Aloin odottaa tätä jo joskus helmikuussa: parsakausi on käynnissä! Kausikasvikset ovat musta mahtava juttu. Kun parsaa ei kertakaikkiaan saa kuin muutaman kuukauden ajan joka vuosi (ulkomaisen ostaminen on täällä suoranainen rikos), maistuu se ihan varmasti paremmalta kuin ympäri vuoden saatavana oleva kasvis. Jos saisin päättää, meillä ei nyt muuta syötäisikään. Kokemus tosin sanoo, että viimeistään tuossa toukokuun puolessavälissä mies alkaa protestoida. Ihme tyyppi!

Es ist wieder Spargelzeit! Ich bin ganz sicher, dass Spargel so gut schmeckt, weil man ihn nur ein paar Monate lang bekommt. Saisonales Obst und Gemüse ist eine feine Sache, wenn man es so sieht. Ich könnte im Moment jeden Tag Spargel essen. Die Erfahrung sagt allerdings, dass der große Mann spätestens Mitte Mai anfängt, sich zu beschweren. Kann ich überhaupt nicht verstehen!

Pyöräilen töihin vajaassa vartissa. Meitä on koko viikko hellitty tauottomalla auringonpaisteella, joten mikäs siinä on ajellessa. Ylläolevan puun kuvasin eilen aamulla. Tänään se oli muuttunut jo kovin vihreäksi, lyhyt on kevätkukkien kukoistusaika.

Kotimatkalla kurvaan yleensä puiston läpi. Joka päivä pitää hieman huokailla, miten ihanan vihreää kaikkialla onkaan. Se ehtii joka vuosi unohtua talven aikana. Ehkä niin on tarkoitettu, jotta keväästä iloitsisi enemmän! Huomenna saavutetaan myös yksi varma kevään merkki: meillä töissä grillataan. Maha täynnä grillijuustoa ja muita herkkuja onkin hyvä suunnata viikonlopun viettoon. Tiedossa on häät, ja uskaltaako tämän jo sanoa ääneen: mikäli kaikki sujuu hyvin, voimme juhlia vaikka aamuun asti (unohdetaan tästä nyt ikävät realiteetit kuten se, että allekirjoittanut luultavasti väsähtää viimeistään puoliltaöin), pikkumies on nimittäin ensimmäistä kertaa hoidossa yötä myöten. 

Ich hatte vergessen, wie grün es im Frühling wird! Der Weg zur Arbeit ist jetzt besonders schön, und da das Wetter die ganze Woche recht bombastisch gewesen ist, kann man nur gut drauf sein. Ein weiteres Zeichen des Frühlings: morgen wird bei der Arbeit zum ersten Mal gegrillt. Am Wochenende wird's dann auch schön: am Samstag sind wir auf einer Hochzeit! Wenn alles glatt läuft, können wir auch so lang feiern, wie wir wollen: der kleine Mann ist zum ersten Mal über Nacht weg. Wenn das alles nicht schön ist...!

Brasilian matkaamme liittyen lennot aiheuttivat selvästi eniten ennakkokauhistelua ja kommentointia. Miten vajaan vuoden ikäisen vauvan kanssa voi lähteä mannertenväliselle lennolle? Kokemuksemme mukaan aivan hyvin, tosin jo ennen lähtöä on hyvä ymmärtää, ettei edessä ole mitenkään erityisen rentouttava elämys tai totaalinen tylsistyminen ja neljän elokuvan katselu ajan tappamiseksi.

Menolentomme oli KLM:n operoima päivälento, jonka pidempi pätkä Amsterdamista Rioon kesti noin 12 tuntia. Saimme paikat vanhempi-lapsi-riviltä, jossa oli normaalia enemmän jalkatilaa ja mahdollisuus saada seinään kiinnitettävä koppa vauvalle. KLM:llä kopan tosin saa vain alle puolivuotiaille vauvoille, joten jouduimme tulemaan toimeen ilman. Vahinko ei päivälennolla ollut kovin suuri, koska utelias poika ei juuri malttanut nukkua. Lisäksi todella ystävällinen henkilökunta petasi pikkumiehelle pedin jalkoihimme, joten teoriassa nukkuminen olisi onnistunut muutenkin kuin jommankumman vanhemman sylissä. Vauva otettiin muutenkin todella hyvin huomioon ja tunsimme olomme hyvin tervetulleiksi.

