahtivat ohi ilman mielenkiintoa mihinkään ostoksiin tai sen kummempaan ulkonäköön panostamiseen. Kropan kasvavien mittasuhteiden takia useimmissa normaaleissa vaateostoksissa ei ole edes mitään järkeä, ja suureen äitiysvaatevarastoon panostaminen muutaman kuukauden takia tuntuu täysin turhalta. 

Mikä lie kevätefekti, mutta lisääntynyt auringonpaiste ja parhaimmillaan parinkymmenen asteen kieppeillä huitelevat lämpötilat yhdistettynä siihen, etten voi käyttää normaalista vaatevarastostani kuin neuletakkeja saivat aikaan välittömän himon päästä vähän kaupungille. Siis menoksi. Löysin Repeatilta aivan täydellisen värisen neuletakin, jota sovittaessani arvelimme myyjän kanssa sen sopivan myös mahattomaan versioon kirjoittajasta. Neuleen seuraksi oli kerrassaan välttämätöntä hankkia pari huivia, ah niin ihanissa sävyissä nekin.

Myös kosmetiikkapuolella ollaan menty jo kuukausia linjalla "matalan aidan sijaan olisi parempi, jos sellaista ei olisi lainkaan". Siksipä hykertelin riemusta saadessani ostaa uuden meikkivoiteen loppuneen tilalle. Hiekkapaperia muistuttavaan ihooni kyllästyneenä tartuin myös myyjän suositukseen kosteusvoiteesta. Kreikkalaisen Korresin rasvoja mulla on ollut ennenkin, ja olen tykännyt kovasti. Tällä kertaa ostin vesikrassivoiteen, jota näköjään saa myös vaikkapa Suomesta ainakin Sokokselta ja Stockalta. Aika pieniä ja sinänsä mitäänsanomattomia juttuja nämä kaksi ostosta, mutta kummasti aamutoimet kylppärissä ovat taas tuntuneet erityisemmiltä. Juuri tähän pyrin: kaapista löytyy vain muutamia juttuja, mutta ne ovat kovin mieleisiä ja luovat ehkä myös pienen illuusion siitä paljon puhutusta arjen luksuksesta. 

Täällä on pitänyt hieman kiirettä. Toisen osapuolen väitöstilaisuus on parin viikon päästä, minkä johdosta vapaa-ajan ongelmia ei ole juurikaan ollut. Itse keskityn taloudenhoidon ohella kiittämään kaikkia mahdollisia tahoja siitä, että äitiysloma alkaa kahden viikon päästä.

Koska ihmisen täytyy syödä, oli tohtoristitteli tulossa tai ei, ehdimme kuitenkin viime sunnuntaina emännöimään ja isännöimään kaverille synttärilahjaksi antamaamme brunssia. Leivoin tätä spektaakkelia varten uusimman Glorian Ruoan & Viinin ohjeella luumupiiraita, jotka maistuivat koko seurueelle. Piiraat eivät ole kovinkaan makeita, mikä on etenkin allekirjoittaneen mieleen. Luumusiivujen ja niiden alla olevan ricottakerroksen yhdistelmä on oikein kiva.

Rahkataikinaan tulee raastettua inkivääriä, ja lisäksi ohjeessa käskettiin keittämään inkiväärisiirappia ja valelemaan sitä piiraiden päälle. Näin raskaana ollessa inkivääri on vähän harmaalla alueella oleva raaka-aine. Suomen uusimmissa versioissahan sitä ei suositella odottaville, kun taas saksalaiset eivät ole moisesta kuulleetkaan. Päinvastoin inkivääriteetä kehotetaan juomaan etenkin pahoinvointiin. Olen päätellyt, ettei kyseessä voi olla mikään mahdoton myrkky, joten olen ottanut asian kohtuullisen rennosti. Tukea tälle löytyi myös Kemikaalikimarasta. Siirapin jätin keittelemättä (niin olisi kyllä käynyt varmaankin joka tapauksessa, koska neljän tunnin keittoaika ei kertakaikkiaan sopinut yhteen sitten minkään kanssa), mutta ne pari ruokalusikallista raastoin kyllä taikinan sekaan makua tuomaan. 

Inkiväärillä maustettu ricotta-luumutorttu 

Resepti: Glorian Ruoka & Viini

250 g voita

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

250 g maitorahkaa

2 rkl raastettua inkivääriä

1/4 dl ruokosokeria

täyte:

kymmenisen luumua (alkuperäisessä ohjeessa 12-16, itse en saanut mitenkään käytettyä sellaista määrää)

350 g ricottajuustoa

3 rkl ruokosokeria

1 dl hasselpähkinöitä

voiteluun kananmuna

Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin kulhossa. Lisää rahka ja kuutioitu voi ja nypi taikina tasalaatuiseksi seokseksi. Lisää inkivääri ja sokeri. Muodosta taikinasta pallero, kääri tuorekelmuun ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pese ja viipaloi luumut. 

