Matkajännitystä ja muita sunnuntaiasioita

toukokuuta 22, 2011

En kertakaikkiaan käsitä missä kameran usb-piuha on. Huolimatta siitä, että oon siivonnut jotakuinkin koko kämpän, sitä ei ole tullut vastaan. En siis näytä kuvaa esimerkiksi tuosta ihanan herkullisesta kakusta, jonka pyöräytin eilen tämän aamupäivän brunssia varten tällä ohjeella, tosin täytettä varioiden. Heräsin tänään aikaisin ja leivoin vielä sämpylöitä, joiden kohotessa jopa imuroin pikaisesti koko kämpän. Ihanaa miten energiseksi sitä tulee kun aurinko paistaa! En ole mikään auringonpalvoja ja pysyttelen mieluiten varjossa heti lämpötilan ylittäessä noin 22 astetta, mutta tarvitsen valoa. 

Brunssi oli oikein kiva. Kylässä oli kaksi tyttöä, molemmat myös ulkomaalaisia. Rehellisesti sanottuna hyvin harvassa on olleet hetket, jolloin tulee löpistyä pelkkiä tyttöjen juttuja ja tehtyä juttuja ilman, että R on mukana. Nyt puhuttiin häistä (toinen vieraista on nimittäin juuri mennyt naimisiin), kulttuureista, Saksasta, ulkomaalaisuudesta ja tulevaisuudesta vieraassa maassa - ja vähän myös kengistä ja mekoista. Ehdottoman piristävää, mun pitäisi ehdottomasti aktivoitua hitusen enemmän näissä sosiaalisissa asioissa. Aina ei tosin jaksa: eilen peruin iltamenon hätävalheenani auringonpistos, kun tuntui että täytyy rauhoittua keskenäni kotona ennen ensi viikkoa vieraassa ympäristössä ja jaetussa huoneessa. 

Kesäkouluun on kiva lähteä, mutta samalla mua rehellisesti sanottuna vähän jännittää. Kortisonikuuri on edelleen päällä, ja mahan päivän tuuli on tähän mennessä ollut aina pienehkö kysymysmerkki. En yhtään tiedä minkälaista ruokaa on tiedossa (pahimmat killerit oon toivottavasti välttänyt ilmoittautumalla kasvissyöjäksi) enkä miten hoidan ihan käytännön asiat kuten lääkkeiden oton aamulla (kortisoni pitäisi ottaa ruoan kanssa). Ostin hätävaraksi pientä naposteltavaa, jotta voin napsia pillerit huoneessa. Myös huoneen jakaminen rassaa vähän: jos maha on kovin kipeä, istun mielelläni keskenäni möhistellen omassa rauhassani. Hiukan ärsyttävää joutua miettimään asioita, jotka ois ennen olleet ihan samantekeviä, mutta tässä sitä ollaan. Yritän kuitenkin olla tekemättä kärpäsestä härkästä, oon nimittäin edelleen oikein iloinen mahdollisuudesta päästä oppimaan paljon uusia asioita lempiaiheestani. 

Koska en ensi viikolla voi myöskään tukeutua hätävarajuomaani eli tuoreista piparmintunlehdistä tehtyyn teehen, taidan juoda sitä tänään varastoon. Käynnissä on kovin kummallinen päivä: oon jo siivonnut, hoitanut uusimmat nahkakenkäni (ei hetkeäkään liian aikaisin, voin kertoo) ja jopa lakannut kynnet. Kaikkea aurinko ja sunnuntai saakin aikaan! Kohta aloitan pakkaamisen välttelyn. Seesteistä loppuviikkoa!


Saattaisit myös pitää näistä

2 kommenttia

  1. Toivottavasti mahasi pysyy aisoissa kesäkoulusi ajan! Itse tiedän varsin hyvin, miten kiusallista on vammamahan kanssa vieraassa paikassa ja etenkin jonkun vieraan ollessa läsnä... Siinä mielessä olen todella yllättynyt, että oma masuni on ollut kunnossa oikeastaan koko tähän astisen vaihtoni ajan, vaikka Suomen olen tottunut siihen, että pöntöllä tulee "möhisteltyä" useamman kerran viikosta. Mikä lie sitten syynä tähän muutokseen..:) Mutta pidä hauskaa opiskellessa ja ota reissusta kaikki irti minkä saat! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitokset! Joo, uskon ja toivon reissusta tulevan antoisa. Mahan kanssa taktiikkani on kyllä yleensä kertoa heti suoraan mistä on kyse, koen että se helpottaa asioita kun ei tarvii ainakaan sit miettiä sitä, miettiikö muut miksi ruoka ei maistu tai elo ei muuten huvita. Lisäksi näin kesällä on kätevää, että tekee kuitenkin mieli pukeutua pelkkiin pellavahousuihin, ovat mukavan mahaystävällisiä ja joustavia ;) Epäilen myös että suuri osa koko mahaongelmasta tulee ihan päästäni, koska oikeesti tähän mennessä oireet ei sinänsä oo olleet mitenkään ihan kauheen pahoja (kopkop). Tavallaanhan niiden rankkuus riippuu sit pitkälti siitä, miten paljon annan asian masentaa (paitsi välillä on kyllä ihan oikeestikin aihetta mielipahaan). Oon tässä vasta opettelemassa järkevää aiheeseen suhtautumista, epäilen että prosessissa saattaa kestää tovi jos toinenkin.

    VastaaPoista