Vieressämme molemmilla puolilla oli varauloskäynnit ja niiden edessä runsaasti tilaa, jonka käytimme hyödyksi. Juuri kunnolla istumaan oppinut poika oli tyytyväinen saadessaan istua lattialla ja joko katsella ympärilleen tai leikkiä jommallakummalla mukaan ottamallamme lelulla. Pikkumies myös konttaili eestaas varauloskäyntien välillä. Käytännössä siis jompikumpi meistä vanhemmista vietti suuren osan ajasta vauvan kanssa lattialla istuen. Onneksemme lento ei myöskään ollut täyteen buukattu, joten istumapaikkoja oli aika paljon vapaana. Pikku-ukko tykkäsi myös istua omalla penkillään kuin aikuiset ikään ja seurustella muiden matkustajien kanssa. Ruokailut hoidimme yksi kerrallaan siten, että toinen meistä söi toisen viihdyttäessä lasta. Lyhyet päiväunet otettiin isän sylissä sen jälkeen, kun utelias poika oli saatu harhautettua rauhallisella, vauvoille tarkoitetulla piirretyllä. 

Kuten lyhyilläkin lennoilla, meillä oli käsimatkatavaroissa melkeinpä pelkästään pojan tavaroita. Eipä sitä muilla mitään teekään, kun ei vauvan kanssa ehdi lukea kirjaa tai tehdä mitään muutakaan. Mukana oli siis tahallisesti ylimitoitettu määrä ruokaa ja vaippoja siltä varalta, että matkalaukut eivät saavu perille, vaihtovaatteet ja pari huolella valittua lempilelua. Ne eivät tosin kiinnostaneet kovinkaan paljon, koska lentokone oli täynnä kaikkea pienen miehen mielestä huippukiinnostavaa. 

Olimme varanneet paluulennon Air Francelta, mutta ranskalaisten lakon takia saimme paikat Lufthansan suoralta yölennolta Frankfurtiin. Aika myöhään lähtenyt yölento oli vauvan kanssa rennompi kuin sinänsä myöskin varsin hyvin sujunut, mutta aika raskas päivälento. Poika oli sylissämme hereillä pari tuntia, kunnes sammahti kesken lentoemojen tarkkailun. Lufthansan tarjoamat vauvojen kopat ovat mitä ilmeisimmin KLM:n vastaavia suurempia, koska tällä kertaa saimme pojalle sängyn, jossa hän nukkuikin tyytyväisenä aamuun saakka. Omista univaikeuksista ja menolentoa huomattavasti ahtaammista tiloista huolimatta lento tuntui kivuttomammalta kuin ikuisuuden kestänyt päivälento, joka kului pitkälti vauvaa viihdyttäessä. 

Die langen Flüge mit dem Baby waren vor unserer Reise für viele ein unfassbares Thema. Zu unrecht. Man muss sich nur darüber im Klaren sein, dass man keinesfalls vier Filme gucken und dabei schön in Ruhe ein Glas Rotwein genießen kann, Entspannung ist nämlich was anderes. Der Hinflug ging über Amsterdam und wir sind tagsüber geflogen. Von Amsterdam nach Rio waren es knapp 12 Stunden. Vor uns auf beiden Seiten waren Notausgänge mit recht viel Platz. Die meiste Zeit hat der Kleine auf dem Boden gesessen und sich das Flugzeug angeschaut, oder er ist zwischen den Notausgängen hin und her gekrabbelt. Das ging ganz ok, einer von uns war dann mit ihm beschäftigt und der andere konnte sich ausruhen oder essen. Wir hatten Plätze in der Eltern-Kind-Reihe bekommen und hatten mehr Platz als sonst, was gut war. Die Stewardessen haben dem Kleinen ein Bett auf den Boden gebaut, aber er hat nicht wirklich schlafen können, weil alles so interessant war. Der Rückflug war ein Direktflug über Nacht. Da hat der Kleine das Babybettchen bekommen, das an die Wand befestigt wird. Er war die ersten paar Stunden wach und hat dann bis Frühstück geschlafen. Für uns war das recht entspannt. 

Loman aikana Saksaan oli tullut kevät. Jopa niin nopeasti, että en ehtinyt tänä vuonna nähdä magnolian kukintaa! On ihanaa, että puut vihertävät ja ulos uskaltautuu päivästä riippuen jo hyvinkin ilman takkia. Yhtäkkiä on myös ihmeen valoisaa. 

Loman viimeisin tehokkuuspuuska kantoi vielä sen verran, että saimme siivottua pitkän talvimöhinän jälkeen. Asunto näyttää nyt ihmeen suurelta, avaralta ja valoisalta - onko täällä ollut aina tällaista? 

Während unserer Reise ist der Frühling gekommen. Es ist schön, dass alles jetzt so grün ist! Wir haben es sogar geschafft, wieder aufzuräumen. Die Wohnung sieht jetzt groß und hell aus - war sie schon immer so?

