Ompelin kavereiden tuoreelle vauvalle söpön setin. Kankaat ovat Noshilta ja kaavat Ottobren White Rabbit ja Streaky legs, eli ne, joita olen käyttänyt tähänkin mennessä ihan koko ajan. Musta näistä tuli tosi ihanat!

Ich habe für ein ganz frisches Baby ein Geschenk genäht. Die Stoffe sind von Nosh und die Schnittmuster White Rabbit und Streaky Legs von Ottobre, also die, die ich bis jetzt auch die ganze Zeit genäht habe. Ich finde das Set echt süß!

Silläkin uhalla, että suututan tällä kaikki suomalaiset, on tähän alkuun kerrottava pohjustukseksi, että riesanamme on ollut jo pidemmän aikaa aikamoinen helle. Särmänä vanhempana olin unohtanut, että poika saattaa kesällä tarvita muitakin kuin pitkiä housuja ja että sekä ala- että yläosia kuluu päiväkodissa sen verran kiitettävää tahtia, etteivät ihan yhdet tai kahdet kappaleet riitä mihinkään. Eilen olin siinä pisteessä, että oli joko pistettävä pesukone pyörimään muutamien pöksyjen takia tai yksinkertaisesti ommeltava niitä lisää.

Malliksi valitsin Baboonin Ottobresta 3/2014, kankaat ovat aiempia ostojani Noshilta. Ajattelin pöksyjen syntyvän vauhdilla, mutta jotenkin mystisesti prosessiin kului kuitenkin koko ilta. Peppupalojen kiinnityksessä allekirjoittaneen avaruudellinen hahmotuskyky oli koetuksella, mutta kohtuullisen aivomyrskyn jälkeen siitäkin selvittiin. Tykkään näistä ihan hirveästi! Miniraidat ja niiden leikkaus eri suuntaan tuolla pepussa näyttävät tosi kivoilta, ja pirtsakat resorit kruunaavat koko homman.

Wegen der Hitze hat der Kleine dringend kurze Hosen gebraucht. Ich wollte gestern mal schnell eine nähen, aber so schnell war ich am Ende doch nicht. Nachdem ich den ganzen Abend (nach dem Einschlafen des oben genannten Kindes) rumgemacht habe, ist die Hose endlich fertig geworden. Sie gefällt mir richtig gut! Der Schnitt ist Baboon aus der Ottobre 3/2014 und die Stoffe von Nosh. 

Meillä on tänään hääpäivä. Tämä päivä kaksi vuotta sitten oli kliseisesti elämäni onnellisin; suorastaan taianomainen päivä, joka oli täynnä hyvää tuulta, kevyttä mieltä ja hieman pastellisävyjä, kuten hääkimpussakin. 

Mietin aiemmin ihan tosissani, voinko pienen pojan äitinä sanoa ääneen hääpäivän olleen elämäni onnellisin. Että lynkataanko tästä vai pitäisikö suurin onni nyt ehdottomasti liittää lapseen. Niin ihana kuin tuo tällä hetkellä tyytyväisenä unten mailla tuhiseva pallero onkin, ei mikään yksittäinen päivä yllä läheskään samaan kuin heinäkuun kahdeskymmenes kaksi vuotta sitten. Synnytykseen ja pojan ensimmäisiin päiviin liitän tunneskaalasta lähinnä hämmennystä, uupumusta ja sekasortoa, joista on kasvanut ajan myötä ehta äidinrakkaus. Sen sijaan se päivä, jolloin sanoimme tahdon meren äärellä, oli täynnä magiaa.

Vaikka vietänkin mielelläni aikaa blogeja lukien ja instagramia selaillen, tunnistaa parhaan loman kyllä siitä, ettei minkäänlainen internetin selailu tietokoneella tai puhelimella kiinnosta pätkääkään. Kotimaanlomat ovat siitä käteviä, että koska en ole katsonut tarpeelliseksi miettiä tiedonsiirtoasioita ulkomailla, on puhelimeni vailla nettiä wlan-yhteyden puuttuessa. Mökillä olen tästä aina erityisen iloinen, sillä mikään ei varmasti rentouta paremmin kuin järven rannalla metsässä ilman jatkuvaa kännykän räpläämistä vietetty aika.

Parisuhteellekin loma teki kyllä terää. Arki kuluu liian helposti kodin- ja lastenhoidollisten juttujen parissa, ja niiden jälkeen yli jääneestä ajasta livahtaa rehellisesti sanottuna leijonanosa ruudun ääressä. Oli hyvä vaan olla yhdessä. Vaikka toinen olisikin lukenut lehteä ja toinen puuhastellut muuten omiaan, oltiin jotenkin ihan eri tavalla läsnä kuin silloin, kun kädessä oleva puhelin vie koko huomion.

Meillä kävi hyvä tuuri ja mökkireissulle osuivat ne Suomen kesän kai tähän asti näteimmät päivät. Mikäs siellä oli ollessa. Pikkumieskin nautti olostaan ja nukkui parhaimmat yöunet aikoihin (sivumennen sanoen toivon, että edes etäisesti sama alkaisi pikkuhiljaa myös kotona). 

