Yksi parhaista asioista Keski-Euroopassa asumisessa on tietoisuus siitä, että muutamassa tunnissa pääsee vaikka minne. Puhun nimenomaan tietoisuudesta, koska emmehän me juuri koskaan käy juuri missään (puolentoista tunnin ajomatkan päässä Stuttgartissa asuvien kavereiden luona kävimme vierailulla heti kolme vuotta heidän muutostaan pois täältä). Mutta siis voisimme, jos haluaisimme! 

Joskus sitä sitten lähestulkoon yllättää itsensäkin ja matkustaa kuitenkin johonkin. Niin esimerkiksi viime viikonloppuna, kun nappasin mukaan rinkan, lapsen ja rattaat ja junailin Berniin, Sveitsiin. Kimmokkeena reissulle toimi siskon tämän kesän mittainen harjoittelu; pitihän asuinpaikka käydä tsekkaamassa!

Olen käynyt Sveitsissä muutaman kerran aiemminkin, joten tiesin kyllä mitä odottaa. Älyttömän upea luonto ja kauniit kaupungit, ihan meikäläisen kohde siis. Bern on varsin sympaattinen paikka, ja sen kokokin on mukavan hallittava viikonloppureissulla. Kävelimme ympäriinsä pitkin vanhaa kaupunkia, yritimme pysytellä varjossa minkä ehdimme emmekä tehneet sinänsä mitään erityistä. Erinomaista!



 Ich mag es total gerne, dass das Reisen von hier aus so einfach und schnell ist. Auch, wenn wir so gut wie nie übers Wochenende weg fahren. Am wichtigsten ist ja das Gefühl, man könnte es machen, wenn man möchte! Ab und zu reiße ich mich auch sogar zusammen und mache irgendwas. Letztes Wochenende waren der Kleine und ich in Bern, weil meine Schwester dort gerade Praktikum macht. Schön war's!

Ompelin tässä itselleni varsin akuuttiin tarpeeseen keltaisen teepaidan. Art galleryn kangas ehti marinoitua kaapissa muutaman kuukauden ennen kuin sain aikaiseksi tehdä siitä mitään. Onneksi ryhdistäydyin, tykkään tästä kuosista tosi paljon! Sain heti pari kohteliaisuuttakin eli todistetusti valinta osui muidenkin mielestä varsin nappiin. 

Olen suunnitellut jo pidempään värianalyysiin menoa. Luulen, että ostoksilla käynti helpottuisi huomattavasti ja virheostoksetkin vähenisivät, jos olisi heti kättelyssä selvää, mitkä värit sopivat ja mitkä eivät niinkään. Etenkin kankaita netistä tilatessa olen huomannut värin ja kuosin valinnan olevan yllättävänkin vaikeaa - yhtäkkiä ei tiedäkään yhtään, sopiiko kangas itselle vai ei. No, en ole vielä saanut analyysiaikaa varattua, mutta tämän keltaisen kohdalla tiesin silti valinnan olevan hyvä. Keltainen on selvästi mun väri!

Ulkomaille muuttamiseen liittyy monenlaisia asioita, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Paljon riippuu varmasti muuttajan henkilökohtaisesta tilanteesta: onko hyvät fiilikset, minne on muuttamassa, lähteekö yksin vai ehkä puolison perässä, muodostuuko kaveripiiri muista suomalaisista vai paikallisista. Minusta tuntuisi vaikealta listata vaikkapa kymmentä parasta asiaa Saksassa asumisessa, mutta suuret linjat ovat kyllä selvillä.

Ulkomaille muuttaminen on tehnyt minusta avoimemman. Suomi on pieni ja erittäin homogeeninen maa, ja vasta sieltä pois muuttaminen näyttää, miten suomalainen tapa tehdä asioita ei ole se ainoa mahdollinen saati sitten oikea, vaikka saattaa etenkin Suomen tilanteessa varsin hyvä ollakin. En ole mielestäni koskaan ollut erityisen ehdoton tyyppi, mutta nyt on jo todella selvää, että asioilla on monia puolia. Ihan erilaisilta vaikuttavat reitit johtavat usein samaan maaliin. Tämän tajuaminen on tehnyt elämästäni helpompaa: en viitsi hermostua pikkuasioista enkä aina suuremmistakaan, koska se on useimmiten kuitenkin tyhjänpäiväistä. Äitiyskin tuntuu yllättävänkin helpolta, koska tiedän, ettei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa kasvattaa lapsi. Saksalaiset kotiäitiyttä ihailevat tahot tai suomalaiset vauvafoorumilaiset eivät kummatkaan saa juuri horjutettua mielenrauhaani, koska kyllä näistä lapsista näyttää kaikista kuitenkin kasvavan ihan täysjärkisiä ihmisiä.