Viikonloppu on vietetty tanakasti eurooppalaisella maaperällä, mutta ajatukset sekä unirytmi silti vielä toisella mantereella. Brasilia oli ihmeellinen ja eksoottinen. Näimme paljon uskomattoman kaunista ja söimme ihan tosi tosi hyvää ruokaa - ne hedelmät! Jos on olemassa allekirjoittaneen ruokataivas, se ei voi olla kaukana tuolta. Samalla tulimme myös tuskaisenkin tietoisiksi siitä, miten etuoikeutettuja olemme Eurooppaan synnyttyämme ja Saksassa asuessamme. 

Viimeinen kohteemme oli Curitiba, jossa vierailimme ystävämme perheen luona. Hän on perheensä ainoa englantia puhuva, mutta ilman yhteistä kieltäkin vastaanotto oli sydämellisin koskaan kokemamme. Ja vauvojen kommunikaatiohan on onneksi rajat ja kielet ylittävää, joten pojallamme ei ollut minkäänlaisia ongelmia. 

Sitä matkustaa toiselle mantereelle saakka todetakseen, että olosuhteiden eroista huolimatta ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. Eletään arkea päivästä toiseen, murehditaan töistä ja rakkaudesta ja halutaan vain yhtä: olla onnellisia ja elää hyvä elämä. Seurataan saippuaoopperaa, syödään kaksi annosta jälkiruokaa ja vaihdetaan reseptejä. 

Ajatukseni ovat myös sen kirkassilmäisen nuorenparin luona, joka suunnittelee maastamuuttoa luodakseen tuleville lapsilleen paremmat eväät elämään. Muutin itse ihan muista syistä, eikä prosessi vaatinut minkäänlaista byrokratiaa, uuden kielen opettelua, suurta investointia tai maahanmuuttoviranomaisten hyväksyntää. Olo on epämääräisen liikuttunut ja kiitollinen.

Wir befinden uns seit Donnerstag wieder in Europa, aber meine Gedanken sind noch irgendwo in Südamerika. Man reist weit weg um zu merken, dass die Menschen überall gleich sind. Der Alltag besteht aus Arbeit und Haushaltsarbeiten, vielleicht hat man Liebeskummer, und bei allen ist das große Ziel das Gleiche: glücklich sein und ein gutes Leben zu leben. Es kommt Seifenoper im Fernsehen, man nimmt zwei Portionen Nachtisch und tauscht Rezepte.

Nyt kun loma lähestyy loppuaan, voi jo miettiä, miten matka menikään pienen matkustajan kanssa. Mehän kuulimme jonkin verran sekä suoraa että rivien välistä luettavaa kauhistelua näinkin eksoottisesta matkasta vauvan kanssa. Voimme käsi sydämellä sanoa, että se oli ihan turhaa! Reissu on mennyt todella hyvin. 

Aikaero Saksan ja meidän matkakohteidemme välillä oli tullessamme neljä ja nyt kesäajan takia viisi tuntia. Saavuimme perille alkuillasta, ja päästyämme vihdoin hotelliin muutaman tunnin kikkailun jälkeen pieni mies nukahti samantien pienen yliväsymysitkun jälkeen. Ensimmäisenä aamuna mainittu matkustaja herätti meidät sisäisen kellonsa mukaan puoli neljältä, mutta herätystä saatiin helposti siirrettyä päivä päivältä niin, että muutaman päivän päästä olimme jo varsin hyvin paikallisessa rytmissä. 

Toimme mukanamme ruokaa muutamaksi päiväksi, maitoa ja puurohiutaleita pidemmäksi aikaa ja vaippoja melkein koko ajaksi. Ennen matkaa internet kertoi allekirjoittaneelle, etteivät vaipat olisi täällä yhtä hyviä kuin Saksassa, joten kun tilaa oli, pakkasimme niitä mukaan kotipuolesta. Vauvanruokavalikoimat ovat täällä tosi suppeat ja ruoka on kallista, mutta muutamaa sorttia löytyy ja poika luojan kiitos suostuu myös syömään niitä. Ensimmäisten päivien annos oli hyvä olla mukana, koska alkuhämmingissä ja aikaerosta kärsien ei olisi paljon kiinnostanut etsiä nuorelle herralle paniikissa jotain purtavaa.