Kuten varmasti monelle, myös minulle mökki on rakkain paikka maailmassa. Sieltä ovat peräisin monet ihanat muistot lapsuuden aurinkoisista kesistä, matojen etsimisestä onkimispuuhiin, pulikoimisesta rannalla ja veneretkistä viereiseen saareen eväänä mehua ja Marie-keksejä. Toivottavasti pojalle muodostuu vuosien varrella samanlaisia muistoja.

Obwohl ich ja schon sehr gerne Blogs lese und Instagram benutze, ist der Urlaub gelungen, wenn man gar keine Lust hat, das Handy zu nehmen oder den Rechner anzumachen. Dafür ist es recht praktisch, immer nach Finnland zu fliegen, weil ich mich gar nicht über Möglichkeiten für Datennutzung im Ausland informiert habe. Also gilt: kein wlan, kein Internet. Besonders schön ist das auf der Sommerhütte. Sie ist sowieso eher knapp ausgestattet, d.h. es gibt zwar Strom, aber kein fließendes Wasser, keinen Fernseher oder sonstigen neumodischen Quatsch. Man kann sich nirgendwo so gut entspannen wie auf der Hütte, die direkt am See im Wald liegt. Wie für viele Finnen, ist unsere Sommerhütte für mich der liebste Ort der Welt. Als ich klein war, haben wir dort auf unserem eigenen Strand im Wasser geplanscht, Würme zum Angeln gesucht und auf die nahliegende Insel gerudert und dort auf einer Picknickdecke Saft getrunken und Kekse gegessen.

Jokseenkin kaikki allekirjoittaneen vähänkin paremmin tuntevat tietävät rakkaudestani Helsinkiin ja sen kantakaupungin taloihin (romanttisessa mielikuvassani Helsingissä ei toki muita olekaan) ja niiden leveisiin ikkunalautoihin. Siksi nautinkin kovasti olostani meidän tämänkertaisessa airbnb-asunnossa Eirassa. Sen sijainti oli ihana: kadun päässä näkyi meri ja vähän joka paikkaan käveli hetkessä. Käydessämme ruokakaupassa ostin heti ensi töikseni kasan viiliä, tuota pakollista Suomessa syötävää herkkua. 

Kävelimme ympäri ämpäri, ostimme marjoja torilta, kävimme laivalla Korkeasaaressa (pojan mielestä parasta: kalat, kamelit ja riikinkukot) ja kahvilla vähän siellä sun täällä ja näimme tuttuja. 

Meille on vaivihkaa muodostunut perinteeksi käydä Marimekon tehtaanmyymälässä Herttoniemessä. Siellä on edukkaita lastenvaatteita ja etenkin kankaita, joiden perässä ompeleva ihminen lähtee varsin mielellään metroilemaan. Erityisenä kohokohtana on myös paikan lounas: Marimekon henkilökunnan lisäksi myös tavan kuolevaiset voivat käydä syömässä ehkä tyylikkäimmässä työpaikkaruokalassa, jonka olen tähän mennessä nähnyt. Ruoka on tosi hyvää ja aika edukasta, ja rattaidenkin kanssa mahtuu hyvin paikalle. 

Ja kun ruoasta puhutaan, on mainittava the Cock. Emme lopulta ehtineet kovinkaan moneen ravintolaan, mutta tänne halusin ehdottomasti. Kävimme viimeisenä aamuna testaamassa aamupalan, ja olimme kyllä myytyjä. Ravintola oli just sellainen mistä tykkään: tyylikäs, mutta rento, ja ainakin nämä aamupalavaihtoehdot veivät kielen mennessään. Aiomme kokeilla kuvan flat breadia myös kotona!

Die Tage in Helsinki waren sehr schön. Wir hatten wieder eine Airbnb-Wohnung, diesmal in Eira. Am Ende der Straße hat man schon das Meer gesehen. Wir waren viel Spazieren, waren auf dem Marktplatz, sind mit dem Schiff zum Zoo gefahren und haben Freunde getroffen. Eine Tradition ist mittlerweile der Besuch des Marimekko-Outlets in Herttoniemi. Da findet man u.a. schöne Kinderkleidung und viele Stoffe. Das Mittagessen in der Kantine, die nicht nur für die Marimekko-Mitarbeiter ist, gehört auch immer dazu. Und wenn wir schon ums Essen reden, muss ich noch the Cock erwähnen. Ein neues und gerade sehr berühmtes Restaurant, in dem wir am letzten Tag frühstücken waren. Ein Traum! Die flat breads will ich auch zu Hause versuchen, nachzumachen.