Olen siis ymmärtänyt, että on olemassa useita totuuksia. Varmaan siksi olen oppinut luottamaan itseeni (toki mukana on myös iän tuomaa viisautta!). Osaan kuunnella itseäni ja tehdä siten, kuin parhaalta tuntuu. Suomalaiset normit eivät niin sido muualla asuvaa, ja myös uuden asuinmaan kuvioita voi tarkastella pienen etäisyyden päästä.

Ulkomaille muuttaminen on pakostakin siirtymistä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Suomesta pois muuttaminen on tehnyt minusta rohkeamman, tai ainakin tuonut luottamusta omiin kykyihini. Epävarmempien vuosien jälkeen voin selkä suorana ja käsi sydämellä julistaa, etten usko, että on olemassa juuri mitään, mitä en voisi oppia, jos haluaisin ja yrittäisin.

Ihan parasta ulkosuomalaisuudessa on myös se, kun kotiutuu uuteen maahan. Suomi on kotimaani ja tulee aina pysymään sellaisena, mutta Saksa on myös kotoinen ja tärkeä ihan niinkin pitkälti, että harkitsen kaksoiskansalaisuuden hankkimista. Ontuva vertaus: toista lastaan odottavat ihmettelevät, miten uutta tulokasta voi rakastaa yhtä paljon kuin esikoista: mahtuuko sydämeen vielä lisää? Ulkomaille kotiutunut taas saa yhden kotimaan rinnalle toisen, erilaisen mutta silti rakkaan.

Tämä teksti lähti London and beyond -blogin Lenan ulkosuomalaisten bloggaajien facebook-ryhmässä heittämästä haasteesta. Kiitos Lena, tätä oli hauska kirjoittaa! Luen myös mielenkiinnolla, mitä toiset ovat asiasta sanoneet: muiden bloggaajien kirjoituksia kootaan tuohon Lenan postauksen alle.

Im Moment bin ich viel zu faul, um die Texte ins Deutsche zu übersetzen! Heute ging's um das Beste an Wohnen im Ausland. Man wird weltoffener und versteht, dass es sehr selten nur eine Wahrheit gibt. Schön ist das!

Kaikesta säädöstä huolimatta elämä on kyllä just nyt tosi ihanaa (Musta muuten tuntuu, että käytän sanaa ihana tosi usein tässä blogissa - se kertoo joko mielentilastani tai siitä, että ulkosuomalaisena sanavarastoni alkaa rapistua enkä keksi enää korvaavia ilmaisuja).

Tosi suuri tekijä on tietenkin uusi työpaikka - on mahtavaa olla oikeissa töissä käyvä aikuinen ihminen, jolla on haastavia ja mielekkäitä tehtäviä! Ja vaikka matkoihin kuluukin reippaat kaksi tuntia päivässä, on elämässä silti vielä muutakin. Työnantajani ehdotti oma-aloitteisesti, että tekisin vajaata työviikkoa siihen asti, että muutamme ja saamme pojalle uuden hoitopaikan. Nyt on vielä kesäkin, joten kyllä tässä askel kulkee varsin keveästi ja mieli on aurinkoinen myös kaatosateella.

Taloudessamme on muutakin aihetta juhlaan: elettyämme usean kuukauden hajalla olevan uunin kanssa saimme uuden nyt viikonloppuna. Uuden vehkeen kunniaksi leivoin heti tänään aamulla pojan kanssa korvapuusteja. Kylläpä onkin kivaa, kun voi taas suunnitella tekevänsä myös jotain uunissa tehtävää syötävää! Ah!