Emme hankkineet matkaa varten erillisiä matkarattaita, vaan lähdimme liikenteeseen omien, näpsäköiden bugaboo-rattaidemme kanssa. Niihin ostimme erillisen aurinkosuojakuomun, joka onkin osoittautunut täällä tosi hyväksi. Nämä meidän pienet ja näppärät rattaat ovat olleet muutenkin ihan nappivalinta. Jalkakäytävät ja kadut muutenkin ovat täällä osittain ihan täysi katastrofi, eikä isojen tai myöskään heppoisten rattaiden kanssa pääsisi eteenpäin. Usein rattaita piti myös kanniskella vaikkapa metroon tai nostaa bussiin. Kantoliinaa tai -reppua varten sää taas olisi ainakin meidän pojalle liian lämmin. Riossa ja Florianópolisissa emme nähneet käytännössä lainkaan rattaita tai pieniä vauvoja muutenkaan. Paikallisten ystäviemme mukaan äidit pysyttelevät lastensa kanssa yleensä ihan kotosalla. 

Aurinkosuojakuomun lisäksi ostimme pari UV-suojavaatetta sekä myöskin UV-suojakertoimella varustetun hatun, joita käytimme ahkerasti. Pojalla oli mukana myös oma, vauvoille soveltuva aurinkorasvansa, jota läträsimmekin huolella. Täällä päin aurinko on niin intensiivinen, että rasvaus oli varsin pakollista. 

Vauvan kanssa liikenteessä oleva otetaan täällä todella hyvin huomioon. Lentokentillä meidät viitottiin järjestään kaikkien jonojen ohi ja koneisiin pääsimme ensimmäisinä. Erityisen mukavaa oli päästä passintarkastus- ja tullijonojen kärkeen pitkän lennon jälkeen väsyneen vauvan kanssa. Riossa vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen poikamme oli nähtävyys. Ihmiset ihastelivat pikkumiestä ja onnittelivat meitä, koska meillä on niin kaunis vauva. Muissa kohteissamme vaaleat hiukset ja hipiä eivät ole niin harvinaisia, joten ihan samoihin sfääreihin ei olla päästy. 

Vajaan vuoden ikäinen poika tuntuu olevan aika hyvässä iässä tällaista matkaa ajatellen. Herra ei vielä kävele, joten paikallaan oleminen onnistuu kohtuullisesti, kun menojalka ei vipata aivan vastuttamattomasti. Olemmekin voineet tehdä oikeastaan kaikkea, mitä olisimme tehneet myös kahdestaan matkustaessa - ainoastaan illlalliset ulkona jätimme etenkin alussa suurelta osin väliin. Alkumatkasta aikaeron uuvuttama mies sammahti aina jo aika alkuillasta, mutta hieman myöhemmin hereillä pysyttely onnistui jo niin hyvin, että pääsimme muutaman kerran ravintolaan myös illalliselle. 

Olemme siis tutustuneet nähtävyyksiin, rentoutuneet rannalla, pyörineet kaupungilla, käyneet syömässä ja tehneet kaikkea, mitä lomalla nyt tulee tehtyä. Reissuun sisältyi myös yksi viiden tunnin bussimatka, joka sujui täysin ongelmitta. Vauvan kanssa ei toki tule viipotettua kohteesta toiseen pää kolmantena jalkana. Muutama aktiviteetti päivässä on riittänyt, ja pienen matkustajan aurinkoinen mieli on säilynyt, kun olemme pitäneet huolta siitä, että koko päivää ei ole istuttu rattaissa vaan on ollut aikaa myös touhuta rauhassa. Koko matka on sujunut kaikkien perheenjäsenten kohdalla varsin rentoutuneissa merkeissä. Meiltä siis iso peukku vauvan kanssa matkustamiselle! Miten tänne ja täältä pois päästiin, kerron ensi kerralla: silloin siis asiaa pitkän matkan lennosta vauvan kanssa.

Unsere Reise mit dem Baby ist super gelaufen und wir haben gar keine Probleme gehabt. Wir haben eigentlich alles gemacht, was wir zu zweit auch gemacht hätten - bis auf Abendessen im Restaurant. Am Anfang ist der Kleine wegen der Zeitverschiebung so früh eingeschlafen, dass wir nicht essen gehen konnten. Später hat das aber dann auch geklappt. Für die Reise haben wir einen Sonnendach für den Kinderwagen und einige UV-Kleider gekauft. Einen Buggy haben wir nicht extra gekauft, sondern waren mit unserem Bugaboo unterwegs. Der war auch super für die eher miserablen Straßen und Gehwegen geeignet. Wir haben auch Essen für die ersten Tage und ewig viele Windeln mitgebracht. 

Wir haben alles machen können, was wir wollten. Man musste nur etwas langsamer sein und sicherstellen, dass der Kleine nicht den ganzen Tag im Kinderwagen sitzen musste, sondern auch fleißig krabbeln konnte. Die ganze Reise ist sehr entspannt gelaufen und wir können es nur empfehlen, auch mit einem Baby zu reisen.