Kaulitse taikinasta jauhotetulla pöydällä joko 3 isoa tai 8 pientä torttupohjaa. Minä tein pieniä. Levitä pohjille kerros ricottaa, mutta jätä reunoilta noin 2 cm vapaaksi. Levitä luumuviipaleet ricotan päälle ja ripottele piirakoille sokeria. Halkaise hasselpähkinät, tai pilko ne halutessasi vielä vähän pienemmiksi, ja lisää nekin piiraiden päälle. Käännä reunat juuston päälle ja voitele ne kananmunalla. Paista uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia.

Muoks. Laitan nyt myös sen inkiväärisiirapin ohjeen, jotta halukkaat voivat kokeilla ohjetta siten, kuin se on tarkoitettu leivottavaksi.

inkiväärisiirappi:
6 dl vettä
5 dl ruokosokeria
200 g inkivääriä
1/4 tl suolaa

Laita vesi ja sokeri kattilaan. Kuumenna, kunnes sokeri sulaa. Kuori ja kuutioi inkivääri noppakuution kokoisiksi paloiksi ja lisää sokeriveteen hautumaan. Keitä seosta poreillen matalalla lämmöllä noin 4 tuntia eli kunnes liemi on muuttunut siirappimaiseksi. Lisää lopuksi ripaus suolaa. Voitele valmiiden luumutorttujen pinta siirapilla.

Voit jättää inkivääripalat siirappiin tai siivilöidä ja kuivattaa ne yön yli leivinpaperin päällä. Halutessasi pyöräytä kuivatut inkivääripalat sokerissa ja tarjoa karamellin tapaan. Siirappi säilyy huoneenlämmössä tiiviissä pullossa kuukauden.

Kuvassa mahaansa kasvattava henkilö sijaitsee vakiopaikallaan eli sohvalla, jossa hän viettää suurimman osan hereillä kuluvasta vapaa-ajastaan. Jännää miten tähän pötsiin onkin ehtinyt jo tottua: absurdi ajatus, että olen joskus voinut maata mahallani. Toisaalta taas hämmästyttää, missä vaiheessa se on kasvanut näinkin paljon (puhumattakaan siitä, minkä kokoinen tuo uloke on lasketun ajan tienoilla kahden kuukauden päästä). 

Täällä äitiysloma alkaa kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa, mikä ei ole yhtään liian aikaisin jos allekirjoittaneelta kysytään. Olen saanut nyt viikottain rautapiikin, joka on nostanut hemoglobiinin taas järjelliselle tasolle kohtuullisen suvantovaiheen jälkeen, mutta täydet työpäivät alkavat silti vaatia veronsa. Iltaisin akku latautuu mainitulla sohvalla.

Mies ja sisko yhdistivät voimansa toistamiseen ja leipoivat suklaakakun. Siskon vaihtovuosi ihan lähistöllä onkin armaalle puolisolleni varsinainen onnenpotku, vaimonsa kun ei tunnetusti suklaata siedä ja tuota ainesosaa sisältävät leivonnaiset ovat siten loogisesti taloudessamme harvinainen näky. Harvempi suklaafanaatikoksikaan itsensä tunnustava kun lähtee pyöräyttämään esimerkiksi kuvassa olevaa, puolisen kiloa suklaata sisältävää kakkua vain itselleen. Vaan kun syöjiä on kaksi, on juttu tietenkin aivan eri.

Kakunsyönnin ja sen sivusta seuraamisen lisäksi täällä on vietetty aikaa synnytysvalmennuksessa. Meillä oli viikonlopun mittainen kurssi, johon olemme molemmat tosi tyytyväisiä. En ollut tähän mennessä uhrannut koko synnytykselle ajatustakaan, mutta nyt se muuttui vähän konkreettisemmaksi. En varsinaisesti odota tapahtumaa riemusta hyppien, mutta eiköhän siitä selvitä, kun muutkin ovat niin tehneet. Mies on selvästi nyt jo vaikuttunut siitä, mihin naiset oikein pystyvätkään. Niin minäkin kieltämättä.

Sairaala on kätevästi ihan tässä lähellä, ja kotiin kävellessämme saimme nauttia molempina päivinä aivan harvinaisen keväisestä ilmasta ja paristakymmenestä lämpöasteesta. Lämpimän ja aurinkoisen ilman pitäisi jatkua vielä viikon lopulle, mikä on aika ihanaa. Kaivoin jo aurinkolasitkin esiin.