Suomessa ollaan! Ehdimme jo juhlia ihania juhannushäitä. Niiden jälkimainingeissa matkalla Helsinkiin kävimme testaamassa Porvoon Bistro Sinnen. Mullahan oli suunnitelmissa tehdä tätä matkaa varten ihan suunnitelma siitä, missä kaikkialla kävisimme syömässä. Saksassa ollessani harmittelen aina, kun puhutaan uusista (yleensä Helsingin) hoteista ravintoloista, joiden olemassaolon ehdin sitten aina unohtaa ennen kotimaahan pääsyä. No, erinäisistä aikataulullisista ongelmista tätä ei tietenkään tapahtunut, mutta kehutun Sinnen olin laittanut mieleen. Se kannatti! Talon burgeri oli todella maukas, mikä on paljon sanottu, sillä en yleensä ole hampurilaisnaisia.

Häiden jälkeen olemme lähinnä ehtineet majoittua Helsinkiin ja syödä varsin hyvin. Tänään lounastimme vanhassa kauppahallissa, mikä oli ihanaa. Otin tietenkin lohikeittoa, koska sekin on ihanaa. Loma on siis alkanut kerrassaan mallikkaasti. Vielä ei ole edes juurikaan satanut, eli ei siis haittaa, että unohdin ainoat umpinaiset kenkäni ensimmäisen yön majapaikkaan. Ihanaa!

Wir sind in Finnland! Bis jetzt haben wir eine wunderschöne Mittsommerhochzeit gefeiert, sind in Helsinki angekommen und haben hauptsächlich nur gut gegessen. Nach der Hochzeit waren wir in Porvoo im Bistro Sinne, dessen Burger wir sehr, sehr, sehr empfehlen können. Die Lachssuppe in der alten helsinkier Markthalle heute war aber auch keine schlechte Wahl.

Tilasin taannoin kasan kankaita (taas Noshilta) ajatuksenani täydentää omaa vaatekaappia. En meinannut millään malttaa odottaa paketin saapumista, ja kun kankaiden vihdoin kotiuduttua sattui viime viikolle vielä sopivasti kevään/kesän viimeinen arkipyhäkin, ryhdyin heti puuhiin.   

Topin kangas on nimeltään Kide ja sitä odottaa varastoissa itse asiassa vielä parissa muussakin värissä. Kaava on saksalaisen Schnittreifin FrauLuise. Muokkasin sitä sen verran, että leikkasin yläosan koossa S ja levensin alaosaa asteittain M-kokoon. Lisäksi pidensin helmaa, ettei nyt aivan maha vilkkuisi. 

Ich habe mal wieder Stoff bestellt, mal wieder bei Nosh. Da letzte Woche auch noch Fronleichnam war,  konnte ich sofort loslegen. Das Top ist das FrauLuise von Schnittreif, den laut Internet schon alle schon tausendmal genäht haben. Kein Wunder, der Schnitt ist sehr schön! Der Stoff des Tops heißt Kide, ihn habe ich gleich auch in zwei anderen Farben bestellt weil er so schön ist. Als Schnitt für den Pulli (oder T-Shirt? Quasi-Longsleeve? Bluse ist er wohl nicht...) habe ich ein altes T-Shirt von mir genommen. Die Ärmel habe ich etwas länger gemacht und finde sie ganz putzig so. Den Ausschnitt habe ich zum ersten mal verstürtzt, eine Anleitung dazu findet man z.B. hier. 

Joka toisen nurkissa tuntuu uiskentelevan tällä hetkellä raparperia yli oman tarpeen. Jos niin on ja vaikkei olisikaan, kannattaa osa käyttää tähän mehuun! 

Raparperi-inkiväärimehu

6-7 raparperin vartta (itse ostin kaupasta kaameita jättiläisiä, joita laitoin nyt kolme, painoivat 750 g)

n. 20 g inkivääriä

4 dl sokeria

2 l vettä

2 sitruunan mehu

Putsaa ja paloittele raparperit. Laita ne ja viipaloitu inkivääri sekä sokeri kattilaan. Kaada päälle kiehuva vesi ja sekoita hyvin. Lisää sitruunan mehu, anna jäähtyä huoneenlämpöön ja siirrä jääkaappiin maustumaan vuorokaudeksi. Siivilöi ja nauti vedellä laimennettuna.

Zu viel Rhabarber? Auch wenn nicht, lohnt es sich, ein bisschen zu kaufen, weil dieser Saft so lecker ist! Und so einfach zu machen! 

Rhabarber-Ingwersaft

6-7 Rhabarberstiele oder etwa 800 g Rhabarber (manchmal sind die Stiele ja voll riesig, dann braucht man nicht so viele)

ca. 20 g Ingwer

400 ml Zucker

2 l Wasser

Saft aus zwei Zitronen

Den Rhabarber putzen und in Stücke schneiden, den Ingwer in Scheiben schneiden. Mit dem Zucker in einen Topf tun. Kochendes Wasser auf das Ganze gießen und gut mischen. Zitronensaft hinzugeben, abkühlen lassen und 24 Stunden im Kühlschrank stehen lassen. Sieben und mit Wasser verdünnt genießen.